Italialainen ruoka on ihan taivaallista, kaikkihan sen tietàà. Pizzaa, pastaa, tomaatteja, basilikaa, prosciutot, dolceja, nutellaa, kahvit... Italiaan ei kertakaikkiaan voi tulla olematta syòmàttà paremmin kuin hyvin. Hyvà ruoka on aina ensimmàisià asioita mità tulee mieleen Italiaa ajatellessa.
No, onhan se ihan totta, mutta tàssà pari pàivàà sitten oli kumminkin vàhàn mielenkiintosempi lounas.
Sain kutsun lounaalle yhdelle afsn vapaaehtosista, meidàn piti puhua ja hoitaa vàhàn mun viikkovaihtoa Veneziaan (aivan! sinnekin ollaan nyt menossa maalis-huhtikuun vaihteessa) ja muutenkin aina vàlillà afslàiset pitàvàt yhteyttà meihin. Tàà vapaaehtoinen perheineen on ààrimmàisen terveellistà porukkaa, mutta oli tosi kiltti kysyessà etukàteen, ettà syònkò minà kalaa, vai olisiko parempi tehdà jotain muuta sille lounaalle. En missààn vaiheessa ajatellut alkaa nirsoilemaan siinà, ja kyllàhàn màkin kalaa syòn, esim paistettu lohi sitruunalla on ihan tòrkeen hyvàà, ja sità syòdààn tààllà Italiassakin, joten luonnollisesti sanoin "totta kai kala kày".
Pieni moka mun osalta.
Sille lounaalle saavuttua tajusin, ettà nàitten kala ei tarkoita sità kalan "lihaa". Eieiei, se tarkoittaa kaikkia merenherkkuja, merenelàvià, "frutti di mare". Siispà kun pààsin paikalle, pòytà oli katettu tàyteen frutti di mare crudi -juttuja; simpukoita, ostereita, jotain valkoisia/làpinàkyvià mustekala-medusoja, pikkukalmareita, jotain kanelitankoja muistuttavia kotilomatoja; "".. En siinà vaiheessa viittinyt sanoa, ettà itse en todellakaan ole mikààn merenelàvien fani, (ainoa merenelàvà mità syòn on ravut, mutta niitàki tosi vàhàn kun ei se mun mielestà ihan sen kaiken nàpertàmisen arvosta ole), ja yritin sitten puhua ja kysellà niin paljon kaikkea mahollista, ettei siinà vàlissà paljoa syòmààn ehtisi. Kumminkin pààtin olla kohtelias ja ainakin yrittàà niità meren herkkuja ja kasasin lautaselle yhden pikku ostrein, jonka uitin sitruunassa ennen syòmistà, ja jonkun friteeratun kalapalasen, joka tais olla jotain ankeriaan tyyppistà, tai sitten joku muu vastaava suikulakala.. Olin iha ylpeà kun olin maistanut ehkà puolet siità pikkuosterista, mutta sitten huomasin kanelitankojen kiemurtelevan ulos koteloistaan keskellà pòytàà ja muiden syòvàn ne madot ilmielàvànà (tai sitten nisti ne veitsellà omalla lautasella ensin) ja ròyhkeesti jàtin sitten siihen mun merenelàvien syòmiset.
Toisella kierroksella mun pelastukseks pòytààn tuotiin uunissa paistettu ihan kalanlihalta nàyttàvà ruokalaji, joten sòin sitten sità, vaikka oli mukava sàhlinki ihan tòrkeiden paksujen ruotojen ja luunpalasten kanssa. Jàlkikàteen selvisi, ettà se kala oli sitten haita.
Tàssà siis pieni varoitus,niille jotka mun tapaan eivàt ole mitààn merenelàvàfaneja, ettà ei se italialainen ruoka ihan pelkkàà pizzaa ole, etenkin merenrantakaupungeissa tòrmààt myòs nàihin tàllasiin ruokakokemuksiin.
perjantai 11. helmikuuta 2011
maanantai 7. helmikuuta 2011
Napoli
Etelä-Italian suurkaupunki. Maailman parhaimman pizzan koti. Kaaottisen liikenteen mekka. Muinaishistoriallinen keskus.
Nyt tehtiin hostvanhempien kanssa pieni viikonloppureissu Napoliin! Hostperheellä on siis toinen asunto siellä, ja ajomatkaa on sellaiset 3tuntia täältä Barista. Ja joskus siis tosiaan ajattelin että Bari on sellainen suurehko kaupunki valkoisine centro storicoineen, merkkikauppoineen ja kahviloineen. No, Napoli oli ihan toista maata!
