Sono tornata!

Koti Suomessa on nyt sellaiset puoltoistaviikkoa takana! Ihan hvyin tämä paluu on sujunut, tekemistä on riittänyt. Aloitin kesätyöt käytännössä heti kun palasin, samaisesa paikassa kuin viime kesänä, Italiasta lähetetyt paketit tulivat pari päivää oman paluuni jälkeen (piti lähettää 30kg postissa, tuli sen verran hamstrattua sitä tavaraa Italiassa), ja on ollut ihana nähdä kaikkia kavereita ja sukulaisia, oli ihana päästä sellaisen suomihuumorin pariin taas!
Musta tuntuu ihan että on sellainen "suomikupla" päällä, kun ei sateet, viikeä ilma tms hirveästi haittaa, mutta vähän pelkään että se poksahtaa tässä joku päivä. Joitakin italialisia asioita on kyllä ikävä, ruoka, kahvilat, kaikista eniten ne italialaiset tyylikkäät "bar"t, ns lounge bar't, jotka on arkisinkin auki tosi myöhään, jonne voi mennä vaan istumaan kahville, pienelle syömisille tms. Täältä Suomesta klo 21.00 jälkeen löytyy vain mäkkäri. Ja on muuten törkeen kallista jokapaikassa, bussit, kahvit, ruoat, leffat, kaikki.
Omaa hostperhettä on myös ikävä, etenkin sisaruksia. Toivon tosiaan, että he tulisivat joku päivä tänne Suomeen käymään, sellaisesta oli puhetta, ja itsekin menen sinne Italiaan kyllä käymään vielä!
Tavallaan myös tuntuu että mikään ei ole muuttunut, välillä on melkein sellainen fiilis etten missään vaihdossa olis ollukaan, muutama kaverikin on sanonut "ihan kuin et olis koskaan ollukaan poissa!" ensimmäisten "hirveä ikävä! ihana saada sut tänne vihdoinki!" halausten jälkeen. Ja nyt kun miettii, ne 10 kuukautta tosiaan vaan vilahti ohi. Oli siellä vaihdossa pitkän pitkiä päiviä (koulu...), mutta ihan käsittämätöntä ajatella, että se vaihto jota oon odottanut ja järjestellyt monia vuosia, on nyt ihan oikeasti ohi. Ei enää mitään sellaista jäljellä. Okei, vielä tässä vaiheessa sitä puhuu ihan järjettömän paljon Italiasta ja omasta vaihdosta, oon vieläkin sellanen "special vaihtari, juuri tullut takaisin italiasta", mutta muutoin se vaihtoaika on jäänyt taakse.
Pelkään että unohdan italian kielen kokonaan, kun en pääse sitä oikein puhumaan missään ja mietin että mitenköhän parhaiten saisin ylläpidettyä suhteita italian perheen ja kavereiden kanssa, mutta tuntuu että jää vähän fbn tasolle, ja välillä skypessä. Enemmän sitten kun nähdään ihan in real life täällä Suomessa tai Italissa. Mutta tosiaan noin vähäsillä yhteyksillä se italian life tuntuu jo tosi kaukaselta, ja nyt kun etenkin paluun jälkeen (ei niinkään italiaan menon aikana) huomaa kuinka suuret erot Suomen ja Italian välillä on, nyt oikeasti huomaa että näillä kahdella maalla ei ole melkein mitään yhteistä, kun taas ensimmäisten kuukausien aikana Italiassa ajattelin, että eihän täällä paljoa eroa suomeen ole.
Asia, joka oli täällä Suomessa ihan käsittämätöntä mulle, joka sai mut niin iloseks, oli se sama vanha vapaus ja itsenäisyys. Mun mielestä on yhä jotain niin hienoa, että voin liikkua täällä iha ittekseni omilla aikataululla melkein ihan miten haluan. Oli vaan jotain niin hienoa noin vaan pyöriä Helsingissä, kun tulee nälkä, mennään syömään, otetaan ehkä jäälatet tai jälkiruoat tms jostain toisesta paikasta, käydään ostaa yhelle kaverille yks paita, yht'äkkiä tuli mieleen mennä kattoo leffa illalla ja niinhän mentiin. Ei mitään ihmeellistä, mutta mulle oikeasti oli! Italiassa ei olis ihan toiminut samalla tavalla. :)
Myös oon tosi ilonen siitä että näköjään mun kaveriporukat ei ole vaihtunut, mulla on yhä mun samat ihanat kaverit kuin oli viime vuonna. Jotkut vaihtarit on sanonut, että niillä on ystävät kokonaan vaihtunut vaihtovuoden jälkeen; sitä on sen yhden vuoden aikana muuttunut niin paljon, että vanhat kaverit ei vaan tunnu kavereilta, ei oo enää mitään yhteistä tai muuta. Itselläni ei ole onneksi käynyt noin, ainakaan vielä en ole mitään tällaista huomannut. On vaan entistä hauskempaa näitten samojen vanhojen omien kavereiden kanssa. On kyllä tullut ns muutama kaveri lisää, että pari sellaista tuttua vaihtovuotta edeltävältä ajalta, joiden kanssa ollaan silloin tällöin vaan puhuttu tyyliin, on nyt tosi kivoja, että nyt soitellaan lähes joka päivä ja suunnitellaan että mitä seuraavaksi tehdään ja toivon tosiaan, että pysyy näin! :D
On menny tää puoltoista viikkonen tosi hyvin, töissä, kavereiden kanssa, kahviloissa, ulkona, synttäreitä, sukulaisten kanssa, pyörät ja bussit (niitä oon oikeasti kaivannut), picnik&wayne's coffee, tutut paikat, sateita ja myös kuumia päiviä... "Uudet" suomi biisit, kuten "Poika saunoo" hahah :D
Mutta siis all in all...
on tää Suomikin hieno paikka!

...ainakin siihen saakka, että tää mun suomikuplaa puhkeaa, mutta toivotaan, että ei :)




Ja tässä on i finnoitaliani, juuri palanneet Italian suomalaisvaihtarit, vuosimallia 2010-2011!

Matka kotiin

Nyt on ihan vihoviimeinen pàivà tààllà Barissa meneillààn. Kello yksi làhtee juna Roomaan, noin 6 tunnin matka, ja heti seuraavana pàivànà aamulla on lento koti Suomeen.
Matkalaukku on pakattuna, (3kg ylipainoa... siitàkin huolimatta, ettà làhetin kolme isohkoa pakettia ihan postissa.. mutta katotaan lentokentàllà, mità kaikkea saan puettua sitten pààlle jos ei muu auta), edellisenà iltana oltiin perheen kanssa ulkona syòmàssà, ja sità ennen oltiin kàyty viimeisellà bar-reissulla centro storicossa kaikkien parhaimpien kavereiden kanssa. Ja kaverit oli ihania, oli teetàttnyt mulle làksiàiskortteja terveisineen ja pikkukirjotuksineen kaikilta, sekà paidan mihin oli teetàttànyt printtikuvaksi meidàn yhteisià valokuvia. Ei voi sanoin selittàà millaista on heittàà vuoden jàlkeen hyvàstejà kaikille tutuille ja kavereille, puhumattakaan sitten hostperheestà, kun ei edes tiedà milloin sità nàkee seuraavan kerran. Ihan ihmeellistà.
Nyt on jàljellà enààn pasta-lounas perheen kanssa ja sitten matka juna-asemalle, APUA.
Ja samaan aikaan sità jànnittàà tosi paljon Suomeen paluuta. Mietityttàà, ettà onko asiat muuttunut siellà vai pyòriikò elàmà ihan samaan malliin. On oikeasti ihan kàsittàmàtòntà kuinka jànnittàvàà on palata sinnekin Suomeenkin. Vielà oudompi tunne kun itse vaihtoon làhtò. Làhteà nyt niin tutuksi tulleesta maailmasta ja palata vanhaan ja tuttuun ja kuitenkin niin tàysiin erilaiseen paikkaan. Tuntuu, ettà on pieni kulttuurishokki tai vastaava odottamassa ihan kotona pohjoisessakin.

Joten nyt sità taas mennààn!

Ciao Ciaooooo! Kirjoittelen seuraavan kerran sitten Suomesta!

Le foto dal Messico!

Tässä nyt vaihtelua tähän Italia meininkiin ja muutamat kuvat kaksiviikkoiselta matkalta Meksikosta! Seuraavat on kaikki Playa del Carmenista, tai siitä lähistöltä, (lähellä Cancunia siis, Cubaa vastapäätä).












Lyhyesti sanottuna, oli tosi hieno reissu :)(ja kuvissa näkyy vain murto-osa!) matkaan lähdettiin oman siskon ja meidän meksikolaisen ex-vaihtari Belenin kanssa. Yksi viikko oltiin Playalla, ja sitten toinen viikko Mexico Cityssa ja Pueblassa, Belenin kaupungissa. Ja ehdittiin tehdä kaikenlaista hauskaa rannoilta makoilusta Afrikka Safariin, syötiin niin sushia kuin kunnon tulista meksikolaista ruokaa (gesadillat, nam!), ja tavattiin paljon uusia ihmisiä! Suosittelen käymään Meksikossakin, etenkin jos siellä sattuu olemaan tuttuja joiden kanssa liikkua ja tutustua aitoon meksikolaiseen elämään!

