People!

Italialaiset ihmiset on yllä ihania! Lyhyesti sanottuna kaikki ihmiset täällä ovat tosi sosiaalisia, puhuvat paljon, ottavat muut huomioon ja ovat tosi rentoja ja avuliata. Kauhean monet täällä kyllä ei puhu englantia melkein ollenkaan, vaan selittävät kaiken suoraan vaan italiaksi, mutta nyt jo ymmärrän lähes kaiken, etenkin jos puhutaan hitaasti. Itse yritän aina myös puhua italiaa, mikä tekee kaikki italialaiset ihan ikionnellisiksi! Jos sanon/vastaan jotain vähänkin erikoisempaa tai hauskaa italiaksi, ensin italiaisen kaverin suu aukee hämmästyksest, sit alkaa melkein hurraa siin ja hymyilee ja pälättää jotain supernopeeta italiaa, halaa mua tms ja sitten alkaa huutelee kaikille muille italialaisilla kavereille että: "Parla italiano, è bravissima! Dove hai imparato? Mado, che bella, bravissima! Avete sentito quando lei.."

Tänään tapasin ensimmäistä kertaa Francescan koulukavereita. Jostain syystä Francescan koko koulun oppilailla oli vain yksi tunti, ja mun koululla oli puolestaan taas lakko, eli itse en mennyt kouluun ollenkaan vaan nukuin jopa yhdeksään.. Sinänsä harmi, sillä näköjään lakkopäivinä oppilaiden on tapana mennä aamukahville yhdessä ja tänäänkin olin saanut kavereilta kutsun mennä mukaan klo 8.30, mutta minäpä olin nukkumassa.. Joten siis mentiin myöhemmin 10-11 aikoihin sen sijaan kävelylle ja kahvilla Centro Storicoon Francescan ja muiden kavereiden kanssa, tosin siellä sitten kumminkin törmäsin omiin kavereihin pikasesti :)

Ja takasin näihin ihmisiin..
Poskisuukot vaihdetaan aina kun tavataan ja lähdetään, ja jämähdetään helposti juttelee tosi pitkäksikin aikaa keskenään. Käsieleet on myös tärkeitä, (itsekin oon oppinu jo muutamia) niin tärkeitä, että esim. auton kuskikin huitoo käsillään ympäriinsä mieluummin kuin pitää ratista kiinni... Myös nää ns. koskettelee toisiaan tosi paljon, etenkin jos italialainen tarkoittaa sanansa enimmäkseen yhdelle ihmiselle, eikä välttämättä koko porukalle, niin italianen ottaa kiinni toisen olkapäästä yms. Myös kosketellaan poskia, hiuksia, halaillaan ihan kunnolla, kävellään käsikynkkää, "otetaan kiinni vyötäröstä" (en osaa selittää sitä paremminkaan), jopa pojat saattaa ns "ottaa kiinni vyötäröstä" toisiaan, ei siinä edes mun mielestä mitään outoa ole, mutta hajoan silti aina kun ajattelen et jotkut mun suomalaiset kaveripojat tekis samanlailla...
Italialaisilla pojilla on siis uskomaton itsetunto; saattaa ihan pokkana kysyä sua ulos heti ensimmäisenä asiana, eikä oo moksiskaan tai edes yllättyny jos kieltäydyt. Nää riehuu, puhuu ja tekee ylipäätään kaikkee muutakin ihan pokkana. En oo vielä kertaakaan nähnyt italianoa vaivaantuneena/hiljasena/vihasena/hämääntyneenä tai mitään muutakaan. Poikien tapoihin kuuluu myös flirttailu (oli niillä oma tyttöystävä tai ei), esim lähes poikkeuksetta pojat iskee silmää kun moikataan kadulla/koulussa/kahvilassa, ihan hyvin saattaa puhua yhteen muuttamisesta, ne kehuu kuinka kauniit silmät sulla on, saattaa kotiovelle, hakee sulle kaiken mitä tarvitset, jottei sun tarvi nousta ylös kahvilan pöydästä ja kantaa sun laukut ties minkä kaiken muun lisäks. Ja kumminkaan mikään noista ei välttämättä tarkota yhtään mitään! Kaikki tollaset pikkuasiat pikemminkin kuuluu vaan tapoihin.

Kaikilla italialialaisilla on myös ihana tapa kunnolla huolehtia ja hostata toisiaan: illalla kun ollaan kävelemässä keskustassa, jos edes yhdelle tulee himo vaikka jonkin tietyn kahvilan nutellacreppiin, niin lähetään koko porukalla suoraan kävelemään sinne, vaikka olisi päinvastaisessa suunnassa ja vähän kauempanakin. Jos jonkun täytyy lähteä pois vaikka autolla, kaveri saatetaan koko porukalla auton luokse. Jos ollaan kylässä kaverin luona, "host" juoksee ympäriinsä taloa hakemassa lisäpurkkeja nutellaa, leipää, keksejä, hedelmiä, normaalia vettä, frizzante vettä, kokista, kaikille sitä mistä itse tykkää (useimmiten kaikki kaverit osaa ulkoota mistä kukin tykkää). Jos satut haluamaan nutellaleivän, niin se nutella levitetään leivälle sun puolesta, saat sen ihan valmiina lautasella juoman kanssa.