Jos olette sattuneet lukea tätä blogia ihan alusta alkaen, niin tiedätte, että olen pari kertaa maininnut haaveilevani chef-urasta ja että tosiaan pidän kokkaamisesta. Suunnitelmana olikin oppia täällä Italiassa kaikkea uutta ja hienoa ruoanlaitosta ja tuoda Suomeen, ainakin omaan kotiin, kunnon italialaista ruokaa.
No, musta tuntuu, että kohta hostperhe ei päästä mua enää lähellekään koko keittiötä! :)
Ensinnäkään en näköjään oikein hallitse sellaisia pieniä juttuja, esim oreganon silppuamista.
Aitoa kunnon vahvaa oreganoa ei osteta purkissa, vaan kasvatetaan omalla terassilla, kuivatetaan oksat ja lopulta käsin murustetaan lehdet ja kukkaset pienenpieniksi murusiksi.
Tänään hostäiti ajatteli, että mähän voisin hoitaa murustamisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensin hostäiti juoksi parikin kertaa näyttämässä, että miten murustaminen pitäisi tehdä sillä olin äärimmäisen hidas ja lisäksi mun murusseoksessa sojotti enemmänkin pieniä oksanpalasia. Toiseksi varmaankin puolet murusista päätyi kaikkialle muualle kuin siihen kippoon mihin niiden piti. Hostveli Luca yritti tehdä saman pöydän ääressä läksyjä, mutta ensin suurin osa aikaa meni mulle vinoilemiseen mun murustamistaidoista ja lopulta Luca lähti kokonaan evakkoon ravistellen oreganoa sekä kemiankirjojen päältä että omista hiuksistaan. Vielä enemmän oreganosilppua lenteli lattialle, penkille ja mun omaan syliin, itse haisen vieläkin oreganolta. Kun lopulta olin suurinpiirtein valmis, hostäiti joutui siivoamaan koko keittiön...
Sama juttu kävi parmesaanin kanssa. Mun yksinkertainen homma oli raastaa parmesaani valmiiksi (multa menee siihen 15minuuttia, muilla vajaa 2), ja niinpä heti lounaalla multa kysyttiin että "Sä taisit raastaa parmesaanin tänään, Anni?". Uskomatonta, että parmesaaninkin raastamisen voi tehdä niin pahasti väärin, että kaikki huomaa ja tietää heti! Sillä kertaa kumminkin mun teos tais olla mm täynnä isojakin lohkareita ja olin raastanut puolet parmesaanin "kuoresta".
Ja mitä näin suomalaiselle pitäisi olla varma juttu, on perunoiden keittäminen. Tosin ei selvästikään mulle.
Yhtenä päivänä, kukaan ei ollut kotona (harvinaista), ja hostisä oli lähdössä myös ulos, siispä sain luottotehtävän; piti laittaa perunat kiehumaan puolen tunnin päästä illallista varten, ja samalla sain tarkkaakin tarkemmat ohjeet ajoittamisesta ja hellankäytöstä yms. No, onnistuin sentään (pienen sählingin jälkeen) sytyttämään kaasuhellan ja laittamaan perunat kiehumaan ihan oikeaoppisesti. Eri juttu oli sitten ottaa ne pois; Unohdin.
Piiiiitkän ajan päästä hostveli Luca soitti summeria ja menin vastaamaan sisäpuhelimeen keittiöön. Hetken ihmettelin, että mikä siellä sihisi kunnes näin kattilan hellalla. Kaikki vesi oli haihtunut kattilasta, ja perunat olivat vähän normaalia ryppysempiä.. Ihme kyllä, ennen Lucan saapumista ulko-ovelta meidän kotiovelle tuuletettua pahimmat käryt pois ja kaadettua vettä perunoiden päälle jne, jottei tilanne vaikuttaisi täyskaaokselta. Ja vaikka hostäiti kotiin palatessaan sanoi, ettei haitannut, että ihan hyvin ne perunat voitaisiin vielä käyttää, niin sinä iltana ei syöty perunoita...
Lisäksi on ollut muutamia muita pikkujuttuja, mm näiden ihmekahvinkeittimen, mokkapalojen ja paahdettavien leipien kanssa.
Lyhyesti, en usko että mun hostperhe ottaa mua ihan tosissaan kun sanon olevani hyvä kokki... :)
tiistai 23. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Strike!
Lakkoja, lakkoja, lakkoja... Yksi parhaimmista jutuista italialaisessa koulussa.
Tàssà viime keskiviikkona oli jàlleen yksi lakko ja tàllà kertaa pààsin ihan kunnolla mukaan, tosin osittain vahingossa.
Keskiviikkona ei siis ollut ollenkaan koulua missààn, oli ainakin koko Puglian laajunen lakko. Tosin se ei tarkottanut sità, ettà olisin voinut nukkua pitkààn... Kuten yleensà tàllasina poikkeuspàivinà, heràsin jo kahdeksalta ja yhdeksàksi suuntasin bar'iin, "Stradibari" (tms), aamiaiselle koulukavereitten Ritan, Feden, Francescan, Vittorion, Cosimon ja monien monien muiden kanssa. Perusaamiaisen (cornettino ja espressino caldo mulle, muille briocheja ja ties mità erikoiskahveja)jàlkeen làhdettiin ihan vain kàvellen kiertelemààn kaupungilla.