Ja takaisin Italiaan.. enään yksi viikko jäljellä! Paluu Suomeen on tasan viikon päästä, ensi sunnuntaina. Ja Barista lähtö jo lauantaina. Outo. Tosi outoa.
Puoliksi sitä jo haikailee kotiin ja Suomeen, ei jaksaisi odottaa että näkee taas kaikki kaverit, ja ikävä joitain suomalaisia juttuja; saunaa, salaatteja, fazeria, sitä vapautta ja itsenäisyyttä, omaa huonetta.. Mutta toisaalta mietin että mitäköhän teen ilman localeita ja kahvilabar-reissuja missä on tullut vietettyä niin paljon aikaa, ainiaista auringonpaistetta, näitä Barin katuja? Suurimman osan ajasta olen nyt viettänyt hostperheen kanssa, ja muita vaihtareita ja italialialaisia kavereita on myös nähty. Ihan käsittämätönta ajatella, että ehkä joitakin niistä viimeistä kertaa! Tästä viimeisestä viikosta pitää nyt nauttia ja kunnolla! Luvassa on vielä (ainakin) yhdet synttärijuhlat italialaisten kavereitten kanssa, pikkuvisiitti Putignanoon kavereiden luo mikä on tullut heti Barin jälkeen tutuimmaksi kaupungiksi, AFSn järjestämät farewell juhlat Barin vaihtareille ja hostperheille, muutoin viimeisiä kierroksia keskustassa, centro storicossa, kavereiden kanssa ja pitää keksiä kaikkea tietenkin hostperheen kanssa. Mutta jotenkin ei vieläkään ihan kunnolla käsitä että se vaihtu on nyt loppumaisillaan. Ne 10 kuukautta meni. Ja kohta jo Suomessa! Pitää tosiaan vaan nauttia nyt :)

Terveisia Meksikosta!

¡Hola!
hups! on vierahtanyt vahan pidempikin aika viime kirjotuksesta.. no, siihen on syykin; viimeset kaksi viikkoa olen viettanyt lomaillen Meksikossa! Ja tekemista on riittanyt.
Matkaan lahdin ihan oman Suomen siskoni kanssa, paatettiin jo pitka aika sitten lahtea Meksikoon joku kerta moikkaamaan meidan viimevuotista meksikolaista vaihtaria. Hostattiin siis viime vuonna Rotaryn vaihtarityttoa ja meista kaikista tuli kuin oikeat siskokset ja siispa suunnattiin tanne Meksikoon! Oli vahan hassua, etta matka tuli juuri oman vaihtoni paalle, mutta sain kuin sainkin AFSlta luvan tahan matkaan, varmaankin ihan vain sen takia, ettei Italiassa ollut enaa jaljella sen paremmin koulua kuin AFSn ohjelmaakaan.
Mutta siis...Meksiko on upea! Taalla on ollut todella hauskaa, olen tavannut tosi paljon uusia ihmisia, ja meksikolaiset ovat viela italialaisiakin puheliaampia ja lampimampia. Belenin, meian vaihtari, kautta tormasin moniin uusiin vaihtareihinkin, yksi tytto jopa Suomesta, omasta kotikaupungista!
Ensimmainen viikko vietettiin Playa del Carmen'ssa, lahella Cancunia, ja oli oikea paradise, vaikka olikin kunnon usalaisten turistirysa. Tuli koettua trooppinen kuumuus, koraalliriutalla turkoosissa kirkkaassa vedessa sukeltelu jatti kilpikonnineen, maya-temppelit, koskematon paratiisi ranta, eksoottisia ruokia.. olen ihan rakastunut mm mangoon, kaktus hedelmiin, sellaiseen "guayaba"an, gesadilloihin (tai joku).. soin jopa yhden heinasirkan. Maistui joltain oudolta mauttomalta rapealta sipsilta.
Mutta itse tykkasin tosi paljon Playa el Carmenista, olen 100% varmasti menossa takaisin!

Palyan jalkeen suunnattiin Mexico Cityyn ja sielta Belenin kotikaupunkiin Pueblaan. Kaytiin katsomassa atsteekki temppeleita, nahtavyyksia, sushi ravintolassa, starbucksissa, (starbuck's loytyy joka ainoalta kadulta).. Pueblassa tutustuttiin Belenin kavereihin ja yliopistoon ja ollaan ihan vain rentouduttu ja pidetty hauskaa, oli mm VIP elokuva ja Belenin pikkusiskon synttarit. On ollut tosi hauskaa!

Mutta aika loppuu, ollaan menossa Afrikka safarille! Kirjoittelen pian lisaa, ja laitan kuvia talta matkalta heti kun ehdin.
Adios!!!

Tässä taas kuvia vähän sieltä sun täältä, sellasista MELKO tavallisesta La Vita Italiana'sta :) hope u like it!



Barin Centro Storico. Tai osa siitä. Itse ainakin oon ihan ihastunu tähän Barin tyyliin, valkoset/beiget talot ja kivetykset, palmut ja turkoosi meri tuossa oikealla vaikkei kuvassa näykkään kovin hyvin. Ja pylväät ovat 2000 vuoden takaa Rooman ajoilta, milloin ne olivat niitä Roomaan johtavia suurteitä reunustavia kaaripylväikköjonoja, "Kaikki tiet johtavat Roomaan". (Ja tähän loppuu mun historia/taide tietämys tästä asiasta)




Yksi AFS Interculturan tapaamisista. Tällä kertaa oli kyseessä orientaatio leiri italialaisille nuorille, jotka on nyt lähdössä vaihtoon ja me tänhetkiset vaihtarit mentiin vikana päivänä sinne kertoilemaan omista kokemuksista ja muuten pyörimään. Itte olin ihan superhappy kun löysin 5 italialaista, jotka menee Suomeen. Kaksi menee koko vuodeksi, (ei tiennyt vielä minne päin) ja kolme kesävaihtoon, yksi niistä oikeestaan mun kotikaupunkiin! Siispä kertoilin niille vähän Suomesta, miten varautua, ja ne oli mm ihan suut auki kun kuuli et joka kodissa on oma sauna. (täss kuvas joku renkaanheittopeli menossa, kaikki, jopa minä, just hyökkäämässä sen renkaan kimppuun)...




Eräs kirkko Lecce'stä. Ja näitä on LUKEMATTOMIA!!! (yllätys!) Mikäli joku on tulossa tänne Italiaan vaihtoon niin voin sanoa, että teillä on edessä ihan järjetön määrä historiaa, taidetta, arkkitehtuuria, barokkia, antiikkia, renesanssia... Sen lisäksi et vierailette katsomassa näitä antiikkisia ja antiikkisempia kirkkoja, linnoja, kartanoita, myös niitä koskevia luentoja saa kuullaa koulussa, kotona, sukulaisilta, vaihtojärjestöltä, jopa kavereilta.. Ja nimenomaan koulussahan kaikki aineet ovat historiaa/taidetta/kirjallisuutta. En yhtään yllättyisi vaikka matikan tunnilla joku päivä opettaja tulisi jonkun "Erään antiikin matemaatikon elämä, ura ja keksinnöt" tuntiohjelman kanssa oikean matematiikan laskemisen sijasta, (oikeastaan olen ihan varma, että jossain vaiheessa italialaisille onkin tällainen aihe koulussa).






Nämä kuvat on yhden koulukaverin synttäreiltä. Kaveri täytti oikeastaan vasta 16-vuotta ja oli päättänyt järjestää amerikkalaiseen tyyliin "Super Sweet Sixteen" juhlat, ja siispä oli kutsuttu mm. varmaan puolet meidän koulusta, juhliin taisi tulla reilusti yli 200 vierasta (nuorimmat 15v, vanhimmat yli 20v, olen jo aiemmin kirjoittanut, että täällä Italiassa iällä ei ole mitään merkitystä, kaikki pyörivät kaikkien kanssa) Ja paikka oli järjettömän hieno! Meren rannalla sijaitseva jättipuutarha suihkulähteineen ja palmuineen ja patsaineen, ja suuret syömis-, tanssi ja baaritilat valkoisten katosten, verhojen ja divaanien keskellä. Yritän metsästää vielä parempia kuvia paikasta, itse en hirveesti viittinyt kuvia napsia kun paikalla kumminkin oli myös ammattikuvaajat... Kuitenkin, ensimmäisessä kuvassa näkee vähän paikan tyyliä ja kokoa (koon huomaa siitä, että niistä yli 200 ihmisestä ei näy jälkeäkään, kaikki hajaanunut) ja toisessa on minä ja eräs kaveri koulusta.



Kaikissa pienimmissäkin juhlissa tarjoiltavia herkkuja. Hedelmät, nam!

Kahvi!

Ja lisää herkkuja :)



Oltiin viettämässä Sveitsistä tulevan vaihtarin 17v synttäreitä heillä kotona, oli tosi rento ilta, istuskeltiin kesäiltaa (tai no kevät) niiden terassilla, vaihtarit ja italialaiset, syötiin, grillailtiin, soitettiin kitaraa yms... ja siinä tuli otettua aika hyvä vaihtarikuva; Thaimaa, Suomi, Costa Rica, Sveitsi, Unkari, ja raitapaitanen USA.