Lähdettiin matkaan lauantaina ja Napoliin päästiin joskus illala jo pimeänaikaan. Meidän asunto sijaitsi ihan täsmälleen "vanhassa Napolissa", Napolin centro storicossa, eli siis kaikki rakennukset, myös meidän, oli 1400-luvulta. Ensimmäinen ajatus mikä siellä Napolin keskustassa tuli päähän oli se, että tunsin itseni pelkäksi muurahaiseksi. Kaikki ovet, ikkunat, talot, katujen kivetyksetkin olivat paljon suurempia ja massiivisempia kuin Barissa, väritkin olivat kaikki tummia, paljon mustaa ja harmaata, sitten tummanvihreetä, tummanpunaista ja keltaista. Napoli on muuten rakennettu meren rannalle pikkukukkuloille, joten koko kaupunki on täynnä eri kerroksia, portaikkoja, mäkiä... Myös täysin ylikansoitettu ja liikenne oli keskellä yötäkin pieni kaaos ja ihmisiä jokapaikassa. Ihmisetkin oli siellä erilaisia, metelöi ja riehui paljon enemmän, jäi juttelemaan ja pälättääm meidänkin kanssa ihan vain kahvilassa, bussissa jos kysyi ohjeita, kaikki takarivinkin matkustajat alkoivat huuteelemaan mielipiteitään. En voinut mitään, mutta Napolista tuli mieleen heti Disney'n "Hercules" leffasta Sparta, se kaaoskaupunki... Pidin Napolista kumminkin, en millään pahalla tarkoita näitä juttuja, oli tosi hienon näköistä ja ihan järjettömän paljon nähtävää ja tekemistä riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa; siellä on Capri, pari muuta lomasaarta, Pompeii, Vesuvius, Italian suurimpia ja hienoimpia kauppakatuja, maailman parhaimmat ruoat ja ties mitä kaikkea muuta.
Mitä me sitten tehtiin: ensimmäisenä iltana ei hirveästi aikaa ollut, mutta heti ensimmäiseksi syötiin tietenkin pizzat (Napoli siis tosiaan on pizzan syntypaikka, ja parhaimmat pizzat löytyy juuri sieltä, pohja mm on paljon paksumpi ja täytteet tuoreempia ja raikkaampia), ja sen jälkeen tehtiin pieni kierros kaupungin keskustassa, lungo mare ja näkymät Posillipolle (eli merenrantakatu ja panorama), muutama piazza nähtävyyksineen mm Palazzo Reale, Galleria, Il Giardino communale, shoppailukadut, kaupungin vanhin ja hienoin cafféteria "Cambrinus"... Oli todella hienon näköistä (ja suurta!), vaikka olikin pimeetä ja kaduilla roskia riitti..
Seuraavana päivänä oli ohjelmassa vähän enemään liikuntaa, nimittäin tulivuori Vesuviuksen kraaterille kapuaminen! Siihen reissuun meni kyllä useampikin tunti, etenkin kun eksyttiin ensin autolla, mutta itse huipulle kiipeäminen ei sitten ollutkaan niin paha juttu kuin ensin ajattelin. Oli mukavan lämmintä, mutta ei liian kuuma, ei tuullut joten ei tullut kaikki hiekat ja pölyt naamaan ja kävelyreittikään huipulle ei ollut läheskään niin pitkä tai jyrkkä mitä oletin, meni varmaan sellaiset 20-30 minuuttia kavuta jaloin viimeinen osio huipulle siinä auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Näkymät huipulta olivat sitten upeat! Itse Vesuvius oli mielettömän kokoinen, kraateri, muutamat savu"piiput", punaista hiekkaa, kiveä ja kalliota, ja jopa lunta! Näkymät Napoliin, merelle ja Apenniineille olivat myös hienot, vaikka sumua oli vähän. Toisella puolen näkyi säihkyvä meri sekä Caprin, Sorrinten ja Ischian saaret, toisella puolen Apenniinien lumihuippuiset vuoret.
Vesuviuksen ja myöhäisen lounaan jälkeen (pizzat), suunnistettiin yhdelle Napolin monista kukkuloista, Capodimonte, missä sijaitsi vanha palatsi ja Napolin kenties suurin puutarhapuisto. Italiassa kun siis tosiaan ollaan, kaikki historia ja taide on ihan olennainen osa, ja tällä kertaa oli siis vuorossa jättitaidenäyttely (hostisän lempparipuuhaa), palatsin salit ja sitten upeat näkyvä puistosta Napoliin.
Sunnuntai iltana kotiin palattaessa käytiin vielä syömässä ja juomassa Napolin kuuluisat leivokset ja kahvit (Sisilian ja Napolin dolcet ovat parhaimpia koko Italiassa) ja ostettiin muutamat paksupohjaiset Margherita pizzat hostsisaruksille tuliaisiksi (oli ihan niiden toiveet).
Nyt tehtiin hostvanhempien kanssa pieni viikonloppureissu Napoliin! Hostperheellä on siis toinen asunto siellä, ja ajomatkaa on sellaiset 3tuntia täältä Barista. Ja joskus siis tosiaan ajattelin että Bari on sellainen suurehko kaupunki valkoisine centro storicoineen, merkkikauppoineen ja kahviloineen. No, Napoli oli ihan toista maata!