Oli viimeisià làmpimià pàivià, niin ettà ulkona pàrjàsi ihan hyvin aurinkolaseilla, ilman takkia tai swetariakaan ja hyvà niin, koska ulkona olikin porukkaa... "Tòrmàttiin" nimittàin koululaisten lakkokulkueseen ja siellà oli TòRKEESTI ihmisià. Me pààttetiin hivuttautua ihan eturiveihin ja jouduttiin kàvelemààn vajaan kilometrin verran pààstàksemme sinne... Kaikkialla nàkyi julisteita, sellasia plakaatteja iskulauseineen, kylttejà, lippuja, ilmapalloja, kaikkea muuta sàlàà, ja ihan tòrkeà meteli ja carabinierit ja poliziat pyòri joka kulmalla.
Parhain meno oli ihan etummaisissa riveissà. Lakkoparaatia johti pakettiauto, joka ajoi hitaasti eteenpàin kaikki ovet apposenauki; sisàllà oli jàttikajarit ja "juontajat", ja porukkaa seisoi jopa pakettiauton pààllà mikki kàdessà kannustamassa lakkoilijoita ja toiset ottamassa kuvia ammattikameroilla ja toiset lakon "vetàjàt" roikkuivat avoimista ovista kylttejà heiluttaen ja vàlillà hyppàsivàt kadulle tanssimaan kaikkien muiden sekaan hyvàn biisin kajahtaessa kajareista. Kaikkialla oli kova huuto meneillààn ja ympàrillà pyòri kaikenmaailman lehdistòà jàttikameroineen ja juontajineen, varmaan màkin pààdyin uutisiin kun satuttiin olemaan siinà eturivissà, ja uloimpana oli joka suunnassa poliiseja ohjaamassa liikennettà, valvomassa lakkoilijoita ja tyhjentemàssà tietà pakettiauton tieltà. Pariin kertaan nàin ihan agenttien nàkòsià valvojia mustine pukuineen ja kuulokkeineen puhumassa radiopuhelimiin ja juoksemassa ympàriinsà.
Ja tàllaisia lakkoja on siis suunnilleen jokatoinen viikko.
Meidàn porukka jàtti paraatin tullessamme Centro Storicon kohdalle ja pienen kiertelyn jàlkeen pààdyttiin -yllàtys, yllàtys- taas bar'iin. En kàsità miten nàà pystyy juomaan kahvia ja syòmààn pikkuherkkuja aina parin tunnin vàlein ja silti olla tòrkeen laihoja... Kuitenkin, itse en ottanut mitààn.
Joskus lounaan aikoihin làhdettiin Feden kanssa kàvelemààn kotiin pàin muiden jààdessà vielà Centroon, tosin meidàn kotimatka kesti reilusti yli tunnin, vaikka mentiin lopulta bussilla, sillà jàmàhdettiin jokatoiseen kauppaan ihan vain katsomaan vaatteita. Lòysinkin yhden uuden kaupan, "Sradivarious" (tms) ja ne myy maailman ihanimpia talvisesongin vaatteita, kaikkia erilaisia saappaita, villiksià, "cardigan"eita, tunikoita.. Mitààn sen tyylisià vaatteita ei hirveesti này Suomen kaupoissa!
Sellanen oli siis se "koulupàivà". Iltapàivàllà nòin vielà vaihtareita, kàvin salilla ja ihan viimeisinà kàytiin syòmàssà sisko Francescan ja sen luokkalaisten kaa kiinalaisessa. (Ja siis, italialaisessa "kiinalaisessa" on suurimmaksi osaksi pastaa ja jàlkiruuaksi nutellaherkkuja. Harvemmin otetaan riisià ja kanakin saatetaan ihan hyvin skipata, sillà "i primi" pastoissa on ihan tarpeeks syòmistà).
Alla Prossima!
Tàssà viime keskiviikkona oli jàlleen yksi lakko ja tàllà kertaa pààsin ihan kunnolla mukaan, tosin osittain vahingossa.
Keskiviikkona ei siis ollut ollenkaan koulua missààn, oli ainakin koko Puglian laajunen lakko. Tosin se ei tarkottanut sità, ettà olisin voinut nukkua pitkààn... Kuten yleensà tàllasina poikkeuspàivinà, heràsin jo kahdeksalta ja yhdeksàksi suuntasin bar'iin, "Stradibari" (tms), aamiaiselle koulukavereitten Ritan, Feden, Francescan, Vittorion, Cosimon ja monien monien muiden kanssa. Perusaamiaisen (cornettino ja espressino caldo mulle, muille briocheja ja ties mità erikoiskahveja)jàlkeen làhdettiin ihan vain kàvellen kiertelemààn kaupungilla.
Oli viimeisià làmpimià pàivià, niin ettà ulkona pàrjàsi ihan hyvin aurinkolaseilla, ilman takkia tai swetariakaan ja hyvà niin, koska ulkona olikin porukkaa... "Tòrmàttiin" nimittàin koululaisten lakkokulkueseen ja siellà oli TòRKEESTI ihmisià. Me pààttetiin hivuttautua ihan eturiveihin ja jouduttiin kàvelemààn vajaan kilometrin verran pààstàksemme sinne... Kaikkialla nàkyi julisteita, sellasia plakaatteja iskulauseineen, kylttejà, lippuja, ilmapalloja, kaikkea muuta sàlàà, ja ihan tòrkeà meteli ja carabinierit ja poliziat pyòri joka kulmalla.