Kuten olen jo pariin kertaan ilmotellut, olen tässä edellisen kuukauden ajan ainakin käynyt tosi paljon ulkona vaihtareiden kanssa, siispä tässä kvuat yhdeltä rantsulta missä käytiin. Ranta oli semi pieni ja kaverit oli valinnut mennä tällaiselle kalliorannalle. (Ylemmässä kuva rannasta in generale, ja alemmassa kalliolla kiipeilemässä norjalainen vaihtari ja minä).
Barista ei mitenkään hirveän isoja ja hienoja paratiisi rantoja löydä, kaikki paikat rakennettu ihan täyteen ja sitten mukavan vilkas satama niin uimista ei kaikkialla tässä lähistöllä suositella. Mutta puolentunnin junamatkan jälkeen (maksaa ruhtinaalliset 1,30e ja kuitenkin etelä-amerikkalaiset mm järkyttyy kuinka kallista liikkuminen on täällä) löytyy jo ihan mukavia rantakeilaita. Sitten ne kaikista hienoimmat paratiisirannat, pitkät valkoisella hienonhienolla hiekalla, korkeilla palmuilla, ja kirkkaan kirkkaala turkoosilla merellä varustetut rannat löytyy Leccestä ja siitä etelämpänä, vajaan kahden tunnin junamatka Barista. Mutta on jo suunnitelmissa suunnata sinnekin useampaan kertaan sitten viimsetään kesällä. Kerran ollaan jo oikeastaan käyty Lecce'ssä AFS kanssa päiväreissulla.

ps. Pahoittelen mun kuvien ja tekstien sommittelusta. Mutta yritin. Ja lopulta meni hermo. Että ne on nyt näin tällätavalla tyylikkäästi.

Pro e contro

Edellinen teksti oli pieni sekamelska, scusami! Mutta sen sijaan nyt ytimekàs ja lyhyt listaus Italian hyvistà ja huonoista puolista, pros and cons!

Mità tulee ikàvà:
+ aikasin alkava ja myòhààn loppuva kuuma kesà, tàà LàMPò! ja aurinko!
+ maailman parhaat ruuat niin kotona kun ulkona ravintoloissa ja localeissa (sorpresa!)
+ vaan euron maksavat, ja yhà vaan maailman parhaimmat, erilaiset kahvit
+ ja muutenkin puolilmaset hinnat, etenkin ruuan ja junilla liikkumisen kanssa
+ kaikki puolrandomitkin ihmiset, jotka moikkaa ja alkaa puhuu kadulla/koulussa/kahviloissa/salilla/localeissa mut tunnistaessa
+ alakerran sali ja saliohjaajat
+ PRIMADONNA, ja muutama muu kenkàkauppa ja muutkin kaupat
+ ihana turkoosi meri ja palmut
+ merkkikaupat
+ Etelà-Italian beiget, valkoiset kesàset kaupungit mm just Bari centro storicoineen
+ mopot ja niillà puikkelehtelu liikenteessà (HUOM! ihan vaan hostveljen kyydissà, lupa on!) :P
+ se, ettà kahvilat ja localet yms on auki vielà pitkààn klo 9 jàlkeen
+ pàivàunet
+ halaukset, pusut yms :)
+ hedelmät NAM
+ spremuta, kotona puristettuna omista appelsiineista :)
+ lentopallo- ja jalkapallopelit mitä käydään katsomassa perheen ja kavereiden kanssa
+ tosi tyylikkäät juhlat, kahvilat ja "bar"it
+ pizzeriat (täysin erilaiset ja niiiiiin paljon paremmat kun suomen pizzapaikat!)

Mità taas ei tuu ikàvà:
- se, ettà mikààn ei ikinà suju niin kuin suunniteltiin (jos ylipààtààn ne "suunnitelmat" muistetaan parin tunnin pààstà)
- vàlillà vaikuttaa ettà italialaisten koko elàmà tapahtuu fb:ssà tai iphonen kautta
- toimiva ja siisti vessa on harvinaisuus, jopa, TAI SIIS ETENKIN, koulussa
- koulu ISOLLA MIINUKSELLA
- fakta ettei italialaiset kemuta ollenkaan, vaikka kyllà vàittàà niin
- sellainen vàhàn sulkeutunut mentaliteetti (vain ja ainoastaan italialainen tapa/asia on "se oikea")
- aina puhutaan (tai riidellààn) jostain, muttei sitten tehdà
- nàiden ihan jàrjetòn opiskelu
- ylihuolehtiminen
- tàysin muuttumaton ja tarkka pàivàaikataulu
- sitä että tvstä ei löydä jääkiekon MM finaalia :(

Kesä!

Huhhuh, tänne on nyt tosiaan tullut ihan kesä! Ainakin mun mielestä. Jo parisen viikkoa
oon aina lounaan jälkeen päivällä maannu parvekkeella tunnin parin aurinkoo ottamassa ja tänään käytiin hostperheen kanssa rannalla uimassa ja porukkaa riitti! Oli siis 31astetta, useimpina muina päivinä 25-30, edes iltasin ei enää tarvitse mitään takin tapaistakaan! Ja italialaiset vaan nauraa mulle kun hehkutan tästä lämmöstä, ne sanoo vaan "Tää ei oo vielä mitään!" ...niin että katotaan miten sitten kesällä sujuu, odotetaan jo toukokuun loppua kohden sellasta 40astetta, kesäkuussa yli.. :) Myöskään en käsitä miten italialaiset voi liikkua täällä vieläkin täyspitkillä paksuilla farkuilla ja mustilla paidoilla. Itse tekis mieli laittaa ihan vaan shortsit päälle, mutta eihän täällä muodin maan kaupungissa tiukkaa tyylilinjaa muutaman celsiusasteen vuoksi rikota. (joo, täällä ollaan vähän ärsyttävänkin "tiukkoja" pukeutumisen suhteen, itse olen saanut kuulla mm mun vaaleansinisistä nilkkasukista kaikkea mahollista, kun niiden pitäisi olla mustat).

Ja nyt kun kesä on tulossa, huomasin että myös Suomeen paluu lähestyy.. Alle 2 kuukautta jäljellä Italiassa! Ihan hullua.. On jo nyt tosi jännittävää ajatella kaikkien kavereitten näkemistä, ja kaikkea hauskaa mitä siellä Suomessa keksii ja se itsenäisyys ja vapaus mikä siellä on, mutte sitten niin outoa, että nytten suomi-elämä jotenkin vaikuttaa niiiiiin kaukaselta ja epätodellista! Nyt kun ajattelen millaista oli Suomessa vuosi sitten, niin huomaa kuinka erilaista loppujen lopuksi nuorten elämä on täällä Italiassa.

Mutta kumminkin, Suomi tulee sitten kun tulee, ja yritän pysyy näissä vähän lähempänä olevissa asioissa. Ulkonakäyminen on jatkunut aika paljon samalla vaihtarikaveriporukka-linjalla (itse italilaiset tosiaan viettää lähes kaikki päivät kotona opiskelemassa viimeisiin kokeisiin). Viikko sitten oli San Nicola'n päivän, Barin pyhimyksen juhlapäivä, ja siten suurjuhlat! Ekana iltana sentään käytiin keskustassa, katsomassa jättimäistä kulkuetta, ilotulituksia, kiertelemässä kojuja, syömässä focacciaa ja jäätelöt, luokkakavereitten kanssa, (ja Barin keskusta oli niin täynnä ihmisiä, ettei siellä pysytynyt edes kävelemään, ja puolet kaduista oli suljettu paraatin vuoksi, minkä takia piti kierrellä, tungeksia ja odotella vielä enemmän). Seuraavana päivänä suunnistettiin Barissa asuvien vaihtareiden kanssa (Marco-Costa Rica, Eszter-Unkaria, Anthony-Usa) il lungo mare'lle katsomaan "Le Frecce Tricolori", Italian suihkulentokoneiden ilma-akrobatiaa. Ja oli muuten törkeen hienot.
Sen jälkeen kierreltiin keskustassa kahvilla, jäätelöllä, kaupoissa, mutta ihan yht'äkkisen kaatosateen takia päädyttiin meille ihana vain katsomaan leffaa ja syömään pizzat. Ja nekin on maailman parhaita! (En tiiä mitä teen Suomessa ilman oikeata italialaista avotuliuunissa tehtyä pizzaa...)



Helteiden ansiosta rannalla käymisen lisäksi olen vähän "joutunut" uudistamaan vaatekaappia. Tässä vajaa kuukausi sitten tulin siihen tulokseen ettei niille talven aikana ostetuista mukavista villiksistä ja neuleista ole enää mitään käyttöä.. Puhumattakaan talvisaappaista. Jopa ballerinat on alkanu käydä liian kuumiksi, kadulla näkee eniten erilaisia sandaaleja, vaikka farkuista ei olla luovuttukaan.. Kumminkin, tässä yksi päivä sulloessani uusia farkkushortseja vaatekaappiin, tuli mieleen, että millä tavalla nämä kaikki tavarat olisi tarkoitus saada Suomeen? Ei ainakaan sillä yhdellä 30kg matkalaukulla, mikä meillä vaihtareilla on lupa ottaa.. Kaikista suurin ongelma on kengät, sillä niitä en voi millään tavalla pukea kaikkia päälle lentokoneeseen. (Toinen asia mitä tuun kaipaa italiasta; kaupat!)

