Harrastusta hakemassa

On käynyt tässä useammankin kerran mielessä, että pitäisi hankkia jokin pysyvä hauska harrastus itselleni. Ja on sitä kyllä haettu, mutta mihinkään päätökseen en oo vielä päässyt...
Useimmiten tàn italiavuoden aikana oon kàynyt ihan vaan alakerran salilla 3 kertaa viikossa sellaisella bodypump/bodystep tunnilla ja 2-3 kertaa ihan muuten vaan sillä samanlaisella salilla juoksemassa ja tekemässä saliohjelmaa, mutta olisi se mukava tehdä muutakin kun aerobiccia ja painoja. Jotain vähän hauskempaa ja erikoisempaa.
Täällä Italiassa oon jo kokeillut kumminkin salsaa, kempoa (yksi taistelulaji), jazz-tanssia ja vielä I Caraibi -tanssia, mistä löytyy merengue, rumba, mambo, cumba ja pari muuta. Jokaista siis ehkä yksi tai kaksi kokeilukertaa vaan. Mua pyydettiin yhdessä vaiheessa kokeilemaan lentopalloa, mutta en tiedä mitä sille sitten tapahtui. Tekisi mieli hommata jostain sellainen HotJooga kurssi sunnutaiksi, (sunnutaiksi, koska silloin ei ole mitään muutakaan ohjelmaa missään), kesämpänä sitten sukellusta, ihan oikeaa laitesukellusta, surffausta, jos löytyy tarpeaksi isot aallot, ja olisi just hienoa jos bongaisi seinäkiipeily paikan jostain, ehkä joku päivä voisi päästä kiipeilemään vielä ihan oikeastikin vuorille tai Grand Canyonille! :)

Nyt kumminkin pààsin sen verran pidemmàlle tàssà mun tavoitteessa, ettà aloitin hip hop -tanssin (joo, tiedetààn, mikà erikoisuuksien erikoisuus...) ainakin yhdeksi kuukaudeksi, mietin sità sitten jatkanko. Se on ihan hauskaa, tosi rentoa menoa ja ohjaajat on ihan tòrkeàn hyvià tanssimaan. Itsekin pààsen aina kerta kerralta aina enemmàn mukaan, vaikka koreografia onkin aina erilainen. Lisàksi kurssi sopii ihan tàydellisesti mun aika tauluun; joka ti ja to 19.30-20.30 (tosin loppuu aina puol tuntia myòhàssà, kun vetàjàt ja kurssilaiset haluu tanssii koreografian "vielà sen yhden vihoviimeisen kerran"). Muut pàivàt sitten, ma, ke, pe, on se aerobic tunti ja yritàn tunkea viikkoon ainakin 2 juoksu-saliohjelma kertaa, la ja ti/to/molemmat. Kokeillaan tàssà tàmà helmikuu miten sujuu tàllanen sporttisuunnitelma :) (aikaa siis tosiaan lòytyy vaikka lisàà, kun kaikki italialaiset nuoret opiskelee ainakin 4-5 tuntia pàivàssà, jonka aikaa itse vietàn suurimmaksi osaksi siellà salilla tms...)

Ihan huvin vuoksi vielà lista harrastuksista mità oon tàhàn mennessà haalinut Suomessa (enemmàn tai vàhemmàn): jalkapallo joskus naperona, baletti vielà naperompana, suunnistus johonkin 12v. saakka, piano, huilu, nàytelmàkerho(joku ala-aste juttu), kuviskurssi Ateneumissa, show-tanssi, hip hop-tanssi, kilpatanssi alottelija kurssi, miekkailu pari vuotta ylà-asteella(oli muuten just hauskaa ja tòrkeen hyvàà treenii jaloille), purjehdus kesàsin(yks parhaimmista!). Sitten oikeella vapaa-ajalla taas oon aina kàynyt salilla kaikilla jooga- ja tanssitunneilla, ja yrittànyt kunnon juoksulenkkeilyà, mutta jos en siin juoksemisen aikana kuole riittàmàttòmàn kunnon takia, niin sitten ihan vaan tylsyyteen..
Ja lumilautailu! Yks parhaimmista asioista on lumilautailu vaikka sitten vaan talvilomilla!
Sitten oon lisàksi pari kertaa kokeillut (tai jonkun pikkukesàkurssin kàynyt) purjelautailuu(vaikeet!), seinà- ja kalliokiipeilyà(ihanaa! tosin kannattaa heittàà hyvàstit hienoille kynsille hahah), kajakkimelomista, jollakurssi :') , surffaamist(helppoa ja hauskaa!), ehkà jotain muuta mut nyt en muista... ratsastamassa oon ollut kerran.

