Strike!

Lakkoja, lakkoja, lakkoja... Yksi parhaimmista jutuista italialaisessa koulussa.
Tàssà viime keskiviikkona oli jàlleen yksi lakko ja tàllà kertaa pààsin ihan kunnolla mukaan, tosin osittain vahingossa.
Keskiviikkona ei siis ollut ollenkaan koulua missààn, oli ainakin koko Puglian laajunen lakko. Tosin se ei tarkottanut sità, ettà olisin voinut nukkua pitkààn... Kuten yleensà tàllasina poikkeuspàivinà, heràsin jo kahdeksalta ja yhdeksàksi suuntasin bar'iin, "Stradibari" (tms), aamiaiselle koulukavereitten Ritan, Feden, Francescan, Vittorion, Cosimon ja monien monien muiden kanssa. Perusaamiaisen (cornettino ja espressino caldo mulle, muille briocheja ja ties mità erikoiskahveja)jàlkeen làhdettiin ihan vain kàvellen kiertelemààn kaupungilla.
Oli viimeisià làmpimià pàivià, niin ettà ulkona pàrjàsi ihan hyvin aurinkolaseilla, ilman takkia tai swetariakaan ja hyvà niin, koska ulkona olikin porukkaa... "Tòrmàttiin" nimittàin koululaisten lakkokulkueseen ja siellà oli TòRKEESTI ihmisià. Me pààttetiin hivuttautua ihan eturiveihin ja jouduttiin kàvelemààn vajaan kilometrin verran pààstàksemme sinne... Kaikkialla nàkyi julisteita, sellasia plakaatteja iskulauseineen, kylttejà, lippuja, ilmapalloja, kaikkea muuta sàlàà, ja ihan tòrkeà meteli ja carabinierit ja poliziat pyòri joka kulmalla.
Parhain meno oli ihan etummaisissa riveissà. Lakkoparaatia johti pakettiauto, joka ajoi hitaasti eteenpàin kaikki ovet apposenauki; sisàllà oli jàttikajarit ja "juontajat", ja porukkaa seisoi jopa pakettiauton pààllà mikki kàdessà kannustamassa lakkoilijoita ja toiset ottamassa kuvia ammattikameroilla ja toiset lakon "vetàjàt" roikkuivat avoimista ovista kylttejà heiluttaen ja vàlillà hyppàsivàt kadulle tanssimaan kaikkien muiden sekaan hyvàn biisin kajahtaessa kajareista. Kaikkialla oli kova huuto meneillààn ja ympàrillà pyòri kaikenmaailman lehdistòà jàttikameroineen ja juontajineen, varmaan màkin pààdyin uutisiin kun satuttiin olemaan siinà eturivissà, ja uloimpana oli joka suunnassa poliiseja ohjaamassa liikennettà, valvomassa lakkoilijoita ja tyhjentemàssà tietà pakettiauton tieltà. Pariin kertaan nàin ihan agenttien nàkòsià valvojia mustine pukuineen ja kuulokkeineen puhumassa radiopuhelimiin ja juoksemassa ympàriinsà.
Ja tàllaisia lakkoja on siis suunnilleen jokatoinen viikko.
Meidàn porukka jàtti paraatin tullessamme Centro Storicon kohdalle ja pienen kiertelyn jàlkeen pààdyttiin -yllàtys, yllàtys- taas bar'iin. En kàsità miten nàà pystyy juomaan kahvia ja syòmààn pikkuherkkuja aina parin tunnin vàlein ja silti olla tòrkeen laihoja... Kuitenkin, itse en ottanut mitààn.
Joskus lounaan aikoihin làhdettiin Feden kanssa kàvelemààn kotiin pàin muiden jààdessà vielà Centroon, tosin meidàn kotimatka kesti reilusti yli tunnin, vaikka mentiin lopulta bussilla, sillà jàmàhdettiin jokatoiseen kauppaan ihan vain katsomaan vaatteita. Lòysinkin yhden uuden kaupan, "Sradivarious" (tms) ja ne myy maailman ihanimpia talvisesongin vaatteita, kaikkia erilaisia saappaita, villiksià, "cardigan"eita, tunikoita.. Mitààn sen tyylisià vaatteita ei hirveesti này Suomen kaupoissa!
Sellanen oli siis se "koulupàivà". Iltapàivàllà nòin vielà vaihtareita, kàvin salilla ja ihan viimeisinà kàytiin syòmàssà sisko Francescan ja sen luokkalaisten kaa kiinalaisessa. (Ja siis, italialaisessa "kiinalaisessa" on suurimmaksi osaksi pastaa ja jàlkiruuaksi nutellaherkkuja. Harvemmin otetaan riisià ja kanakin saatetaan ihan hyvin skipata, sillà "i primi" pastoissa on ihan tarpeeks syòmistà).
Alla Prossima!