Lisäksi on vielä mainittava tässä pari viikkoa sitten olleet yhden koulukaverin 18vuotissynttärijuhlat. Kuten olen jo aiemmin kirjottanut, 18v juhlat on mitä suurimpia juhlia täällä, mutta nää tänkertaiset oli sitäkin hienommat (elegantti on aika osuva sana) ja erilaisemmat. Juhlat järjestettiin yhdessä vuokratussa jättisalissa dj:neineen, ulkoterasseineen yms, muttä tällä kertaa alkuilta menikin suurillallisen tapaan tavallisen tanssimisen ja hengailun sijaan (ei siinäkään siis mitään valittamista). Klo 9stä 12sta saakka istuttiin jättimäisissä ruokapöydissä, mihin tarjoilijat kattoivat jokaiselle ensin omat alku cocktailit, sitten lautasellisen antipastoja. Sitten toinen kierros antipastoja. Sitten uudet juomat. Ja lista jatkuu.
Vaikka oon täällä Italissa tottunut moniin ruokalajeihin ja useampiin kierroksiin, tää tänkertainen kyllä teki vaikutuksen. Jälkikäteen kysyin synttärisankarilta, ja se oli ihan itse suunnitellut koko menun:
juomat; cocktail, shamppanja, (ja coca-cola ja vedet tietty).
Antipastit: 1,focaccia, panzerotto, muita pikku suolasia
2, ananas, prosciutto crudo ja mozzarelle.
Ensimmäiset ruokalajit: 1,friteerattuja ravun saksia 2,salaattilautanen jättiravuilla. 3, Mustekalanrenkaita, polpo'n palasia (joku mustekalakalmari mikälie), katkarpuja ja muite mereneläviä tarjoiltuna jättisimpukan kuoresta
Toiset ruokalajit: 1, Pastaa tomaattikastikkeella ja ostereilla 2, vihreää risottoa (törkeän hyvää, mutten tiedä mitä siin oli...)
Jälkiruoat: 1, hedelmälautanen jäätelöllä 2, juustolautanen 3, Kakku klo 12

Että ei paha :D ruokien jälkeen alkoi sitten hengailu, tanssiminen, pyöriminen :)
ja kiitos tältä erää!!!



ps. Täällä meiän telkussa on yli 70 urheilukanavaa. Ja kumminkaan mistään ei pääse näkemään Jääkiekon MM-finaalia. Pelkkää jalkapalloa.

Buona Pasqua!

Hyvää Pääsiäistä kaikille!
Kesä saapuu kovaa vauhtia, aurinko on jo viimeisinä 3-4 viikkona paistanut kirkkaalta taivaalta ja lämpötilatkin on välillä kivunnut melkein 30asteeseen saakka, ellei korkeammallekin. Ja nyt sitten vielä alkoi kouluista pääsiäislomat, (to-ti), tuntuu melkein kun minikesälomalta..
Talven kevääksi/kesäksi vaihtuminen sattui omalla kohalla vielä äärimmäisen nopeasti, sillä, tässä yhdessä vaiheessa, vähän aiemmin, tuli vietettyä hieman pidempikin aika pelkästään kotona kipeenä... Viimeisin kerta kun kävin ulkona liikuttiin vielä kaikki talvitakit ja saappaat päällä, tuulta eikä todellakaan mistään lämmöstä jälkeäkään. Sitten kun tuli seuraavan kerran (vihdoin viimein!) käytyä ulkona kavereiden kanssa, oli puihin ilmestynyt lehdet, jäätelökioskit taas avattu ja kaduilla ihmiset kulki t-paitasillaan, aurinkolaseilla ja sandaaleilla. Rohkeimmat uskalsi jopa rannalle saakka! Itseltäni kyllä on jäänyt vielä tähän saakka väliin, mutta rusketusrajat on kumminkin jo hankittu ihan vain kotona parvekkeella.

Viime päivinä on tultu liikuttua enemmän vaihtarikavereiden kanssa; italialaisilla nuorilla (kun italialaiset opiskelee jo normaalistikin paljon enemmän kun Suomessa, ja näköjään muutenkin enemmän kun missään muualla koko maailmassa muiden vaihtareiden mielipiteiden mukaan) on äärimmäisen vähän omaa aikaa heidän yrittäessä ahkeroida ja panostaa opiskeluun enemmän kuin koko muuna vuotena koulujen loppujen ja viimeisten kokeiden lähestyessä.

Ehkä mieleenpainuvin ja hauskimmista reissuista vaihtareiden kanssa oli tässä viime sunnuntaina.
Aamupäivä kului aina klo 5 saakka tavallisen tuntuisesti; jättimäinen lounas perheen ja muutaman sukulaisen kanssa (lasagne, orecchiette pasta tomaattikastikkeen kanssa, salaattia, sitruunalla maustettuja porsaanfileitä, ja kanaa scamorza-juustolla + pikku dolcit, kahvit, limoncellot jälkiruuaksi). Lounaan jälkeen lähdettiin katsomaan hostveljen lentopallomatsia kaikki yhdessä, mihin meni sellaiset normaalit 1,5-2 tuntia (ja voitto tuli 1-3!).
Iltapäiväksi ja loppu illaksi olin suunnitellut hieman tavallisesta poikkeavan reissun. AFS:n leireillä olen siis tutustunut monen moniin muihin vaihtareihin ympäri maailmaa, ja omat parhaimmat vaihtarikaverit olen löytänyt juuri näiltä reileiltä. Tosin suurin osa näistä vaihtareista asuu jopa tuntien päässä Barista, ja ollaan nähty vain kerran tai kaksi muiden tullessa käymään päiväreissulla Etelä-Italian big cityssä. Tällä kertaa kumminkin päätin lähteä minä ihan itse matkaan! Lentopallopelin jälkeen hostperhe antoi kyydin Barista tunnin päähän sijaitsevaan minikaupunkiin, Putignanoon (suoraan pelistä oli siis vähän lyhyempi matka sentään..), missä asuu kaksi mun parhaimmista vaihtarikavereista, vaihtarityttö Pelin Turkista ja vaihtaripoika Joaco Boliviasta.
Se sunnuntai-ilta vietettiin sitten me kolme vaihtaria ja kolme ihan italialaista, näiden kahden muun kavereita. Käytiin kiertämässä Putingnanon centro storico'ssa (jokaisella kaupungilla on oma vanhin, antiikkisin osa, pakollista nähtävää niin turistina kuin paikallisenakin), ja muuten kierreltiin katsomassa kaikki kuuluissimmat ja suosituimmat kahvilat ja locale't. Ja pitää sanoa, että Putingano oli muutenkin ihan mukava pikkukaupunki; kaikki oli lähellä tasan yhden suurkadun varrella, lähes koko kaupunki rakennettu vanhan Barin tapaan valkoisesta kivestä ja näköalapaikoilta näkymä levittyi meren sijasta oliivitarhoihin ja metsiin, (tosiaan, siellä Putignanossa tajusin, etten ole nähnyt oikeata, kunnon, suurta metsää sitten Suomesta lähdön jälkeen). Viimeisenä suunnistettiin syömään yhteen tyylikkään rentoon ravintola-localeen, missä istuttiin mukavilla sohvilla ja divaaneilla, kuunneltiin dj:tä ja tilattiin pelkästään kasa erilaisia antipastoja (le bruschette, il carpaccio, le mozzarelle, la bufalina, l'insalata, il prosciutto crudo..) Jostain syystä kenenkään meistä kolmesta vaihtareista ei tehnyt yhtään mieli pizzaa tai pastaa, ja voin puhua monen muunkin vaihtarin puolesta...
Mutta oli siis tosi hauska päivä, oli tosi hyvä idea lähteä vähän kauemmaksikin katselemaan Italiaa ja moikkamaan kavereita, ja seuraavaa kertaa suunnitellaan jo, ajatuksena on ollut lähteä sellaisella 10 vaihtarin porukalla (kaikki enemmän tai vähemmän ympäriinsä Pugliaa) Monopolin rannoille :D

Vaihtareiden kanssa on myös tosi hauska katsella miten kaikki muuttuvat. Tavattiin yksi toinenkin kerta, eilen keskiviikkona ihan täällä Barissa, melko isolla vaihtariporukalla, ja joitakin vaihtareita, joita en ole nähnyt sitten viime lokakuisen AFS leirin jälkeen, en meinannut edes tunnistaa! Ja myös sekin, että yht'äkkiä kaikki puhua pälättää italiaksi, jokainen omalla aksentillaan, kun edellisenä kertana käytettiin pelkästään englantia! Hassun outoa.
Itselläni ei ole mitään hajua mihin suuntaan olen täällä muuttunut, jos ylipäätään olen (voisi miettiä sitäkin joku kerta), oikeasti vaikea sanoa yhtikäs mitään, mutta kuitenkin eilen monen monta kertaa vaihtarikaverit purskahti nauruun ja sanoi että käyttäydyn, näytän ja puhun kuin ihka aito barese.





ps. uskaltauduin muuten kampaajalle vaikka Suomessa peloteltiikin, että italialaisten ja suomalaisten hiukset on niin erilaiset, että italialaiset kampaajat helposti pilaa pohjoisen hiukset, etenkin värjäysten kanssa... No, itse teetätin raitoja "i colpi di sole" ja kokonaan erilaisen leikkauksen otsatukalla, ja ihan hyvä tuli! jotenkuten (ok, tosi huonosti) näkyy tuossa ylemmässä kuvAssa.

Italia nelle foto!

..Italia kuvissa!

