Sono tornata!

Koti Suomessa on nyt sellaiset puoltoistaviikkoa takana! Ihan hvyin tämä paluu on sujunut, tekemistä on riittänyt. Aloitin kesätyöt käytännössä heti kun palasin, samaisesa paikassa kuin viime kesänä, Italiasta lähetetyt paketit tulivat pari päivää oman paluuni jälkeen (piti lähettää 30kg postissa, tuli sen verran hamstrattua sitä tavaraa Italiassa), ja on ollut ihana nähdä kaikkia kavereita ja sukulaisia, oli ihana päästä sellaisen suomihuumorin pariin taas!
Musta tuntuu ihan että on sellainen "suomikupla" päällä, kun ei sateet, viikeä ilma tms hirveästi haittaa, mutta vähän pelkään että se poksahtaa tässä joku päivä. Joitakin italialisia asioita on kyllä ikävä, ruoka, kahvilat, kaikista eniten ne italialaiset tyylikkäät "bar"t, ns lounge bar't, jotka on arkisinkin auki tosi myöhään, jonne voi mennä vaan istumaan kahville, pienelle syömisille tms. Täältä Suomesta klo 21.00 jälkeen löytyy vain mäkkäri. Ja on muuten törkeen kallista jokapaikassa, bussit, kahvit, ruoat, leffat, kaikki.
Omaa hostperhettä on myös ikävä, etenkin sisaruksia. Toivon tosiaan, että he tulisivat joku päivä tänne Suomeen käymään, sellaisesta oli puhetta, ja itsekin menen sinne Italiaan kyllä käymään vielä!
Tavallaan myös tuntuu että mikään ei ole muuttunut, välillä on melkein sellainen fiilis etten missään vaihdossa olis ollukaan, muutama kaverikin on sanonut "ihan kuin et olis koskaan ollukaan poissa!" ensimmäisten "hirveä ikävä! ihana saada sut tänne vihdoinki!" halausten jälkeen. Ja nyt kun miettii, ne 10 kuukautta tosiaan vaan vilahti ohi. Oli siellä vaihdossa pitkän pitkiä päiviä (koulu...), mutta ihan käsittämätöntä ajatella, että se vaihto jota oon odottanut ja järjestellyt monia vuosia, on nyt ihan oikeasti ohi. Ei enää mitään sellaista jäljellä. Okei, vielä tässä vaiheessa sitä puhuu ihan järjettömän paljon Italiasta ja omasta vaihdosta, oon vieläkin sellanen "special vaihtari, juuri tullut takaisin italiasta", mutta muutoin se vaihtoaika on jäänyt taakse.
Pelkään että unohdan italian kielen kokonaan, kun en pääse sitä oikein puhumaan missään ja mietin että mitenköhän parhaiten saisin ylläpidettyä suhteita italian perheen ja kavereiden kanssa, mutta tuntuu että jää vähän fbn tasolle, ja välillä skypessä. Enemmän sitten kun nähdään ihan in real life täällä Suomessa tai Italissa. Mutta tosiaan noin vähäsillä yhteyksillä se italian life tuntuu jo tosi kaukaselta, ja nyt kun etenkin paluun jälkeen (ei niinkään italiaan menon aikana) huomaa kuinka suuret erot Suomen ja Italian välillä on, nyt oikeasti huomaa että näillä kahdella maalla ei ole melkein mitään yhteistä, kun taas ensimmäisten kuukausien aikana Italiassa ajattelin, että eihän täällä paljoa eroa suomeen ole.
Asia, joka oli täällä Suomessa ihan käsittämätöntä mulle, joka sai mut niin iloseks, oli se sama vanha vapaus ja itsenäisyys. Mun mielestä on yhä jotain niin hienoa, että voin liikkua täällä iha ittekseni omilla aikataululla melkein ihan miten haluan. Oli vaan jotain niin hienoa noin vaan pyöriä Helsingissä, kun tulee nälkä, mennään syömään, otetaan ehkä jäälatet tai jälkiruoat tms jostain toisesta paikasta, käydään ostaa yhelle kaverille yks paita, yht'äkkiä tuli mieleen mennä kattoo leffa illalla ja niinhän mentiin. Ei mitään ihmeellistä, mutta mulle oikeasti oli! Italiassa ei olis ihan toiminut samalla tavalla. :)
Myös oon tosi ilonen siitä että näköjään mun kaveriporukat ei ole vaihtunut, mulla on yhä mun samat ihanat kaverit kuin oli viime vuonna. Jotkut vaihtarit on sanonut, että niillä on ystävät kokonaan vaihtunut vaihtovuoden jälkeen; sitä on sen yhden vuoden aikana muuttunut niin paljon, että vanhat kaverit ei vaan tunnu kavereilta, ei oo enää mitään yhteistä tai muuta. Itselläni ei ole onneksi käynyt noin, ainakaan vielä en ole mitään tällaista huomannut. On vaan entistä hauskempaa näitten samojen vanhojen omien kavereiden kanssa. On kyllä tullut ns muutama kaveri lisää, että pari sellaista tuttua vaihtovuotta edeltävältä ajalta, joiden kanssa ollaan silloin tällöin vaan puhuttu tyyliin, on nyt tosi kivoja, että nyt soitellaan lähes joka päivä ja suunnitellaan että mitä seuraavaksi tehdään ja toivon tosiaan, että pysyy näin! :D
On menny tää puoltoista viikkonen tosi hyvin, töissä, kavereiden kanssa, kahviloissa, ulkona, synttäreitä, sukulaisten kanssa, pyörät ja bussit (niitä oon oikeasti kaivannut), picnik&wayne's coffee, tutut paikat, sateita ja myös kuumia päiviä... "Uudet" suomi biisit, kuten "Poika saunoo" hahah :D
Mutta siis all in all...
on tää Suomikin hieno paikka!