Parhain meno oli ihan etummaisissa riveissà. Lakkoparaatia johti pakettiauto, joka ajoi hitaasti eteenpàin kaikki ovet apposenauki; sisàllà oli jàttikajarit ja "juontajat", ja porukkaa seisoi jopa pakettiauton pààllà mikki kàdessà kannustamassa lakkoilijoita ja toiset ottamassa kuvia ammattikameroilla ja toiset lakon "vetàjàt" roikkuivat avoimista ovista kylttejà heiluttaen ja vàlillà hyppàsivàt kadulle tanssimaan kaikkien muiden sekaan hyvàn biisin kajahtaessa kajareista. Kaikkialla oli kova huuto meneillààn ja ympàrillà pyòri kaikenmaailman lehdistòà jàttikameroineen ja juontajineen, varmaan màkin pààdyin uutisiin kun satuttiin olemaan siinà eturivissà, ja uloimpana oli joka suunnassa poliiseja ohjaamassa liikennettà, valvomassa lakkoilijoita ja tyhjentemàssà tietà pakettiauton tieltà. Pariin kertaan nàin ihan agenttien nàkòsià valvojia mustine pukuineen ja kuulokkeineen puhumassa radiopuhelimiin ja juoksemassa ympàriinsà.
Ja tàllaisia lakkoja on siis suunnilleen jokatoinen viikko.
Meidàn porukka jàtti paraatin tullessamme Centro Storicon kohdalle ja pienen kiertelyn jàlkeen pààdyttiin -yllàtys, yllàtys- taas bar'iin. En kàsità miten nàà pystyy juomaan kahvia ja syòmààn pikkuherkkuja aina parin tunnin vàlein ja silti olla tòrkeen laihoja... Kuitenkin, itse en ottanut mitààn.
Joskus lounaan aikoihin làhdettiin Feden kanssa kàvelemààn kotiin pàin muiden jààdessà vielà Centroon, tosin meidàn kotimatka kesti reilusti yli tunnin, vaikka mentiin lopulta bussilla, sillà jàmàhdettiin jokatoiseen kauppaan ihan vain katsomaan vaatteita. Lòysinkin yhden uuden kaupan, "Sradivarious" (tms) ja ne myy maailman ihanimpia talvisesongin vaatteita, kaikkia erilaisia saappaita, villiksià, "cardigan"eita, tunikoita.. Mitààn sen tyylisià vaatteita ei hirveesti này Suomen kaupoissa!
Sellanen oli siis se "koulupàivà". Iltapàivàllà nòin vielà vaihtareita, kàvin salilla ja ihan viimeisinà kàytiin syòmàssà sisko Francescan ja sen luokkalaisten kaa kiinalaisessa. (Ja siis, italialaisessa "kiinalaisessa" on suurimmaksi osaksi pastaa ja jàlkiruuaksi nutellaherkkuja. Harvemmin otetaan riisià ja kanakin saatetaan ihan hyvin skipata, sillà "i primi" pastoissa on ihan tarpeeks syòmistà).
Alla Prossima!
maanantai 8. marraskuuta 2010
Mitä mä teinkään Suomessa?
Etelä-Italia on täpötäynnä elämää! Menoa riittää joka päivälle, en voi sanoa, että olisi hirveän montaa tylsää hetkeä ollut tähän mennessä. Nyt kun ajattelen, en millään ymmärrä miten oon viettänyt mun päivät Suomessa?
Lyhyesti viikkoaikataulu ma-pe: ensin -yllätys, yllätys- joka päivä koulua, jonka jälkeen useimmiten suoraan kotiin (12-14) syömään lounas. Lounaan jälkeen on "siesta", muutaman tunnin ajan täysi hiljaisuus, ei saa eism imuroida tai katsoa televisiota liian kovalla, on melkeinpä ihan oikea laki täällä. Useimmat kaupatkin on kiinni tällöin.
Mun siesta yleensä menee nukkumalla, dataamalla (heheh), mutta tiistaisin ja torstaisin on AFS:n järjestämät italiantunnit 15-17, joten siellä meneekin sitten puolet siestasta. Käyn salilla 4-5 kertaa viikossa, et siihen menee sitten pari tuntia aina illasta, 8-9 aikoihin illalla syödään kotona illallinen kaikki yhdesssä (ainakin useimmiten, tosin veljet ja muutkin vähän tulee ja menee treenejen ja muitten mukaan) ja kaiken näiden pysyvien ohjelmien väliin useimmiten mahtuu muutama tapaaminen vaihtareiden ja kahvilareissu luokkakavereiden kanssa.
Iltaisin vielä, ihan viimesenä yhdeksän jälkeen mennään ulos lähes joka päivä, minä joko siskon tai veljien kanssa, ja palataan (kotiintuloaika) klo 12. Suunnilleen. :)
Ollaan saatu siskon kanssa jo ekstranimet "le due cenerentole", kaksi tuhkimoa, sillä useimmiten tullaan kotiin 11.59 (ja sisko on lisäks kunnon siivoushullu)...