Hei kaikille! Tällä kertaa suurempien kertomuksien sijasta vuorossa on kuvatulva! Eli tässä pieni pikakelaus mitä on tapahtunut tässä viime aikoina:

1. Perus italialainen julkisivu kaupungissa
2. Cafféteria
3. La cena con la famiglia - perhelounas
4. Toisen vaihtaritytön synttärit
5.-6. Naamiaisjuhlia karnevaalien kunniaksi
7.-8. Suklaafestivaalit
9. Al bar / kahvilassa
10.-11. Karnevaalikulkue
12. Shopping in Bari

Italia vs Suomi

Hups, sori kaikille, on näköjään vierähtänyt vähän pidempi aika viime kerrasta tääl. :)
no, tässä tulee nyt sitten pieni, ytimekäs teksti, Italia verrattuna Suomeen ja muita eroavaisuuksia, isoja ja pienempiä. Ja ehkä siiten miten (tai ylipäätään onko?) ajatukset, mielipiteet tai tavat muuttunu tässä melkein 6kk aikana Italiassa :)

1. Italiassa tosiaan puhutaan vain italiaa. Engannilla, ranskalla tai millään muullakaan kielellä ei hirveän pitkälle pötkitä, paitsi jos olet äärimmäisen kärsivällinen kuuntelija.
2. Ruoka on HYVÄÄÄ!!! ja syödään paljonpaljonpaljon! (yllätys!)
3. Myös kaikki herkut eli dolcit on äärimmäisen HYVIÄ!!!
4. Kahvit on todella HYVIÄ! (paljon sanottu multa, sillä en edes pidä kahvista, ainakaan Suomessa en pitänyt), ja niitä on kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia
5. Ja kaikki ruoat, juomat, kahvilat ovat puolilmasia.
6. Vaatetus ja tyylii koostuu vain merkeistä.täällä Barissa on tasan yksi H&M, muuten löytyy "vain" Zara, Guess, Benetton, Burberry, CL, D&G, Louis Vuitton, Gucci, Sisley, Tommy Hilfiger, Diesel, Armani, I Fanizzi, Fendi... En unelmoikaan että ehtisin käydä puolissakaan näistä kaupoista tän yhden vuoden aikana
7. Myös pojat pukeutuu ja miettii pukeutumista tosi paljon, välillä tuntuu että enemmän kun tytöt
8. Italiaiset ihmiset on tosi sosiaalisia, meluisia (tosin ei niin paljoo kun kuvittelin) ja meneviä, ja muutenkin mukavia, ihania kun käyttää kaiken maailman hellyttelynimiä koko ajan muunmuassa, mutta sen verran itsekkäitä, että jos jokin asia ei koske suoraan itseään, niin sillä ei ole mitään väliä.
9. Klo 14.00-16.00 ei saa pitää mtn meteliä kotona, suurin osa kaupoista on kiinni ja sillä aikaa yleensä nukutaan
10. Kaupat menevät kiinni taas n. 20.00-21.00, mutta bar't, kahvilat yms on aina auki vähintään klo 12 saakka
11. Koulu on samaa koko vuoden, sama lukkari, alkaa aina kahdeksalta, vaihtelee monelta loppuu, (klo 12,13,14) ja koulua on lauantaisinkin, eikä ole välkkiä. Mukava pakkolaitos Suomen ylä-asteen ja etenkin lukion jälkeen
12. Julkinen liikenne ei ole mikään hirveän toimiva asia, lähes aina liikutaan suoraan autoilla
13. Julkiset paikat (kadut, talot, puistot, koulut) yleensäkään ei oo mitään hirveän hienoja (liitty tähän "mikä ei ole omaa, ei merkitse mitään" mentaliteettiin), mutta sisältä päin kodit, kahvilat, kaupat ovat todella hienoja
14. Nuoret viettävät suurimman osan vapaa-ajastaan opiskellen tai kavereiden kanssa bar'ssa kahvilla, lauantai iltasin sitten melko usein tehdään jotain erikoisempaa
15. Liikenne on pieni kaaos, ja autoja on etenkin keskustoissa äärettömyksiin, parkkipaikaa voi joutua etsimään puolisen tuntia
16. FB on oikeasti jokin maailman isoin juttu ja touch-kännykä, mieluiten iPhone, on ihan välttämätön
17. Päivärytmi; klo 7.00-8.00 aamiainen (kahvi + keksi) ja kouluun (tai töihin), klo 14.00 lounas kotona (meillä aina pastaa), siesta, sen jälkeen harrastuksiin/ kavereiden kanssa ulos, 20.00-21.00 illallinen koko perheen kanssa (pastaa/pizzaa+lihaa/kanaa+juustoja/prosciuttoja+leipää+viini)
18. "Bar" tarkoittaa kahvilaa, mistä voi tilata kahvien, keksien, pikkuruokien lisäksi myös cocktaileja, se on ainoa ero (ehkä) "Cafféterian" kanssa.
19. Lisäksi on gelateria(jäätelökahvila), pasticceria(leipomokahvila), gyrosteria(kreik.fastfood), rosticceria(joku toinen fastfood), pizzeria, trattoria(tavallisempi versio ravintolasta), ristorante(harvinaisin), norcineria(pieniä syömisiä)... Ja uskon et lista jatkuu vielä, mutta tuossa on tavallisimmat.
20. Tuttuja tervehdittäessä(ja lähte'essä) vaihdetaan poskisuukot (1 kummallekin poskelle), vain täysin uutta tuttavuutta kätellään
21. Kaikista pienistäkin asioista syntyy vaikka mitää juteltavaa/kinasteltavaa, ja tekemisiä suunnitellaan paljon, muttei ikinä tehdä, ja kaikki menemiset ja tulemiset päätetään sitten lopulta viimeisellä minuutilla (ja useimmiten kyseessä sitten on se sama vanha reissu samaan vanhaan tuttuun kahvilaan/bariin)
22. Täällä välillä nuorten keskuudessa ollaan jotenkin tosi lapsellisia ja avuttomia, ja mistä tahansa voi nostaa metelin ja suuttua, sellaisesta vastuusta, itsenäisyydestä, oma-alotteisuudesta tai uusista ideoista harvemmin on jälkeäkään.
23. Tuntemattomatkin ihmiset alkaa helpsoti puhelee keskenään ihan vaikka kadulla
24. Italiaiset haukkuu ja dissaa omaa kaupunkiaan ja maataan maasta taivaisiin, eivätkä käsitä miten joku vaihtari on päättänyt tulla Italiaan
25. Italialaisesta ruoasta, tyylistä, ja miehistä italiaiset on taas enemmän kun ylpeitä


Mitä täällä mietitään Suomesta:
jääkarhuja, pingviinejä (tosin jotkut hoksaa hetken jälkeen, että nehän onkin etelässä), lunta, kylmä, 6kk pimeätä, poroja, puhutaan englantia vähintään toisena kielenä, ihmiset laihoja, pitkiä, blondeja, taivaansinisilmäisiä, Lappi ihan oma maansa, tai sitten Lappi on Suomi, turvallinen, pienenpieni talvi-ihmemaa jossain kaukana pohjoisessa napapiirin tuolla puolen ja vähän asukkaita.
Helsingin, Nokian ja The Rasmuksen "In the Shadows" lähes kaikki tunnistaa, sen jälkeen kun oon itse sanonut ne. Pimeys-asian monet tietää ja uskoo, muttei käsitä miten sitten kesällä on päinvastoin valoa. Jotain ihme sählinkiä syntyy aina Ruotsin ja Norjan kanssa; jotkut luulee, että Suomi on joku näiden maiden alue, tai sitten sekoitetaan kokonaan tai jtn ihmeellistä. Kumminkin, monesti vaikuttaa, että kaikki tietävät kaiken Norjan Oslosta, vuorista ja vuonoista, Ruotsin kuningasperheistä, Tukholmasta, H&MSTÄ, Ikeasta ja juhlista, mutta Suomi sitten on mitä on.
Italialaiset myös aina yllättyy +30 asteen kesistä, suomen omasta kielestä, siitä että Suomi kuuluu EU:hun ja täällä on euro ja lentokoneella kestää vain 3-4 tuntia Roomasta.

Mitä itse mietin näiden kuukausien jälkeen:
Ensimmäisenä on mielessä, että kuinka typerää on, kun Suomessa kaikki elämä on kuollut arkipäivisin klo 21.00 jälkeen. Täällä on niin rentoa istua jossain mukavalla divaanilla kavereiden kanssa kahvilassa ja espressinolla ja mussuttaa muutama frollino siinä sivussa.
Sen taas voin vannoa, etten ikinä valita tai nurise mitään Suomen koulussa kun pääsen sinne takasin, (saa nähä pitääkö).
Myös on ihan mukava päästää liikkumaan ihan itse oman tahdon mukaan ja omin ajoin pyörällä ja bussilla (ja autolla sitten piakkoin jei!), mietittämättä miten/kuka/mistä/milloin saa kyydin kotiin tai ylipäätään sinne ulos kavereiden luokse.
En tiedä mitä teen ilman italian ruokaa, kahveja ja dolceja!
Päiväunet on tosi kivoja!
Ihmettelin yks päivä täällä miksi Suomessa kuivatetaan pyykit kuivausrummussa tai kylppärissä/pesuhuoneessa tms, kunnes muistin pakkasen ja kesäsateet.
Ihmettekin kans miten oon ikinä voinut käyttää joitain mun vaatteita silittämättä niitä, (täällä silitetään sukatkin).
+10 astetta on ihan törkeen kylmä..
Ja vielä lisäksi ihmettelin miten oon joskus saattanut mennä edes nukkumaan föönaamatta hiuksia suihkun jälkeen.


