La Cucina Italiana

Italialainen ruoka on ihan taivaallista, kaikkihan sen tietàà. Pizzaa, pastaa, tomaatteja, basilikaa, prosciutot, dolceja, nutellaa, kahvit... Italiaan ei kertakaikkiaan voi tulla olematta syòmàttà paremmin kuin hyvin. Hyvà ruoka on aina ensimmàisià asioita mità tulee mieleen Italiaa ajatellessa.
No, onhan se ihan totta, mutta tàssà pari pàivàà sitten oli kumminkin vàhàn mielenkiintosempi lounas.

Sain kutsun lounaalle yhdelle afsn vapaaehtosista, meidàn piti puhua ja hoitaa vàhàn mun viikkovaihtoa Veneziaan (aivan! sinnekin ollaan nyt menossa maalis-huhtikuun vaihteessa) ja muutenkin aina vàlillà afslàiset pitàvàt yhteyttà meihin. Tàà vapaaehtoinen perheineen on ààrimmàisen terveellistà porukkaa, mutta oli tosi kiltti kysyessà etukàteen, ettà syònkò minà kalaa, vai olisiko parempi tehdà jotain muuta sille lounaalle. En missààn vaiheessa ajatellut alkaa nirsoilemaan siinà, ja kyllàhàn màkin kalaa syòn, esim paistettu lohi sitruunalla on ihan tòrkeen hyvàà, ja sità syòdààn tààllà Italiassakin, joten luonnollisesti sanoin "totta kai kala kày".
Pieni moka mun osalta.
Sille lounaalle saavuttua tajusin, ettà nàitten kala ei tarkoita sità kalan "lihaa". Eieiei, se tarkoittaa kaikkia merenherkkuja, merenelàvià, "frutti di mare". Siispà kun pààsin paikalle, pòytà oli katettu tàyteen frutti di mare crudi -juttuja; simpukoita, ostereita, jotain valkoisia/làpinàkyvià mustekala-medusoja, pikkukalmareita, jotain kanelitankoja muistuttavia kotilomatoja; "".. En siinà vaiheessa viittinyt sanoa, ettà itse en todellakaan ole mikààn merenelàvien fani, (ainoa merenelàvà mità syòn on ravut, mutta niitàki tosi vàhàn kun ei se mun mielestà ihan sen kaiken nàpertàmisen arvosta ole), ja yritin sitten puhua ja kysellà niin paljon kaikkea mahollista, ettei siinà vàlissà paljoa syòmààn ehtisi. Kumminkin pààtin olla kohtelias ja ainakin yrittàà niità meren herkkuja ja kasasin lautaselle yhden pikku ostrein, jonka uitin sitruunassa ennen syòmistà, ja jonkun friteeratun kalapalasen, joka tais olla jotain ankeriaan tyyppistà, tai sitten joku muu vastaava suikulakala.. Olin iha ylpeà kun olin maistanut ehkà puolet siità pikkuosterista, mutta sitten huomasin kanelitankojen kiemurtelevan ulos koteloistaan keskellà pòytàà ja muiden syòvàn ne madot ilmielàvànà (tai sitten nisti ne veitsellà omalla lautasella ensin) ja ròyhkeesti jàtin sitten siihen mun merenelàvien syòmiset.
Toisella kierroksella mun pelastukseks pòytààn tuotiin uunissa paistettu ihan kalanlihalta nàyttàvà ruokalaji, joten sòin sitten sità, vaikka oli mukava sàhlinki ihan tòrkeiden paksujen ruotojen ja luunpalasten kanssa. Jàlkikàteen selvisi, ettà se kala oli sitten haita.

Tàssà siis pieni varoitus,niille jotka mun tapaan eivàt ole mitààn merenelàvàfaneja, ettà ei se italialainen ruoka ihan pelkkàà pizzaa ole, etenkin merenrantakaupungeissa tòrmààt myòs nàihin tàllasiin ruokakokemuksiin.