Nyt siis tosiaan mielessà on jonkun uuden harrastuksen ettiminen (ehkà jotain kàytànnòllisempàà ja realistisempaa kun toi Grand Canyon -kiipeily ja The Great Garrier Reef -sukellus), saa nàhdà mità lòytyy.

Flashback

Mulla on vähän omat mielipiteet italialaisesta koulusta, en tiedä minkä verran olen niitä tänne jaellut, mut lyhyesti voin sanoa, että ainakaan multa ei tää näiden pakkolaitos paljoa sympatiaa saa.
Mutta tänä aamuna tapahtui jotain hassua, jotain mitä ei ole aiemmin tapahtunut.
Heräsin ihan normaalisti vähän seitsemän jälkeen, kuoleman väsyneenä ja valmiina valittamaan aikaisista kouluaamuista ja muusta.. Ja sitten yht'äkkiä tuli sellainen déjà vu -tunne. Ja siitä kunnon flashback Suomesta. Aivan kuin jokin filmi olisi pyörinyt pikakelauksella päässä, näin ihan selkeästi mun tuikitavallisen talvikouluaamun Suomesta:

Kotona Suomessa herään lähes tulkoon aina ensimmäisenä, kaikki muut ovat vielä nukkumassa. Olen ihan kuollut väsymyksestä ja haluisin vaan mennä takaisin nukkumaan.. Mahdollisimman hiljaa teen kaikki samat aamujutut: pesen hampaat, otan suihkun, haeskelen koulukirjoja, hoidan hiukset, syön jos ehdin, iskee pieni paniikki kun huomaan kuinka paljon kello on. Kun pääsen ovesta ulos (kaikki muut nukkuu vielä tässäkin vaiheessa) pääsen juoksemaan liukastellen lumikinoksien ja jään keskellä bussipysäkille päin, parhaimmassa tapauksessa lumituiskussa.
Ja yleensä tarpoon niissä lumikinoksissa jollain ihanilla 10 sentin koroilla, kun olen ollut tarpeeksi tyhmä ostamaan sellaiset ihan tavallisten talvisaappaiden sijaan...
Lisäksi missään ei näy ketään. Ei ristinsielua missään, ei jälkeäkään mistään elollisesta. Ehkä ohi hurahtaa yksi auto, mutta muuten ulkona on vain keltaisista katulampuista heilahtava oma varjo.
Viimein kun lähestyn 50-100 metrin päässä bussipysäkkiä näen oman bussini tulevan, pysähtyvän ja menevän - ilman minua. Siinä sitten 15 minuuttia toista bussia odotellessa on sopivasti aikaa yrittää tehdä läksyjä ja huomata, että olen unohtanut avaimet/kännykän/lompakon/bussikoritn/kaikki edelliset toiseen laukkuuni.
15 minuuttia riittä äärimmäisen hyvin myös täydelliseen turhautumiseen, kun ei voi tehdä mitään hyödyllistä (parhaimmassa tapauksessa sitä miettii, miten ihmeessä pääsee koululle kun on jättänyt lompakon ja bussikortin kotiin, lisäksi kännykän, jolla olisi voinut soittaa kyydin), ja kello tikittää ja ärsyttävä stressi kasvaa myöhästymisestä ja kesken jääneistä läksyista (hups).
Kun vihdoin sitten (tavalla tai toisella) pääsen kouluun, märkänä, väsyneenä, hengästyneenä juoksemisen jälkeen, yritän herätellä itseäni lukion kahvikoneen kahvilla (jossa olisi parantamisen varaa), ja mietin että mitäköhän selitän sillä kertaa kun opettaja kysyy, miksi olen taas myöhässä...

Lyhyesti, tämä kyseinen flashback piristi mun italian aamua valtavasti.
Olin ikionnellinen, että täällä aamuisin lähes koko muukin perhe joutuu heräämään seittemän aikoihin (hah!), aamukahvin (ja hyvän sellaisen) ehdin juomaan kotona rauhassa aamiaispöydässä ja koulun 5-10 minuutin kävelymatkalla aurinko paistaa, porukkaa on enemmän kuin Helsingin keskustassa enne joulua ja suurin, ellei ainoa, huolenaihe on miten ylittää autotie jäämättä auton alle. Kellon ajallakaan ei tarvitse paljoa vaivata päätään, sillä vaikka olisit myöhässä on 99,9% varmaa, että opettaja on vielä enemmän myöhässä.
Viis siitä, että sitten itse koulussa opiskellaan ties mitä ulkoa opeteltavaa Jonathan Swift'iä ja Blaise Pascal'ia, tänään ensimmäistä kertaa koko neljänä kuukautena olin äärimmäisen iloinen siitä että käyn koulua Italiassa, eikä ollut yhtään ikävä mun panostuslukiota Suomessa.