Viikonloppu:
Kaikista parhaimpia aikoja on kyllä yhä viikonloput. Tässä on esimerkiksi viimeviikonlopun ohjelma:¨
Klo 9.00
Lauantai aamuna koulu alkoi vasta klo 10, sillä italian opettaja ei ollut paikalla. Siispä mentiin luokkakavereiden kanssa aamiaiselle yhteen mun koulun keskuudesssa supersuosittuun bar'iin, (cornettino ja cappuccino<3) ja juoruttiin siellä tunnin ajan. Italialaiset ei hirveesti piittaa pitkään aamulla nukkumisesta, vaan mieluummin herää aikasin aamulla ehtiäkseen aamukahville bar'iin tuttujen kanssa.
Sinä päivänä oloi ruhtinaalliset 2 tuntia koulua, jonka jälkeen suunnistettiin tavalliseen tapaan taas samaiseen bar'iin (juuri siihen supersuosittuun, johon koko Scacchi ryntää lauantaisin koulun jälkeen), tosin itse en ottanut mitään.
Klo 13.30
Suurempi lounas kotona, lauantaisin koko perhe syö yhdessä vähintään kolmen ruokalajin lounaan ja pöydässä istutaan normaalia pitempään.
Klo 15.00
Lähdin Barin keskustaan shoppaamaan synttäreinä saaduilla lahjakorteilla (pikkumusta!) muiden Bari-vaihtareiden ja muutamien meidän yhteisten kavereiden kanssa. Käytiin myös (TAAS) bar'ssa kahvilla, tosin itse jätin taas väliin, pikkumusta ja pari villistä riitti sen päivän ostoksiksi.
Klo 18.00
Takaisin kotiin ja useimmiten tällä välin kävisin salilla, mutta ajattelin viettää jonkin aikaa kotona, etenkin kun lauantain on siivouspäivä, siispä imuroin ja puunasin kaikki puuhuonekalut jollain pölyvahalla Francin ja mun yhteisestä huoneesta, (tosin siivoushullu sisko ei ihan kelpuuttanu ainakaan mun imuroimista, vaan seuraavana päivänä, sunnuntaina, tyhjensi huoneen liikkuvista huonekaluista, lakaisi, imuroi ja pesi lattian pesuaineella ja vedellä kahdesti, ja tää rumba tehdään siis joka ainoa lauantai, eikä edes oo kuin osa huoneen siivouksesta).
Klo 19.30
Alkoi mun valmistautuminen illan pizzeria reissua varten ja
Klo 20.45
Syötiin kunnon antipastit, pizzat ja jälkkärit luokkakaverien kanssa mun synttäreiden kunniaks (viikon myöhässä, oikeet synttärit olisi ollut Roomassa). Samalla katsottiin ravintolan jättiscreeniltä Inter vs. Bercia fudismatsi, joka sitten loppui 1-1..
klo 23.00
hostisà tuli hakemaan pizzeriasta kotiin ja ulko-ovella tòrmàttiin ulos làhtevin Maurizioon (hostveli), Francescaan, Frabriziaan ja Alessandroon (kavereita). Joku tuli kysyneeksi, ettà haluisinki làhteà niiden mukaan "discoravintolaan", joten siità làhdettiin taas matkaan. Ja kuten Frabrizia selitti, discoravintolassa syòdààn, juodaan jos halutaan, ja tanssitaan pòydillà ja tuoleilla. Ja niin oli! Ihan tòrkeàn hauskaa, tilattavissa oli erikoisruokia, jàttitarjottimia antipastoja, kahen metrin olutpylvàità hanoineen, cocktaileja, ihan vaan limuja koristeltuina, ja lisàksi kaikki discovalot, dj:t, savukoneet, tàysillà soitettavaa musiikkia, ja pààruokien jàlkeen ihmiset nousi tuoleille, pòydille ja baaritiskille tanssimaan ja pitàmààn hauskaa! Ja parasta on, ettei kukaan edes yrità tanssia "hienosti", kaikki sekoilevat, pyòrivàt ja nàyttàvàt juuri niin "tyhmiltà" ja hauskoilta kuin haluaa!
Klo 4.00 aamulla oltiin kotona..
Sunnuntai
klo 11.00
herätys ja aamiainen, jonka jälkeen (ihme kyllä) oli aika panostaa vähän kouluun, piti kääntää italiasta ranskaan Les Miserablésin juoni, (jesh) ja kirjoittaa tiivistelmä italiankielisen kirjan seuraavasta kappaleesta, ja lisäksi vielä lukea se kappale (vielä enemmän jesh...)
Klo 14.00
lounas koko perhe yhdessä
Klo 15.00
hostveli Lucan matsiin puolentunnin matkan päähän, Lucan joukkue pelas tosi hyvin, vaikka toisen joukkueen pelaajat oli vanhempia ja niiden fanit ihan hulluja. Pelattiin kaikki 5 erää, ja viimeisellä Lucan joukkue hävisi 3 pisteellä... Niille, jotka ei osaa lenttiksen sääntöjä, niin toi tarkoittaa, että oli äärimmäisen tiukka peli!