Lähdettiin matkaan lauantaina ja Napoliin päästiin joskus illala jo pimeänaikaan. Meidän asunto sijaitsi ihan täsmälleen "vanhassa Napolissa", Napolin centro storicossa, eli siis kaikki rakennukset, myös meidän, oli 1400-luvulta. Ensimmäinen ajatus mikä siellä Napolin keskustassa tuli päähän oli se, että tunsin itseni pelkäksi muurahaiseksi. Kaikki ovet, ikkunat, talot, katujen kivetyksetkin olivat paljon suurempia ja massiivisempia kuin Barissa, väritkin olivat kaikki tummia, paljon mustaa ja harmaata, sitten tummanvihreetä, tummanpunaista ja keltaista. Napoli on muuten rakennettu meren rannalle pikkukukkuloille, joten koko kaupunki on täynnä eri kerroksia, portaikkoja, mäkiä... Myös täysin ylikansoitettu ja liikenne oli keskellä yötäkin pieni kaaos ja ihmisiä jokapaikassa. Ihmisetkin oli siellä erilaisia, metelöi ja riehui paljon enemmän, jäi juttelemaan ja pälättääm meidänkin kanssa ihan vain kahvilassa, bussissa jos kysyi ohjeita, kaikki takarivinkin matkustajat alkoivat huuteelemaan mielipiteitään. En voinut mitään, mutta Napolista tuli mieleen heti Disney'n "Hercules" leffasta Sparta, se kaaoskaupunki... Pidin Napolista kumminkin, en millään pahalla tarkoita näitä juttuja, oli tosi hienon näköistä ja ihan järjettömän paljon nähtävää ja tekemistä riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa; siellä on Capri, pari muuta lomasaarta, Pompeii, Vesuvius, Italian suurimpia ja hienoimpia kauppakatuja, maailman parhaimmat ruoat ja ties mitä kaikkea muuta.
Mitä me sitten tehtiin: ensimmäisenä iltana ei hirveästi aikaa ollut, mutta heti ensimmäiseksi syötiin tietenkin pizzat (Napoli siis tosiaan on pizzan syntypaikka, ja parhaimmat pizzat löytyy juuri sieltä, pohja mm on paljon paksumpi ja täytteet tuoreempia ja raikkaampia), ja sen jälkeen tehtiin pieni kierros kaupungin keskustassa, lungo mare ja näkymät Posillipolle (eli merenrantakatu ja panorama), muutama piazza nähtävyyksineen mm Palazzo Reale, Galleria, Il Giardino communale, shoppailukadut, kaupungin vanhin ja hienoin cafféteria "Cambrinus"... Oli todella hienon näköistä (ja suurta!), vaikka olikin pimeetä ja kaduilla roskia riitti..
Seuraavana päivänä oli ohjelmassa vähän enemään liikuntaa, nimittäin tulivuori Vesuviuksen kraaterille kapuaminen! Siihen reissuun meni kyllä useampikin tunti, etenkin kun eksyttiin ensin autolla, mutta itse huipulle kiipeäminen ei sitten ollutkaan niin paha juttu kuin ensin ajattelin. Oli mukavan lämmintä, mutta ei liian kuuma, ei tuullut joten ei tullut kaikki hiekat ja pölyt naamaan ja kävelyreittikään huipulle ei ollut läheskään niin pitkä tai jyrkkä mitä oletin, meni varmaan sellaiset 20-30 minuuttia kavuta jaloin viimeinen osio huipulle siinä auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Näkymät huipulta olivat sitten upeat! Itse Vesuvius oli mielettömän kokoinen, kraateri, muutamat savu"piiput", punaista hiekkaa, kiveä ja kalliota, ja jopa lunta! Näkymät Napoliin, merelle ja Apenniineille olivat myös hienot, vaikka sumua oli vähän. Toisella puolen näkyi säihkyvä meri sekä Caprin, Sorrinten ja Ischian saaret, toisella puolen Apenniinien lumihuippuiset vuoret.
Vesuviuksen ja myöhäisen lounaan jälkeen (pizzat), suunnistettiin yhdelle Napolin monista kukkuloista, Capodimonte, missä sijaitsi vanha palatsi ja Napolin kenties suurin puutarhapuisto. Italiassa kun siis tosiaan ollaan, kaikki historia ja taide on ihan olennainen osa, ja tällä kertaa oli siis vuorossa jättitaidenäyttely (hostisän lempparipuuhaa), palatsin salit ja sitten upeat näkyvä puistosta Napoliin.
Sunnuntai iltana kotiin palattaessa käytiin vielä syömässä ja juomassa Napolin kuuluisat leivokset ja kahvit (Sisilian ja Napolin dolcet ovat parhaimpia koko Italiassa) ja ostettiin muutamat paksupohjaiset Margherita pizzat hostsisaruksille tuliaisiksi (oli ihan niiden toiveet).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
