Hups, sori kaikille, on näköjään vierähtänyt vähän pidempi aika viime kerrasta tääl. :)
no, tässä tulee nyt sitten pieni, ytimekäs teksti, Italia verrattuna Suomeen ja muita eroavaisuuksia, isoja ja pienempiä. Ja ehkä siiten miten (tai ylipäätään onko?) ajatukset, mielipiteet tai tavat muuttunu tässä melkein 6kk aikana Italiassa :)
1. Italiassa tosiaan puhutaan vain italiaa. Engannilla, ranskalla tai millään muullakaan kielellä ei hirveän pitkälle pötkitä, paitsi jos olet äärimmäisen kärsivällinen kuuntelija.
2. Ruoka on HYVÄÄÄ!!! ja syödään paljonpaljonpaljon! (yllätys!)
3. Myös kaikki herkut eli dolcit on
äärimmäisen HYVIÄ!!!
4. Kahvit on
todella HYVIÄ! (paljon sanottu multa, sillä en edes pidä kahvista, ainakaan Suomessa en pitänyt), ja niitä on kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia
5. Ja kaikki ruoat, juomat, kahvilat ovat puolilmasia.
6. Vaatetus ja tyylii koostuu vain merkeistä.täällä Barissa on tasan yksi H&M, muuten löytyy "vain" Zara, Guess, Benetton, Burberry, CL, D&G, Louis Vuitton, Gucci, Sisley, Tommy Hilfiger, Diesel, Armani, I Fanizzi, Fendi... En unelmoikaan että ehtisin käydä puolissakaan näistä kaupoista tän yhden vuoden aikana
7. Myös pojat pukeutuu ja miettii pukeutumista tosi paljon, välillä tuntuu että enemmän kun tytöt
8. Italiaiset ihmiset on tosi sosiaalisia, meluisia (tosin ei niin paljoo kun kuvittelin) ja meneviä, ja muutenkin mukavia, ihania kun käyttää kaiken maailman hellyttelynimiä koko ajan muunmuassa, mutta sen verran itsekkäitä, että jos jokin asia ei koske suoraan itseään, niin sillä ei ole mitään väliä.
9. Klo 14.00-16.00 ei saa pitää mtn meteliä kotona, suurin osa kaupoista on kiinni ja sillä aikaa yleensä nukutaan
10. Kaupat menevät kiinni taas n. 20.00-21.00, mutta bar't, kahvilat yms on aina auki vähintään klo 12 saakka
11. Koulu on samaa koko vuoden, sama lukkari, alkaa aina kahdeksalta, vaihtelee monelta loppuu, (klo 12,13,14) ja koulua on lauantaisinkin, eikä ole välkkiä. Mukava pakkolaitos Suomen ylä-asteen ja etenkin lukion jälkeen
12. Julkinen liikenne ei ole mikään hirveän toimiva asia, lähes aina liikutaan suoraan autoilla
13. Julkiset paikat (kadut, talot, puistot, koulut) yleensäkään ei oo mitään hirveän hienoja (liitty tähän "mikä ei ole omaa, ei merkitse mitään" mentaliteettiin), mutta sisältä päin kodit, kahvilat, kaupat ovat todella hienoja
14. Nuoret viettävät suurimman osan vapaa-ajastaan opiskellen tai kavereiden kanssa bar'ssa kahvilla, lauantai iltasin sitten melko usein tehdään jotain erikoisempaa
15. Liikenne on pieni kaaos, ja autoja on etenkin keskustoissa äärettömyksiin, parkkipaikaa voi joutua etsimään puolisen tuntia
16. FB on oikeasti jokin maailman isoin juttu ja touch-kännykä, mieluiten iPhone, on ihan välttämätön
17. Päivärytmi; klo 7.00-8.00 aamiainen (kahvi + keksi) ja kouluun (tai töihin), klo 14.00 lounas kotona (meillä aina pastaa), siesta, sen jälkeen harrastuksiin/ kavereiden kanssa ulos, 20.00-21.00 illallinen koko perheen kanssa (pastaa/pizzaa+lihaa/kanaa+juustoja/prosciuttoja+leipää+viini)
18. "Bar" tarkoittaa kahvilaa, mistä voi tilata kahvien, keksien, pikkuruokien lisäksi myös cocktaileja, se on ainoa ero (ehkä) "Cafféterian" kanssa.
19. Lisäksi on gelateria(jäätelökahvila), pasticceria(leipomokahvila), gyrosteria(kreik.fastfood), rosticceria(joku toinen fastfood), pizzeria, trattoria(tavallisempi versio ravintolasta), ristorante(harvinaisin), norcineria(pieniä syömisiä)... Ja uskon et lista jatkuu vielä, mutta tuossa on tavallisimmat.
20. Tuttuja tervehdittäessä(ja lähte'essä) vaihdetaan poskisuukot (1 kummallekin poskelle), vain täysin uutta tuttavuutta kätellään
21. Kaikista pienistäkin asioista syntyy vaikka mitää juteltavaa/kinasteltavaa, ja tekemisiä suunnitellaan paljon, muttei ikinä tehdä, ja kaikki menemiset ja tulemiset päätetään sitten lopulta viimeisellä minuutilla (ja useimmiten kyseessä sitten on se sama vanha reissu samaan vanhaan tuttuun kahvilaan/bariin)
22. Täällä välillä nuorten keskuudessa ollaan jotenkin tosi lapsellisia ja avuttomia, ja mistä tahansa voi nostaa metelin ja suuttua, sellaisesta vastuusta, itsenäisyydestä, oma-alotteisuudesta tai uusista ideoista harvemmin on jälkeäkään.