Klo 19.00
jälkeen oltiin kotona ja
Klo 20.00
lähdettiin näiden isoäidin yllätyssynttäreille, paikalla oli kaikki 25 serkkua, ja hostäidin 11 sisarusta perheineen. Ruokaa oli siis paljon, paljon ja paljon ja kaikista parasta ihan yleensäkin juhlissa on, ettei italialaiset edes peittele sitä, että kaikki rakastavat ruokaa ja tykkäävät syömisesta. Juhlien suunnilleen kaikki 50 ihmistä oli kerääntynyt ruokapöydän ympärille, lastasivat lautaset täyteen eikä liikkunut siitä sitten enää minnekään (paitsi osa lähti katsomaan tv:stä fudismatsia).
klo 22.30
Francin kaveri tuli hakemaan meidàt autolla isoàidin luota (toisesta kaupungisa) ja làhdettiin yhteisen kaverin synttàreille (jàlleen toiseen kaupunkiin).
Klo 1.30
suunnilleen kotiin nukkumaan!
Pitàà nyt sitten jostain keksià jotain tekemistà joka illaks kun palaan Suomeen! :)
Lyhyesti viikkoaikataulu ma-pe: ensin -yllätys, yllätys- joka päivä koulua, jonka jälkeen useimmiten suoraan kotiin (12-14) syömään lounas. Lounaan jälkeen on "siesta", muutaman tunnin ajan täysi hiljaisuus, ei saa eism imuroida tai katsoa televisiota liian kovalla, on melkeinpä ihan oikea laki täällä. Useimmat kaupatkin on kiinni tällöin.
Mun siesta yleensä menee nukkumalla, dataamalla (heheh), mutta tiistaisin ja torstaisin on AFS:n järjestämät italiantunnit 15-17, joten siellä meneekin sitten puolet siestasta. Käyn salilla 4-5 kertaa viikossa, et siihen menee sitten pari tuntia aina illasta, 8-9 aikoihin illalla syödään kotona illallinen kaikki yhdesssä (ainakin useimmiten, tosin veljet ja muutkin vähän tulee ja menee treenejen ja muitten mukaan) ja kaiken näiden pysyvien ohjelmien väliin useimmiten mahtuu muutama tapaaminen vaihtareiden ja kahvilareissu luokkakavereiden kanssa.
Iltaisin vielä, ihan viimesenä yhdeksän jälkeen mennään ulos lähes joka päivä, minä joko siskon tai veljien kanssa, ja palataan (kotiintuloaika) klo 12. Suunnilleen. :)
Ollaan saatu siskon kanssa jo ekstranimet "le due cenerentole", kaksi tuhkimoa, sillä useimmiten tullaan kotiin 11.59 (ja sisko on lisäks kunnon siivoushullu)...
Viikonloppu:
Kaikista parhaimpia aikoja on kyllä yhä viikonloput. Tässä on esimerkiksi viimeviikonlopun ohjelma:¨
Klo 9.00
Lauantai aamuna koulu alkoi vasta klo 10, sillä italian opettaja ei ollut paikalla. Siispä mentiin luokkakavereiden kanssa aamiaiselle yhteen mun koulun keskuudesssa supersuosittuun bar'iin, (cornettino ja cappuccino<3) ja juoruttiin siellä tunnin ajan. Italialaiset ei hirveesti piittaa pitkään aamulla nukkumisesta, vaan mieluummin herää aikasin aamulla ehtiäkseen aamukahville bar'iin tuttujen kanssa.
Sinä päivänä oloi ruhtinaalliset 2 tuntia koulua, jonka jälkeen suunnistettiin tavalliseen tapaan taas samaiseen bar'iin (juuri siihen supersuosittuun, johon koko Scacchi ryntää lauantaisin koulun jälkeen), tosin itse en ottanut mitään.
Klo 13.30
Suurempi lounas kotona, lauantaisin koko perhe syö yhdessä vähintään kolmen ruokalajin lounaan ja pöydässä istutaan normaalia pitempään.
Klo 15.00
Lähdin Barin keskustaan shoppaamaan synttäreinä saaduilla lahjakorteilla (pikkumusta!) muiden Bari-vaihtareiden ja muutamien meidän yhteisten kavereiden kanssa. Käytiin myös (TAAS) bar'ssa kahvilla, tosin itse jätin taas väliin, pikkumusta ja pari villistä riitti sen päivän ostoksiksi.
Klo 18.00
Takaisin kotiin ja useimmiten tällä välin kävisin salilla, mutta ajattelin viettää jonkin aikaa kotona, etenkin kun lauantain on siivouspäivä, siispä imuroin ja puunasin kaikki puuhuonekalut jollain pölyvahalla Francin ja mun yhteisestä huoneesta, (tosin siivoushullu sisko ei ihan kelpuuttanu ainakaan mun imuroimista, vaan seuraavana päivänä, sunnuntaina, tyhjensi huoneen liikkuvista huonekaluista, lakaisi, imuroi ja pesi lattian pesuaineella ja vedellä kahdesti, ja tää rumba tehdään siis joka ainoa lauantai, eikä edes oo kuin osa huoneen siivouksesta).