Ja viimeisenä siitä miten olen näköjään unohtanut jotain pikkujuttuja suomen kielestä.
Yks päivä mm kun lueskelin vanhoja blogijuttuja ja päiväkirja kirjotuksia, löysin sieltä jotain ihan ihmeellisiä sanoja kuten "iltapala", "välipala", "juoksulenkki", "kiire", "aikataulu"... Nää sanat sen takii, että oikeesti en tajunnu mitä järkeä noissa asioissa on, mikä ihme edes on iltapala, kun illallinen syödään klo 21.00, eikä sen jälkee mitään? Mihin ihmeeseen aikatauluja tarvitsee, kun bussi tulee millon tulee? Vaikea selittää, mutta kirjaimellisesti piti miettiä et mitä nää sanat oli olevinaan...
Häpeän huippu oli kun luin sanan "on", esim. "hän on nyt ulkona". Ihan ensin luulin, että olin tarkoittanut sanaa "No". Sitten hoskasin, että tarkoittaa sanaa "is" ja kesti minuutti hoksata, että olinhan sen ihan oikein kirjoittanut, toinen minuutti meni siihen kun taivutin olla-verbin kaikissa muodoissa. Siis ihan suomeksi. Vielä hankalampi oli sitten avere, eli omistusmuoto suomeks. Oikeasti, Miten on edes mahdollista unohtaa olla-verbi?!?! ja omalla äidinkielellä!
Lisäki olen onnistunut kirjoittaa mm "kuuma suklaa" kaakaon sijasta, "neljä ja puolelta" puol viiden sijasta, "ulkoutua" mennä ulos sijasta...
Uniakin on tultu nähtyö italiaksi, ja puhelimessa tai skypessä puhuessa mieleen tulee ensin italia... että näin.

Ciao ciaoooo a tutti!!! Ci sentiamo qualche altra volta carissimi!

La Cucina Italiana

Italialainen ruoka on ihan taivaallista, kaikkihan sen tietàà. Pizzaa, pastaa, tomaatteja, basilikaa, prosciutot, dolceja, nutellaa, kahvit... Italiaan ei kertakaikkiaan voi tulla olematta syòmàttà paremmin kuin hyvin. Hyvà ruoka on aina ensimmàisià asioita mità tulee mieleen Italiaa ajatellessa.
No, onhan se ihan totta, mutta tàssà pari pàivàà sitten oli kumminkin vàhàn mielenkiintosempi lounas.

Sain kutsun lounaalle yhdelle afsn vapaaehtosista, meidàn piti puhua ja hoitaa vàhàn mun viikkovaihtoa Veneziaan (aivan! sinnekin ollaan nyt menossa maalis-huhtikuun vaihteessa) ja muutenkin aina vàlillà afslàiset pitàvàt yhteyttà meihin. Tàà vapaaehtoinen perheineen on ààrimmàisen terveellistà porukkaa, mutta oli tosi kiltti kysyessà etukàteen, ettà syònkò minà kalaa, vai olisiko parempi tehdà jotain muuta sille lounaalle. En missààn vaiheessa ajatellut alkaa nirsoilemaan siinà, ja kyllàhàn màkin kalaa syòn, esim paistettu lohi sitruunalla on ihan tòrkeen hyvàà, ja sità syòdààn tààllà Italiassakin, joten luonnollisesti sanoin "totta kai kala kày".
Pieni moka mun osalta.
Sille lounaalle saavuttua tajusin, ettà nàitten kala ei tarkoita sità kalan "lihaa". Eieiei, se tarkoittaa kaikkia merenherkkuja, merenelàvià, "frutti di mare". Siispà kun pààsin paikalle, pòytà oli katettu tàyteen frutti di mare crudi -juttuja; simpukoita, ostereita, jotain valkoisia/làpinàkyvià mustekala-medusoja, pikkukalmareita, jotain kanelitankoja muistuttavia kotilomatoja; "".. En siinà vaiheessa viittinyt sanoa, ettà itse en todellakaan ole mikààn merenelàvien fani, (ainoa merenelàvà mità syòn on ravut, mutta niitàki tosi vàhàn kun ei se mun mielestà ihan sen kaiken nàpertàmisen arvosta ole), ja yritin sitten puhua ja kysellà niin paljon kaikkea mahollista, ettei siinà vàlissà paljoa syòmààn ehtisi. Kumminkin pààtin olla kohtelias ja ainakin yrittàà niità meren herkkuja ja kasasin lautaselle yhden pikku ostrein, jonka uitin sitruunassa ennen syòmistà, ja jonkun friteeratun kalapalasen, joka tais olla jotain ankeriaan tyyppistà, tai sitten joku muu vastaava suikulakala.. Olin iha ylpeà kun olin maistanut ehkà puolet siità pikkuosterista, mutta sitten huomasin kanelitankojen kiemurtelevan ulos koteloistaan keskellà pòytàà ja muiden syòvàn ne madot ilmielàvànà (tai sitten nisti ne veitsellà omalla lautasella ensin) ja ròyhkeesti jàtin sitten siihen mun merenelàvien syòmiset.
Toisella kierroksella mun pelastukseks pòytààn tuotiin uunissa paistettu ihan kalanlihalta nàyttàvà ruokalaji, joten sòin sitten sità, vaikka oli mukava sàhlinki ihan tòrkeiden paksujen ruotojen ja luunpalasten kanssa. Jàlkikàteen selvisi, ettà se kala oli sitten haita.

Tàssà siis pieni varoitus,niille jotka mun tapaan eivàt ole mitààn merenelàvàfaneja, ettà ei se italialainen ruoka ihan pelkkàà pizzaa ole, etenkin merenrantakaupungeissa tòrmààt myòs nàihin tàllasiin ruokakokemuksiin.

Napoli

Etelä-Italian suurkaupunki. Maailman parhaimman pizzan koti. Kaaottisen liikenteen mekka. Muinaishistoriallinen keskus.
Nyt tehtiin hostvanhempien kanssa pieni viikonloppureissu Napoliin! Hostperheellä on siis toinen asunto siellä, ja ajomatkaa on sellaiset 3tuntia täältä Barista. Ja joskus siis tosiaan ajattelin että Bari on sellainen suurehko kaupunki valkoisine centro storicoineen, merkkikauppoineen ja kahviloineen. No, Napoli oli ihan toista maata!

Lähdettiin matkaan lauantaina ja Napoliin päästiin joskus illala jo pimeänaikaan. Meidän asunto sijaitsi ihan täsmälleen "vanhassa Napolissa", Napolin centro storicossa, eli siis kaikki rakennukset, myös meidän, oli 1400-luvulta. Ensimmäinen ajatus mikä siellä Napolin keskustassa tuli päähän oli se, että tunsin itseni pelkäksi muurahaiseksi. Kaikki ovet, ikkunat, talot, katujen kivetyksetkin olivat paljon suurempia ja massiivisempia kuin Barissa, väritkin olivat kaikki tummia, paljon mustaa ja harmaata, sitten tummanvihreetä, tummanpunaista ja keltaista. Napoli on muuten rakennettu meren rannalle pikkukukkuloille, joten koko kaupunki on täynnä eri kerroksia, portaikkoja, mäkiä... Myös täysin ylikansoitettu ja liikenne oli keskellä yötäkin pieni kaaos ja ihmisiä jokapaikassa. Ihmisetkin oli siellä erilaisia, metelöi ja riehui paljon enemmän, jäi juttelemaan ja pälättääm meidänkin kanssa ihan vain kahvilassa, bussissa jos kysyi ohjeita, kaikki takarivinkin matkustajat alkoivat huuteelemaan mielipiteitään. En voinut mitään, mutta Napolista tuli mieleen heti Disney'n "Hercules" leffasta Sparta, se kaaoskaupunki... Pidin Napolista kumminkin, en millään pahalla tarkoita näitä juttuja, oli tosi hienon näköistä ja ihan järjettömän paljon nähtävää ja tekemistä riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa; siellä on Capri, pari muuta lomasaarta, Pompeii, Vesuvius, Italian suurimpia ja hienoimpia kauppakatuja, maailman parhaimmat ruoat ja ties mitä kaikkea muuta.

Mitä me sitten tehtiin: ensimmäisenä iltana ei hirveästi aikaa ollut, mutta heti ensimmäiseksi syötiin tietenkin pizzat (Napoli siis tosiaan on pizzan syntypaikka, ja parhaimmat pizzat löytyy juuri sieltä, pohja mm on paljon paksumpi ja täytteet tuoreempia ja raikkaampia), ja sen jälkeen tehtiin pieni kierros kaupungin keskustassa, lungo mare ja näkymät Posillipolle (eli merenrantakatu ja panorama), muutama piazza nähtävyyksineen mm Palazzo Reale, Galleria, Il Giardino communale, shoppailukadut, kaupungin vanhin ja hienoin cafféteria "Cambrinus"... Oli todella hienon näköistä (ja suurta!), vaikka olikin pimeetä ja kaduilla roskia riitti..





Seuraavana päivänä oli ohjelmassa vähän enemään liikuntaa, nimittäin tulivuori Vesuviuksen kraaterille kapuaminen! Siihen reissuun meni kyllä useampikin tunti, etenkin kun eksyttiin ensin autolla, mutta itse huipulle kiipeäminen ei sitten ollutkaan niin paha juttu kuin ensin ajattelin. Oli mukavan lämmintä, mutta ei liian kuuma, ei tuullut joten ei tullut kaikki hiekat ja pölyt naamaan ja kävelyreittikään huipulle ei ollut läheskään niin pitkä tai jyrkkä mitä oletin, meni varmaan sellaiset 20-30 minuuttia kavuta jaloin viimeinen osio huipulle siinä auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Näkymät huipulta olivat sitten upeat! Itse Vesuvius oli mielettömän kokoinen, kraateri, muutamat savu"piiput", punaista hiekkaa, kiveä ja kalliota, ja jopa lunta! Näkymät Napoliin, merelle ja Apenniineille olivat myös hienot, vaikka sumua oli vähän. Toisella puolen näkyi säihkyvä meri sekä Caprin, Sorrinten ja Ischian saaret, toisella puolen Apenniinien lumihuippuiset vuoret.





