Oreganoa ja muita keittiöhommia

Jos olette sattuneet lukea tätä blogia ihan alusta alkaen, niin tiedätte, että olen pari kertaa maininnut haaveilevani chef-urasta ja että tosiaan pidän kokkaamisesta. Suunnitelmana olikin oppia täällä Italiassa kaikkea uutta ja hienoa ruoanlaitosta ja tuoda Suomeen, ainakin omaan kotiin, kunnon italialaista ruokaa.
No, musta tuntuu, että kohta hostperhe ei päästä mua enää lähellekään koko keittiötä! :)

Ensinnäkään en näköjään oikein hallitse sellaisia pieniä juttuja, esim oreganon silppuamista.
Aitoa kunnon vahvaa oreganoa ei osteta purkissa, vaan kasvatetaan omalla terassilla, kuivatetaan oksat ja lopulta käsin murustetaan lehdet ja kukkaset pienenpieniksi murusiksi.
Tänään hostäiti ajatteli, että mähän voisin hoitaa murustamisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensin hostäiti juoksi parikin kertaa näyttämässä, että miten murustaminen pitäisi tehdä sillä olin äärimmäisen hidas ja lisäksi mun murusseoksessa sojotti enemmänkin pieniä oksanpalasia. Toiseksi varmaankin puolet murusista päätyi kaikkialle muualle kuin siihen kippoon mihin niiden piti. Hostveli Luca yritti tehdä saman pöydän ääressä läksyjä, mutta ensin suurin osa aikaa meni mulle vinoilemiseen mun murustamistaidoista ja lopulta Luca lähti kokonaan evakkoon ravistellen oreganoa sekä kemiankirjojen päältä että omista hiuksistaan. Vielä enemmän oreganosilppua lenteli lattialle, penkille ja mun omaan syliin, itse haisen vieläkin oreganolta. Kun lopulta olin suurinpiirtein valmis, hostäiti joutui siivoamaan koko keittiön...

Sama juttu kävi parmesaanin kanssa. Mun yksinkertainen homma oli raastaa parmesaani valmiiksi (multa menee siihen 15minuuttia, muilla vajaa 2), ja niinpä heti lounaalla multa kysyttiin että "Sä taisit raastaa parmesaanin tänään, Anni?". Uskomatonta, että parmesaaninkin raastamisen voi tehdä niin pahasti väärin, että kaikki huomaa ja tietää heti! Sillä kertaa kumminkin mun teos tais olla mm täynnä isojakin lohkareita ja olin raastanut puolet parmesaanin "kuoresta".

Ja mitä näin suomalaiselle pitäisi olla varma juttu, on perunoiden keittäminen. Tosin ei selvästikään mulle.
Yhtenä päivänä, kukaan ei ollut kotona (harvinaista), ja hostisä oli lähdössä myös ulos, siispä sain luottotehtävän; piti laittaa perunat kiehumaan puolen tunnin päästä illallista varten, ja samalla sain tarkkaakin tarkemmat ohjeet ajoittamisesta ja hellankäytöstä yms. No, onnistuin sentään (pienen sählingin jälkeen) sytyttämään kaasuhellan ja laittamaan perunat kiehumaan ihan oikeaoppisesti. Eri juttu oli sitten ottaa ne pois; Unohdin.

Piiiiitkän ajan päästä hostveli Luca soitti summeria ja menin vastaamaan sisäpuhelimeen keittiöön. Hetken ihmettelin, että mikä siellä sihisi kunnes näin kattilan hellalla. Kaikki vesi oli haihtunut kattilasta, ja perunat olivat vähän normaalia ryppysempiä.. Ihme kyllä, ennen Lucan saapumista ulko-ovelta meidän kotiovelle tuuletettua pahimmat käryt pois ja kaadettua vettä perunoiden päälle jne, jottei tilanne vaikuttaisi täyskaaokselta. Ja vaikka hostäiti kotiin palatessaan sanoi, ettei haitannut, että ihan hyvin ne perunat voitaisiin vielä käyttää, niin sinä iltana ei syöty perunoita...

Lisäksi on ollut muutamia muita pikkujuttuja, mm näiden ihmekahvinkeittimen, mokkapalojen ja paahdettavien leipien kanssa.
Lyhyesti, en usko että mun hostperhe ottaa mua ihan tosissaan kun sanon olevani hyvä kokki... :)