Klo 19.30
Alkoi mun valmistautuminen illan pizzeria reissua varten ja
Klo 20.45
Syötiin kunnon antipastit, pizzat ja jälkkärit luokkakaverien kanssa mun synttäreiden kunniaks (viikon myöhässä, oikeet synttärit olisi ollut Roomassa). Samalla katsottiin ravintolan jättiscreeniltä Inter vs. Bercia fudismatsi, joka sitten loppui 1-1..
klo 23.00
hostisà tuli hakemaan pizzeriasta kotiin ja ulko-ovella tòrmàttiin ulos làhtevin Maurizioon (hostveli), Francescaan, Frabriziaan ja Alessandroon (kavereita). Joku tuli kysyneeksi, ettà haluisinki làhteà niiden mukaan "discoravintolaan", joten siità làhdettiin taas matkaan. Ja kuten Frabrizia selitti, discoravintolassa syòdààn, juodaan jos halutaan, ja tanssitaan pòydillà ja tuoleilla. Ja niin oli! Ihan tòrkeàn hauskaa, tilattavissa oli erikoisruokia, jàttitarjottimia antipastoja, kahen metrin olutpylvàità hanoineen, cocktaileja, ihan vaan limuja koristeltuina, ja lisàksi kaikki discovalot, dj:t, savukoneet, tàysillà soitettavaa musiikkia, ja pààruokien jàlkeen ihmiset nousi tuoleille, pòydille ja baaritiskille tanssimaan ja pitàmààn hauskaa! Ja parasta on, ettei kukaan edes yrità tanssia "hienosti", kaikki sekoilevat, pyòrivàt ja nàyttàvàt juuri niin "tyhmiltà" ja hauskoilta kuin haluaa!
Klo 4.00 aamulla oltiin kotona..
Sunnuntai
klo 11.00
herätys ja aamiainen, jonka jälkeen (ihme kyllä) oli aika panostaa vähän kouluun, piti kääntää italiasta ranskaan Les Miserablésin juoni, (jesh) ja kirjoittaa tiivistelmä italiankielisen kirjan seuraavasta kappaleesta, ja lisäksi vielä lukea se kappale (vielä enemmän jesh...)
Klo 14.00
lounas koko perhe yhdessä
Klo 15.00
hostveli Lucan matsiin puolentunnin matkan päähän, Lucan joukkue pelas tosi hyvin, vaikka toisen joukkueen pelaajat oli vanhempia ja niiden fanit ihan hulluja. Pelattiin kaikki 5 erää, ja viimeisellä Lucan joukkue hävisi 3 pisteellä... Niille, jotka ei osaa lenttiksen sääntöjä, niin toi tarkoittaa, että oli äärimmäisen tiukka peli!
Klo 19.00
jälkeen oltiin kotona ja
Klo 20.00
lähdettiin näiden isoäidin yllätyssynttäreille, paikalla oli kaikki 25 serkkua, ja hostäidin 11 sisarusta perheineen. Ruokaa oli siis paljon, paljon ja paljon ja kaikista parasta ihan yleensäkin juhlissa on, ettei italialaiset edes peittele sitä, että kaikki rakastavat ruokaa ja tykkäävät syömisesta. Juhlien suunnilleen kaikki 50 ihmistä oli kerääntynyt ruokapöydän ympärille, lastasivat lautaset täyteen eikä liikkunut siitä sitten enää minnekään (paitsi osa lähti katsomaan tv:stä fudismatsia).
klo 22.30
Francin kaveri tuli hakemaan meidàt autolla isoàidin luota (toisesta kaupungisa) ja làhdettiin yhteisen kaverin synttàreille (jàlleen toiseen kaupunkiin).
Klo 1.30
suunnilleen kotiin nukkumaan!
Pitàà nyt sitten jostain keksià jotain tekemistà joka illaks kun palaan Suomeen! :)
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
La città dell'amore - Roma!
Kyllä, sitä ollaan nyt käyty Roomassakin!
Barin vaihto-oppilaille tuli mahdollisuus päästä viikonloppu matkalle Rooman, tuskin tarvii sanoa, että kaikki osallistuivat!
Matka ei ollut kuin kaksi päivää (mikä on ihan liian vähän Rooman näkemiseen), mutta hauskaa oli silti! Ehdittiin käydä niin Colosseumilla, Vatikaanissa, Espanjalaisille portailla jne...
Saavuttiin linja-autolla Roomaan aikaisin aamulla, ja suunnattiin suoraan Trevin lähteelle. Ajatuksena oli, että niin aikaisin (klo 6.00...), siellä ei olisi mitään massaturistiryysää. Ihme kyllä, aukiolla oli kumminkin jonkin verran porukkaa, enimmäkseen roomalaisia istuskelemassa, mutta ei sentään mitään tungosta. Ja kuvien ottamisen lisäksi tietenkin heitin kolikonkin lähteseen!
Seuraavaksi vuorossa oli (klo 7.00) Sikstuksen kappeli. Ihan hienoa oli, että kappeli kumminkin aukesi klo 9.00, mutta jälleen ajatuksena oli olla paikalla ennen turistimassaa ja päästä ensimmäisenä sisään. Vielä hienompaa oli, ettemme edes olleet ensimmäiset! Yhdeksään mennessä jono oli suunnilleen sata metriä pitkä, ja me oltiin siinä 15 metrin kohdilla.