Vesuviuksen ja myöhäisen lounaan jälkeen (pizzat), suunnistettiin yhdelle Napolin monista kukkuloista, Capodimonte, missä sijaitsi vanha palatsi ja Napolin kenties suurin puutarhapuisto. Italiassa kun siis tosiaan ollaan, kaikki historia ja taide on ihan olennainen osa, ja tällä kertaa oli siis vuorossa jättitaidenäyttely (hostisän lempparipuuhaa), palatsin salit ja sitten upeat näkyvä puistosta Napoliin.




Sunnuntai iltana kotiin palattaessa käytiin vielä syömässä ja juomassa Napolin kuuluisat leivokset ja kahvit (Sisilian ja Napolin dolcet ovat parhaimpia koko Italiassa) ja ostettiin muutamat paksupohjaiset Margherita pizzat hostsisaruksille tuliaisiksi (oli ihan niiden toiveet).

Harrastusta hakemassa

On käynyt tässä useammankin kerran mielessä, että pitäisi hankkia jokin pysyvä hauska harrastus itselleni. Ja on sitä kyllä haettu, mutta mihinkään päätökseen en oo vielä päässyt...
Useimmiten tàn italiavuoden aikana oon kàynyt ihan vaan alakerran salilla 3 kertaa viikossa sellaisella bodypump/bodystep tunnilla ja 2-3 kertaa ihan muuten vaan sillä samanlaisella salilla juoksemassa ja tekemässä saliohjelmaa, mutta olisi se mukava tehdä muutakin kun aerobiccia ja painoja. Jotain vähän hauskempaa ja erikoisempaa.
Täällä Italiassa oon jo kokeillut kumminkin salsaa, kempoa (yksi taistelulaji), jazz-tanssia ja vielä I Caraibi -tanssia, mistä löytyy merengue, rumba, mambo, cumba ja pari muuta. Jokaista siis ehkä yksi tai kaksi kokeilukertaa vaan. Mua pyydettiin yhdessä vaiheessa kokeilemaan lentopalloa, mutta en tiedä mitä sille sitten tapahtui. Tekisi mieli hommata jostain sellainen HotJooga kurssi sunnutaiksi, (sunnutaiksi, koska silloin ei ole mitään muutakaan ohjelmaa missään), kesämpänä sitten sukellusta, ihan oikeaa laitesukellusta, surffausta, jos löytyy tarpeaksi isot aallot, ja olisi just hienoa jos bongaisi seinäkiipeily paikan jostain, ehkä joku päivä voisi päästä kiipeilemään vielä ihan oikeastikin vuorille tai Grand Canyonille! :)

Nyt kumminkin pààsin sen verran pidemmàlle tàssà mun tavoitteessa, ettà aloitin hip hop -tanssin (joo, tiedetààn, mikà erikoisuuksien erikoisuus...) ainakin yhdeksi kuukaudeksi, mietin sità sitten jatkanko. Se on ihan hauskaa, tosi rentoa menoa ja ohjaajat on ihan tòrkeàn hyvià tanssimaan. Itsekin pààsen aina kerta kerralta aina enemmàn mukaan, vaikka koreografia onkin aina erilainen. Lisàksi kurssi sopii ihan tàydellisesti mun aika tauluun; joka ti ja to 19.30-20.30 (tosin loppuu aina puol tuntia myòhàssà, kun vetàjàt ja kurssilaiset haluu tanssii koreografian "vielà sen yhden vihoviimeisen kerran"). Muut pàivàt sitten, ma, ke, pe, on se aerobic tunti ja yritàn tunkea viikkoon ainakin 2 juoksu-saliohjelma kertaa, la ja ti/to/molemmat. Kokeillaan tàssà tàmà helmikuu miten sujuu tàllanen sporttisuunnitelma :) (aikaa siis tosiaan lòytyy vaikka lisàà, kun kaikki italialaiset nuoret opiskelee ainakin 4-5 tuntia pàivàssà, jonka aikaa itse vietàn suurimmaksi osaksi siellà salilla tms...)

Ihan huvin vuoksi vielà lista harrastuksista mità oon tàhàn mennessà haalinut Suomessa (enemmàn tai vàhemmàn): jalkapallo joskus naperona, baletti vielà naperompana, suunnistus johonkin 12v. saakka, piano, huilu, nàytelmàkerho(joku ala-aste juttu), kuviskurssi Ateneumissa, show-tanssi, hip hop-tanssi, kilpatanssi alottelija kurssi, miekkailu pari vuotta ylà-asteella(oli muuten just hauskaa ja tòrkeen hyvàà treenii jaloille), purjehdus kesàsin(yks parhaimmista!). Sitten oikeella vapaa-ajalla taas oon aina kàynyt salilla kaikilla jooga- ja tanssitunneilla, ja yrittànyt kunnon juoksulenkkeilyà, mutta jos en siin juoksemisen aikana kuole riittàmàttòmàn kunnon takia, niin sitten ihan vaan tylsyyteen..
Ja lumilautailu! Yks parhaimmista asioista on lumilautailu vaikka sitten vaan talvilomilla!
Sitten oon lisàksi pari kertaa kokeillut (tai jonkun pikkukesàkurssin kàynyt) purjelautailuu(vaikeet!), seinà- ja kalliokiipeilyà(ihanaa! tosin kannattaa heittàà hyvàstit hienoille kynsille hahah), kajakkimelomista, jollakurssi :') , surffaamist(helppoa ja hauskaa!), ehkà jotain muuta mut nyt en muista... ratsastamassa oon ollut kerran.

Nyt siis tosiaan mielessà on jonkun uuden harrastuksen ettiminen (ehkà jotain kàytànnòllisempàà ja realistisempaa kun toi Grand Canyon -kiipeily ja The Great Garrier Reef -sukellus), saa nàhdà mità lòytyy.

Flashback

Mulla on vähän omat mielipiteet italialaisesta koulusta, en tiedä minkä verran olen niitä tänne jaellut, mut lyhyesti voin sanoa, että ainakaan multa ei tää näiden pakkolaitos paljoa sympatiaa saa.
Mutta tänä aamuna tapahtui jotain hassua, jotain mitä ei ole aiemmin tapahtunut.
Heräsin ihan normaalisti vähän seitsemän jälkeen, kuoleman väsyneenä ja valmiina valittamaan aikaisista kouluaamuista ja muusta.. Ja sitten yht'äkkiä tuli sellainen déjà vu -tunne. Ja siitä kunnon flashback Suomesta. Aivan kuin jokin filmi olisi pyörinyt pikakelauksella päässä, näin ihan selkeästi mun tuikitavallisen talvikouluaamun Suomesta:

Kotona Suomessa herään lähes tulkoon aina ensimmäisenä, kaikki muut ovat vielä nukkumassa. Olen ihan kuollut väsymyksestä ja haluisin vaan mennä takaisin nukkumaan.. Mahdollisimman hiljaa teen kaikki samat aamujutut: pesen hampaat, otan suihkun, haeskelen koulukirjoja, hoidan hiukset, syön jos ehdin, iskee pieni paniikki kun huomaan kuinka paljon kello on. Kun pääsen ovesta ulos (kaikki muut nukkuu vielä tässäkin vaiheessa) pääsen juoksemaan liukastellen lumikinoksien ja jään keskellä bussipysäkille päin, parhaimmassa tapauksessa lumituiskussa.
Ja yleensä tarpoon niissä lumikinoksissa jollain ihanilla 10 sentin koroilla, kun olen ollut tarpeeksi tyhmä ostamaan sellaiset ihan tavallisten talvisaappaiden sijaan...
Lisäksi missään ei näy ketään. Ei ristinsielua missään, ei jälkeäkään mistään elollisesta. Ehkä ohi hurahtaa yksi auto, mutta muuten ulkona on vain keltaisista katulampuista heilahtava oma varjo.
Viimein kun lähestyn 50-100 metrin päässä bussipysäkkiä näen oman bussini tulevan, pysähtyvän ja menevän - ilman minua. Siinä sitten 15 minuuttia toista bussia odotellessa on sopivasti aikaa yrittää tehdä läksyjä ja huomata, että olen unohtanut avaimet/kännykän/lompakon/bussikoritn/kaikki edelliset toiseen laukkuuni.
15 minuuttia riittä äärimmäisen hyvin myös täydelliseen turhautumiseen, kun ei voi tehdä mitään hyödyllistä (parhaimmassa tapauksessa sitä miettii, miten ihmeessä pääsee koululle kun on jättänyt lompakon ja bussikortin kotiin, lisäksi kännykän, jolla olisi voinut soittaa kyydin), ja kello tikittää ja ärsyttävä stressi kasvaa myöhästymisestä ja kesken jääneistä läksyista (hups).
Kun vihdoin sitten (tavalla tai toisella) pääsen kouluun, märkänä, väsyneenä, hengästyneenä juoksemisen jälkeen, yritän herätellä itseäni lukion kahvikoneen kahvilla (jossa olisi parantamisen varaa), ja mietin että mitäköhän selitän sillä kertaa kun opettaja kysyy, miksi olen taas myöhässä...