23. Tuntemattomatkin ihmiset alkaa helpsoti puhelee keskenään ihan vaikka kadulla
24. Italiaiset haukkuu ja dissaa omaa kaupunkiaan ja maataan maasta taivaisiin, eivätkä käsitä miten joku vaihtari on päättänyt tulla Italiaan
25. Italialaisesta ruoasta, tyylistä, ja miehistä italiaiset on taas enemmän kun ylpeitä
Mitä täällä mietitään Suomesta:
jääkarhuja, pingviinejä (tosin jotkut hoksaa hetken jälkeen, että nehän onkin etelässä), lunta, kylmä, 6kk pimeätä, poroja, puhutaan englantia vähintään toisena kielenä, ihmiset laihoja, pitkiä, blondeja, taivaansinisilmäisiä, Lappi ihan oma maansa, tai sitten Lappi on Suomi, turvallinen, pienenpieni talvi-ihmemaa jossain kaukana pohjoisessa napapiirin tuolla puolen ja vähän asukkaita.
Helsingin, Nokian ja The Rasmuksen "In the Shadows" lähes kaikki tunnistaa, sen jälkeen kun oon itse sanonut ne. Pimeys-asian monet tietää ja uskoo, muttei käsitä miten sitten kesällä on päinvastoin valoa. Jotain ihme sählinkiä syntyy aina Ruotsin ja Norjan kanssa; jotkut luulee, että Suomi on joku näiden maiden alue, tai sitten sekoitetaan kokonaan tai jtn ihmeellistä. Kumminkin, monesti vaikuttaa, että kaikki tietävät kaiken Norjan Oslosta, vuorista ja vuonoista, Ruotsin kuningasperheistä, Tukholmasta, H&MSTÄ, Ikeasta ja juhlista, mutta Suomi sitten on mitä on.
Italialaiset myös aina yllättyy +30 asteen kesistä, suomen omasta kielestä, siitä että Suomi kuuluu EU:hun ja täällä on euro ja lentokoneella kestää vain 3-4 tuntia Roomasta.
Mitä itse mietin näiden kuukausien jälkeen:
Ensimmäisenä on mielessä, että kuinka typerää on, kun Suomessa kaikki elämä on kuollut arkipäivisin klo 21.00 jälkeen. Täällä on niin rentoa istua jossain mukavalla divaanilla kavereiden kanssa kahvilassa ja espressinolla ja mussuttaa muutama frollino siinä sivussa.
Sen taas voin vannoa, etten ikinä valita tai nurise mitään Suomen koulussa kun pääsen sinne takasin, (saa nähä pitääkö).
Myös on ihan mukava päästää liikkumaan ihan itse oman tahdon mukaan ja omin ajoin pyörällä ja bussilla (ja autolla sitten piakkoin jei!), mietittämättä miten/kuka/mistä/milloin saa kyydin kotiin tai ylipäätään sinne ulos kavereiden luokse.
En tiedä mitä teen ilman italian ruokaa, kahveja ja dolceja!
Päiväunet on tosi kivoja!
Ihmettelin yks päivä täällä miksi Suomessa kuivatetaan pyykit kuivausrummussa tai kylppärissä/pesuhuoneessa tms, kunnes muistin pakkasen ja kesäsateet.
Ihmettekin kans miten oon ikinä voinut käyttää joitain mun vaatteita silittämättä niitä, (täällä silitetään sukatkin).
+10 astetta on ihan törkeen kylmä..
Ja vielä lisäksi ihmettelin miten oon joskus saattanut mennä edes nukkumaan föönaamatta hiuksia suihkun jälkeen.
Ja viimeisenä siitä miten olen näköjään unohtanut jotain pikkujuttuja suomen kielestä.
Yks päivä mm kun lueskelin vanhoja blogijuttuja ja päiväkirja kirjotuksia, löysin sieltä jotain ihan ihmeellisiä sanoja kuten "iltapala", "välipala", "juoksulenkki", "kiire", "aikataulu"... Nää sanat sen takii, että oikeesti en tajunnu mitä järkeä noissa asioissa on, mikä ihme edes on iltapala, kun illallinen syödään klo 21.00, eikä sen jälkee mitään? Mihin ihmeeseen aikatauluja tarvitsee, kun bussi tulee millon tulee? Vaikea selittää, mutta kirjaimellisesti piti miettiä et mitä nää sanat oli olevinaan...
Häpeän huippu oli kun luin sanan "on", esim. "hän on nyt ulkona". Ihan ensin luulin, että olin tarkoittanut sanaa "No". Sitten hoskasin, että tarkoittaa sanaa "is" ja kesti minuutti hoksata, että olinhan sen ihan oikein kirjoittanut, toinen minuutti meni siihen kun taivutin olla-verbin kaikissa muodoissa. Siis ihan suomeksi. Vielä hankalampi oli sitten avere, eli omistusmuoto suomeks. Oikeasti,
Miten on edes mahdollista unohtaa olla-verbi?!?! ja omalla äidinkielellä!
Lisäki olen onnistunut kirjoittaa mm "kuuma suklaa" kaakaon sijasta, "neljä ja puolelta" puol viiden sijasta, "ulkoutua" mennä ulos sijasta...
Uniakin on tultu nähtyö italiaksi, ja puhelimessa tai skypessä puhuessa mieleen tulee ensin italia... että näin.
Ciao ciaoooo a tutti!!! Ci sentiamo qualche altra volta carissimi!