...ainakin siihen saakka, että tää mun suomikuplaa puhkeaa, mutta toivotaan, että ei :)




Ja tässä on i finnoitaliani, juuri palanneet Italian suomalaisvaihtarit, vuosimallia 2010-2011!

Matka kotiin

Nyt on ihan vihoviimeinen pàivà tààllà Barissa meneillààn. Kello yksi làhtee juna Roomaan, noin 6 tunnin matka, ja heti seuraavana pàivànà aamulla on lento koti Suomeen.
Matkalaukku on pakattuna, (3kg ylipainoa... siitàkin huolimatta, ettà làhetin kolme isohkoa pakettia ihan postissa.. mutta katotaan lentokentàllà, mità kaikkea saan puettua sitten pààlle jos ei muu auta), edellisenà iltana oltiin perheen kanssa ulkona syòmàssà, ja sità ennen oltiin kàyty viimeisellà bar-reissulla centro storicossa kaikkien parhaimpien kavereiden kanssa. Ja kaverit oli ihania, oli teetàttnyt mulle làksiàiskortteja terveisineen ja pikkukirjotuksineen kaikilta, sekà paidan mihin oli teetàttànyt printtikuvaksi meidàn yhteisià valokuvia. Ei voi sanoin selittàà millaista on heittàà vuoden jàlkeen hyvàstejà kaikille tutuille ja kavereille, puhumattakaan sitten hostperheestà, kun ei edes tiedà milloin sità nàkee seuraavan kerran. Ihan ihmeellistà.
Nyt on jàljellà enààn pasta-lounas perheen kanssa ja sitten matka juna-asemalle, APUA.
Ja samaan aikaan sità jànnittàà tosi paljon Suomeen paluuta. Mietityttàà, ettà onko asiat muuttunut siellà vai pyòriikò elàmà ihan samaan malliin. On oikeasti ihan kàsittàmàtòntà kuinka jànnittàvàà on palata sinnekin Suomeenkin. Vielà oudompi tunne kun itse vaihtoon làhtò. Làhteà nyt niin tutuksi tulleesta maailmasta ja palata vanhaan ja tuttuun ja kuitenkin niin tàysiin erilaiseen paikkaan. Tuntuu, ettà on pieni kulttuurishokki tai vastaava odottamassa ihan kotona pohjoisessakin.

Joten nyt sità taas mennààn!

Ciao Ciaooooo! Kirjoittelen seuraavan kerran sitten Suomesta!

Le foto dal Messico!

Tässä nyt vaihtelua tähän Italia meininkiin ja muutamat kuvat kaksiviikkoiselta matkalta Meksikosta! Seuraavat on kaikki Playa del Carmenista, tai siitä lähistöltä, (lähellä Cancunia siis, Cubaa vastapäätä).












Lyhyesti sanottuna, oli tosi hieno reissu :)(ja kuvissa näkyy vain murto-osa!) matkaan lähdettiin oman siskon ja meidän meksikolaisen ex-vaihtari Belenin kanssa. Yksi viikko oltiin Playalla, ja sitten toinen viikko Mexico Cityssa ja Pueblassa, Belenin kaupungissa. Ja ehdittiin tehdä kaikenlaista hauskaa rannoilta makoilusta Afrikka Safariin, syötiin niin sushia kuin kunnon tulista meksikolaista ruokaa (gesadillat, nam!), ja tavattiin paljon uusia ihmisiä! Suosittelen käymään Meksikossakin, etenkin jos siellä sattuu olemaan tuttuja joiden kanssa liikkua ja tutustua aitoon meksikolaiseen elämään!

Ja takaisin Italiaan.. enään yksi viikko jäljellä! Paluu Suomeen on tasan viikon päästä, ensi sunnuntaina. Ja Barista lähtö jo lauantaina. Outo. Tosi outoa.
Puoliksi sitä jo haikailee kotiin ja Suomeen, ei jaksaisi odottaa että näkee taas kaikki kaverit, ja ikävä joitain suomalaisia juttuja; saunaa, salaatteja, fazeria, sitä vapautta ja itsenäisyyttä, omaa huonetta.. Mutta toisaalta mietin että mitäköhän teen ilman localeita ja kahvilabar-reissuja missä on tullut vietettyä niin paljon aikaa, ainiaista auringonpaistetta, näitä Barin katuja? Suurimman osan ajasta olen nyt viettänyt hostperheen kanssa, ja muita vaihtareita ja italialialaisia kavereita on myös nähty. Ihan käsittämätönta ajatella, että ehkä joitakin niistä viimeistä kertaa! Tästä viimeisestä viikosta pitää nyt nauttia ja kunnolla! Luvassa on vielä (ainakin) yhdet synttärijuhlat italialaisten kavereitten kanssa, pikkuvisiitti Putignanoon kavereiden luo mikä on tullut heti Barin jälkeen tutuimmaksi kaupungiksi, AFSn järjestämät farewell juhlat Barin vaihtareille ja hostperheille, muutoin viimeisiä kierroksia keskustassa, centro storicossa, kavereiden kanssa ja pitää keksiä kaikkea tietenkin hostperheen kanssa. Mutta jotenkin ei vieläkään ihan kunnolla käsitä että se vaihtu on nyt loppumaisillaan. Ne 10 kuukautta meni. Ja kohta jo Suomessa! Pitää tosiaan vaan nauttia nyt :)