Sikstuksen kappeli oli JÄTTIMÄINEN! Siellä oli koko Vatikaanin museo, 100metriä käytävät vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat toinen toistensa perään, aina tuli uusi sali uusine patsaineen ja saleineen. Itse Sikstuksen kappeli oli sitten melko pieni loppujen lopuksi (ainakin verrattuna muihin saleihin), ja se kaikista kuuluisin Michelangelon maalaus "Aadamin luominen" oli yksi monistä kymmenistä pienehköistä maalauksista katossa; oikeasti multa meni muutama minuutti löytää se sieltä... Eikä siellä sitten tietenkään saanut ottaa valokuvia salamavalojen takia!
Kappelista lähdettiin sitten kohti Vatikaania ja San Pietron aukiota (klo 12, kappelin jono jatkui aina Vatikaaniin saakka, eli varmaankin 1km...), missä sattumalta nähtiin ja kuultiin Paavin puhe ihan ilmielävänä!
Lounaan jälkeen (4 eri kierrosta, antipasti, primi, secondi, tutti...) mentiin - yksi parhaimmista - Colosseumille!!!
Colosseum ja Forum Romano ovat ehdottomasti yksi parhaimmista paikoista! Sisälle Colosseumille ei tällä kertaa menty, mutta oli se ihan tarpeeks hieno jo ulkopuolelta. Vietettiin varmaan tunti pelkästään ottaen kuvia, ja lisäksi siellä pyöri gladiaattoreita ympäriinsä, matkamuistokojuja, hevoskärryjä, kaikki ne antiikkiset rakennelmat siinä lähistöllä, etenkin Forumissa ja paljon ihmisiä!
Colosseumin jälkeen ihan vain käveltiin ympäri Roomaa (matkajärjestäjät raahas meitä kaikkiin kirkkoihin, me vaihtarit taas raahattiin toiset kauppoihin, aukioille kahvittelemaan/syömään ja lähteille ottamaan kuvia).
Seuraavana päivänä suurin osa ajasta meni Vatikaanissa. Tällä kertaa mentiin ihan kirkkoon sisälle (jälleen ihan liiankin aikasin, mutta vältettiinpä 200n metrin jonot) ja myös hautaholveihin. Ja jos joku ei tiedä, niin San Pietron kirkko on VALTAVA ja kokonaan kullattu, täynnä marmoria ja maalauksia. En nyt tunne sen historiaa tai arkkitehtuuria mitenkään hyvin, mutta tosi hieno oli silti. Tunti ja varmaankin enemmänkin meni (mun ehdotuksesta!) kupoliiin kapuamiseen! 551 porrasta, loppua kohden kaarevat seinät ja varmaan jopa alle puolenmetrin levyiset portaat.. Mut sen arvoista se oli! Huipulta näki koko Rooman, Colosseumit, Pantheonin, Venetsian aukiot, Vatikaanin, kaikki! Lisäks siellä oli mukava raikas tuulahdus kaiken sen kapuamisen jälkeen.. :)
Piazza di Spangna. Ehkä toiseksi parhain paikka (ellei paras) heti Colosseumin jälkeen! Piazza di Spangalla ei siis ole pelkästään Espanjalaiset Portaat, huipulla kirkko ja aukiolla yksi Rooman kuuluisimmista lähteistä. Hyvinä päivinä, etenkin kesäisin, portaiden huipulta löytyy taitelijoita, jotka maalavat esim sun muotokuvan. Joulun lähestyessä aukiolle tuodaan jättimäiset joulukuuset ja -koristeet. Kaiken kulttuurin lisäksi sieltä löytyy MYÖS Rooman hienoin Shopping Street Valentinon, Guccin, Pradan, Fendin ja kaikkien muiden merkkien kaupat. Piazza di Spangan läheisyydestä löydät parhaimmat kahvilat, ravintolat, gelateriat, kaikki mitä vapaa-ajan kaupunkikierroksella tarvitsee, sekä myös Pantheon, marketplace ja muuta löytyy lähistöltä. Lyhyesti sanottuna Piazza di Spagna ja sen ympäristö on unelmapaikka viettää koko päivä tai useempikin kaupunkilomalla!
Rooma on siis upea kaupunki! Ainoat asiat, jotka jarrutivat meidän matkaa, oli sää (satoi ja viimeisinä Rooman tunteina satoi kunnolla kaatamlla ja alkoi ukkostaa..) sekä aika. Kuten sanoin, 2 päivää ei MITENKÄÄN riitä Rooman kokemiseen :)
Barin vaihto-oppilaille tuli mahdollisuus päästä viikonloppu matkalle Rooman, tuskin tarvii sanoa, että kaikki osallistuivat!
Matka ei ollut kuin kaksi päivää (mikä on ihan liian vähän Rooman näkemiseen), mutta hauskaa oli silti! Ehdittiin käydä niin Colosseumilla, Vatikaanissa, Espanjalaisille portailla jne...
Saavuttiin linja-autolla Roomaan aikaisin aamulla, ja suunnattiin suoraan Trevin lähteelle. Ajatuksena oli, että niin aikaisin (klo 6.00...), siellä ei olisi mitään massaturistiryysää. Ihme kyllä, aukiolla oli kumminkin jonkin verran porukkaa, enimmäkseen roomalaisia istuskelemassa, mutta ei sentään mitään tungosta. Ja kuvien ottamisen lisäksi tietenkin heitin kolikonkin lähteseen!