Lyhyesti, tämä kyseinen flashback piristi mun italian aamua valtavasti.
Olin ikionnellinen, että täällä aamuisin lähes koko muukin perhe joutuu heräämään seittemän aikoihin (hah!), aamukahvin (ja hyvän sellaisen) ehdin juomaan kotona rauhassa aamiaispöydässä ja koulun 5-10 minuutin kävelymatkalla aurinko paistaa, porukkaa on enemmän kuin Helsingin keskustassa enne joulua ja suurin, ellei ainoa, huolenaihe on miten ylittää autotie jäämättä auton alle. Kellon ajallakaan ei tarvitse paljoa vaivata päätään, sillä vaikka olisit myöhässä on 99,9% varmaa, että opettaja on vielä enemmän myöhässä.
Viis siitä, että sitten itse koulussa opiskellaan ties mitä ulkoa opeteltavaa Jonathan Swift'iä ja Blaise Pascal'ia, tänään ensimmäistä kertaa koko neljänä kuukautena olin äärimmäisen iloinen siitä että käyn koulua Italiassa, eikä ollut yhtään ikävä mun panostuslukiota Suomessa.

La Moda Vera!

... eikà mikààn Vero Moda!
Tammikuun alejen myòtà pààsin vàhàn uudistamaan vaatekaappia, ja pitàà sanoa - paljon, laatua, tyylikàstà ja halpaa!
6.7. alkoi suuralet, joka ainoassa kaupassa on alet làhes tulkoon kaikille tavaroille. Ja koko Barin kaupunki on nyt vielàkin ihan tàynnà porukkaa! Hyvà ettà pààsee kunnolla kàvelemààn, kun kaikki rynnàkòivàt ympàriinsà kymmenien ostoskassien kanssa, ja vielà onnekkaampi tàytyy olla mikàli haluaa lòytàà alevaatteita omalla koolla - suurin osa aletuotteista menee heti ensimmàisena tai tokana pàivànà. Mutta kumminkin, koko tammikuu on kunnon shoppailukuukausi.

Sitten tààltà muodin etupenkeiltà voin sanoa, ettà ainakin tàllà hetkellà kaikki vaatteet -ja tyyli yleensäkin- on aika samasta muotista (en puhu nyt pelkàstààn aleista, 2010 vuoden tuotteista, vaan ihan uudetkin). Suosituimmat vàrit ovat epàilemàttà tummansininen, beige, jotkin ruskean sàvyt, harmaa ja tietenkin musta. Kaikkialla näkee ylipolven saappaita, koroilla ja ilman, pehmeitä fleece tyyppistä materiaalia olevia takkeja kahdella jättinappirivistöllä, puolreiteen ulottuvia, melko yksinkertasia ohuita villiksiä isoilla, erikoisilla kauluksilla. Pakollista huivia, Tiffanyn koruja ja Louis Vuitton laukkua ei saa unohtaa. Pipo (jos nyt sellaista käyttää), huivi ja laukku on aina samaa sävyä ja mieluiten päälle vain kahta eri väriä. Kolmekin saattaa olla liikaa..
Italialaiset ei pelkää käyttää sukkiksia, oli niissä sitten vaikka mitä kuvioita tai värejä, saatella pistetään päälle vähän erikoisemmat kumisaappaat, ja kaikki vaatteet on jotain merkkiä. Tosin, ei täällä paljoa muuta vaihtoehtoa ole, kun koko kaupungissa on vain yksi H&M. Muista Gina Trico'n, Vero Modan, Only'n, JC:n, ostoskeskuksista ei ole jälkeäkään. Koko kaupungin keskusta on täynnä pieniä Fendin, Louis Vuittonin, Primadonnan, Sisleyn, Intimissimin, Calvin Kleinin, Dieselin yms muiden lukemattomien merkkejen kauppoja. Edullisimmat vaatteet löytää sen yhden ainokaisen H&M:n jälkeen Zarasta. Guess'kin tuntuu aika edulliselta täällä, ihan normaalihintoja.

Pieni fashion show, iha arkisia asukokonaisuuksia:

Ihan kaikista tavallisin asukokonaisuus mitä täällä näkee: semipitkä beige pikkuvillapaita, väljällä kauluksella, tummansininset perus farkkulegginsit ja pitkät, ja samoihin väreihin kuuluvat korkeakorkoiset saappaat ja pienehkö merkkilaukku.

Laukku: Guess (vielä yleisempi LV)
Paita: Imperial
Farkkulegginsit: Vero Moda (no on sekin ihan hyvä kauppa, mut ei löydy täältä..)
Saappaat: Primadonna



Toinen vähän arkisempi asu, ihan koulussakin näkee. Mustaa ja harmaata (ja sinistä), isokaula-aukkoinen, väljä villis, alta pilkottava toinen paita, ja muhkeat lättänat UGG-saappaat. Pipo, korut (ja huivi!) kehiin!

Pipo: vanha
Villisaita: I Fanizzi
Toinen paita: Tezenis
farkkulegginsit: H&M
Kengät: La Muraglia






Nyt sitten kevyempi asu, vaikka illaksi: kaikista yleisin yhdistelmä Italiassa, legginsit, paita ja korkkarit, (Italialaiset käyttää vaikka lyhyttä t-paitaa legginsien kanssa, ihan kuin ne legginsit olisi farkut, mutta itse kyllä laitan jotakin pidempää) ja päälle laitettava neule/takki on sitten pidempää versiota. Tässä kietaistava/vyöllä sidottava/vapaana ohut päällinen, väreinä luonnonvalkoinen (ei hirveän suosittu täällä, mutta kelpaa mulle), musta ja vanha kunnon beige.

Printtipaita: H&M
Päällyspaita: Stradivarius
Kengät (love them!): Primadonna






Pientä juhlapukeutumista; sinistä, mustaa, mustaa, sinistä, mustaa, hopeaa. Itselläni La Muragli'n polvenylisaappaat, legginsit, Zaran pikkumusta, sininen ohut päällinen jostain pikkukaupasta Corso Cavour'lta, jonka nimeä en muista, sekä tummansininen-kulta huivi ihan vain markkinakojuilta.



Ja sitten vaihteeksi tämmöinen pieni päiväkirja kirjoitelma viime sunnuntaista, oli täysin tavallinen päivä, ei mitään erikoisia suunnitelmia, niin saatte vähän käsitystä millaista normaalielämä, tai normaalisunnuntai, näyttää täällä päin:

Aamupäivä sujui normaaliakin normaalimmalla tavalla. Siivottiin ja järjesteltiin vähän, opiskeltiin jonkin verran, dataamalla, tai ihan vaan kattelemalla futismatsia...
Lounas, noin klo 2, vietettiin yhdessä hostäidin siskon perheen kanssa, joten meitä oli yhteensä 6 nuorta ja 4 aikuista.
Ja Menu. I primi: lasagne. I secondi: porsaan lihaa sienillä tai sitruunalla, lisukkeena salaattia ja pikkumustekalaa. Ensimmäisiksi jälkiruuiksi pöytään tuotiin hedelmiä (mandariineja, appelsiineja, banaaneja ja kiivejä), muutamia eri juustoja (parmesaania, stracciatellaa, ja jokin muu). Toisina jälkiruokina pöytään katettiin suklaakonvehteja, karkkeja, pikkuisia dolci-leivoksia, ja ihan viimeisenä kahvit.
Ja siinä menikin sitten loppu aika ihan vain pöydän ääressä jutustellen tai katsoen fudismatsi telkusta.
Viiden aikoihin lähdettiin sitten jopa ulos talosta. Tällä kertaa käytiin katsomassa B1-sarjan lenttismatsia hostveli Maurin, hostisän, ja Maurin kahden kaverin, Alessandron ja Frabrizian kanssa. Ei ollut Luca veljen oma matsi tällä kertaa, mutta hostisä ja veli halusivat nähdä pelaajien tasoa, sillä niitä vastaan Luca pelaa tässä jossain vaiheessa. Matsi ei tällä kertaa kestänyt pitkään (toinen joukkue voitti 3-0) ja jossain vaiheessa klo 7 jälkeen oltiin jo kotona. Ei hirveän pitkään siellä ehditty oleskella kun lähdettiin taas ulos, Maurin, Alessandron ja Fabrizian kaa. Ensin Mauri ja Ale halus syödä yhdessä kreikkalaisessa gyros- fast food paikassa, ja sitten -yllätys!- käytiin nopeasti kahvilassa, mutta tällä kertaa jäätelöllä, ei kahvilla. Kahvilan jälkeen ajettiin yhden toisen kaverin, Cristinan, luokse, ja siellä oli yksi rennoimmista illoista tähän saakka! Saatiin mukaan vielä 3 muuta kaveria, ja ihan vain pelattiin wii'llä lähes koko ilta (en oo ikinä ollu niin hyvä keilauksessa..!) Puolet ajasta leikittiin ttas Cristinan koirien kanssa, toinen 1v pieni karvaturri, ja toinen vasta 40päivää vanha mustaruskea silkkiturrkinen pentu! (Pahoittelen, roduista en tiedä kun ne italiankieliset nimitykset menee multa ihan ohi..) Oli joku säälittävin ja ihanin otus ikinä! Oli ihan mielettömän pieni, pelkäsin koko ajan et tallaan sen päälle tai jotain... Pennun nimi oli Palu ja se mahtu istumaan mun kämmennelle, käperty saappaiden päälle, ei ylettyny edes takajaloilla seisoessa lähellekään sohvan reunaa ja yritti syödä mun upouutta paitaa, mutta sitten ponnari taas ei kelvannu. Outoo oli sitten kun Cristinan yritti laittaa sen sivummalle toiseen huoneeseen yöks, niin siitä pienestä koirasta lähti ihan järjetön meteli... muuten en kuullut sen inahtavankaan silloin kun liikkui seurassa. Mutta oli suloinen!


ps. se näyttää paljon isommalt tossa kuin oli