Seuraavaksi vuorossa oli (klo 7.00) Sikstuksen kappeli. Ihan hienoa oli, että kappeli kumminkin aukesi klo 9.00, mutta jälleen ajatuksena oli olla paikalla ennen turistimassaa ja päästä ensimmäisenä sisään. Vielä hienompaa oli, ettemme edes olleet ensimmäiset! Yhdeksään mennessä jono oli suunnilleen sata metriä pitkä, ja me oltiin siinä 15 metrin kohdilla.
Sikstuksen kappeli oli JÄTTIMÄINEN! Siellä oli koko Vatikaanin museo, 100metriä käytävät vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat toinen toistensa perään, aina tuli uusi sali uusine patsaineen ja saleineen. Itse Sikstuksen kappeli oli sitten melko pieni loppujen lopuksi (ainakin verrattuna muihin saleihin), ja se kaikista kuuluisin Michelangelon maalaus "Aadamin luominen" oli yksi monistä kymmenistä pienehköistä maalauksista katossa; oikeasti multa meni muutama minuutti löytää se sieltä... Eikä siellä sitten tietenkään saanut ottaa valokuvia salamavalojen takia!
Kappelista lähdettiin sitten kohti Vatikaania ja San Pietron aukiota (klo 12, kappelin jono jatkui aina Vatikaaniin saakka, eli varmaankin 1km...), missä sattumalta nähtiin ja kuultiin Paavin puhe ihan ilmielävänä!
Lounaan jälkeen (4 eri kierrosta, antipasti, primi, secondi, tutti...) mentiin - yksi parhaimmista - Colosseumille!!!
Colosseum ja Forum Romano ovat ehdottomasti yksi parhaimmista paikoista! Sisälle Colosseumille ei tällä kertaa menty, mutta oli se ihan tarpeeks hieno jo ulkopuolelta. Vietettiin varmaan tunti pelkästään ottaen kuvia, ja lisäksi siellä pyöri gladiaattoreita ympäriinsä, matkamuistokojuja, hevoskärryjä, kaikki ne antiikkiset rakennelmat siinä lähistöllä, etenkin Forumissa ja paljon ihmisiä!
Colosseumin jälkeen ihan vain käveltiin ympäri Roomaa (matkajärjestäjät raahas meitä kaikkiin kirkkoihin, me vaihtarit taas raahattiin toiset kauppoihin, aukioille kahvittelemaan/syömään ja lähteille ottamaan kuvia).
Seuraavana päivänä suurin osa ajasta meni Vatikaanissa. Tällä kertaa mentiin ihan kirkkoon sisälle (jälleen ihan liiankin aikasin, mutta vältettiinpä 200n metrin jonot) ja myös hautaholveihin. Ja jos joku ei tiedä, niin San Pietron kirkko on VALTAVA ja kokonaan kullattu, täynnä marmoria ja maalauksia. En nyt tunne sen historiaa tai arkkitehtuuria mitenkään hyvin, mutta tosi hieno oli silti. Tunti ja varmaankin enemmänkin meni (mun ehdotuksesta!) kupoliiin kapuamiseen! 551 porrasta, loppua kohden kaarevat seinät ja varmaan jopa alle puolenmetrin levyiset portaat.. Mut sen arvoista se oli! Huipulta näki koko Rooman, Colosseumit, Pantheonin, Venetsian aukiot, Vatikaanin, kaikki! Lisäks siellä oli mukava raikas tuulahdus kaiken sen kapuamisen jälkeen.. :)
Piazza di Spangna. Ehkä toiseksi parhain paikka (ellei paras) heti Colosseumin jälkeen! Piazza di Spangalla ei siis ole pelkästään Espanjalaiset Portaat, huipulla kirkko ja aukiolla yksi Rooman kuuluisimmista lähteistä. Hyvinä päivinä, etenkin kesäisin, portaiden huipulta löytyy taitelijoita, jotka maalavat esim sun muotokuvan. Joulun lähestyessä aukiolle tuodaan jättimäiset joulukuuset ja -koristeet. Kaiken kulttuurin lisäksi sieltä löytyy MYÖS Rooman hienoin Shopping Street Valentinon, Guccin, Pradan, Fendin ja kaikkien muiden merkkien kaupat. Piazza di Spangan läheisyydestä löydät parhaimmat kahvilat, ravintolat, gelateriat, kaikki mitä vapaa-ajan kaupunkikierroksella tarvitsee, sekä myös Pantheon, marketplace ja muuta löytyy lähistöltä. Lyhyesti sanottuna Piazza di Spagna ja sen ympäristö on unelmapaikka viettää koko päivä tai useempikin kaupunkilomalla!
Rooma on siis upea kaupunki! Ainoat asiat, jotka jarrutivat meidän matkaa, oli sää (satoi ja viimeisinä Rooman tunteina satoi kunnolla kaatamlla ja alkoi ukkostaa..) sekä aika. Kuten sanoin, 2 päivää ei MITENKÄÄN riitä Rooman kokemiseen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