La Moda Vera!

... eikà mikààn Vero Moda!
Tammikuun alejen myòtà pààsin vàhàn uudistamaan vaatekaappia, ja pitàà sanoa - paljon, laatua, tyylikàstà ja halpaa!
6.7. alkoi suuralet, joka ainoassa kaupassa on alet làhes tulkoon kaikille tavaroille. Ja koko Barin kaupunki on nyt vielàkin ihan tàynnà porukkaa! Hyvà ettà pààsee kunnolla kàvelemààn, kun kaikki rynnàkòivàt ympàriinsà kymmenien ostoskassien kanssa, ja vielà onnekkaampi tàytyy olla mikàli haluaa lòytàà alevaatteita omalla koolla - suurin osa aletuotteista menee heti ensimmàisena tai tokana pàivànà. Mutta kumminkin, koko tammikuu on kunnon shoppailukuukausi.

Sitten tààltà muodin etupenkeiltà voin sanoa, ettà ainakin tàllà hetkellà kaikki vaatteet -ja tyyli yleensäkin- on aika samasta muotista (en puhu nyt pelkàstààn aleista, 2010 vuoden tuotteista, vaan ihan uudetkin). Suosituimmat vàrit ovat epàilemàttà tummansininen, beige, jotkin ruskean sàvyt, harmaa ja tietenkin musta. Kaikkialla näkee ylipolven saappaita, koroilla ja ilman, pehmeitä fleece tyyppistä materiaalia olevia takkeja kahdella jättinappirivistöllä, puolreiteen ulottuvia, melko yksinkertasia ohuita villiksiä isoilla, erikoisilla kauluksilla. Pakollista huivia, Tiffanyn koruja ja Louis Vuitton laukkua ei saa unohtaa. Pipo (jos nyt sellaista käyttää), huivi ja laukku on aina samaa sävyä ja mieluiten päälle vain kahta eri väriä. Kolmekin saattaa olla liikaa..
Italialaiset ei pelkää käyttää sukkiksia, oli niissä sitten vaikka mitä kuvioita tai värejä, saatella pistetään päälle vähän erikoisemmat kumisaappaat, ja kaikki vaatteet on jotain merkkiä. Tosin, ei täällä paljoa muuta vaihtoehtoa ole, kun koko kaupungissa on vain yksi H&M. Muista Gina Trico'n, Vero Modan, Only'n, JC:n, ostoskeskuksista ei ole jälkeäkään. Koko kaupungin keskusta on täynnä pieniä Fendin, Louis Vuittonin, Primadonnan, Sisleyn, Intimissimin, Calvin Kleinin, Dieselin yms muiden lukemattomien merkkejen kauppoja. Edullisimmat vaatteet löytää sen yhden ainokaisen H&M:n jälkeen Zarasta. Guess'kin tuntuu aika edulliselta täällä, ihan normaalihintoja.

Pieni fashion show, iha arkisia asukokonaisuuksia:

Ihan kaikista tavallisin asukokonaisuus mitä täällä näkee: semipitkä beige pikkuvillapaita, väljällä kauluksella, tummansininset perus farkkulegginsit ja pitkät, ja samoihin väreihin kuuluvat korkeakorkoiset saappaat ja pienehkö merkkilaukku.

Laukku: Guess (vielä yleisempi LV)
Paita: Imperial
Farkkulegginsit: Vero Moda (no on sekin ihan hyvä kauppa, mut ei löydy täältä..)
Saappaat: Primadonna



Toinen vähän arkisempi asu, ihan koulussakin näkee. Mustaa ja harmaata (ja sinistä), isokaula-aukkoinen, väljä villis, alta pilkottava toinen paita, ja muhkeat lättänat UGG-saappaat. Pipo, korut (ja huivi!) kehiin!

Pipo: vanha
Villisaita: I Fanizzi
Toinen paita: Tezenis
farkkulegginsit: H&M
Kengät: La Muraglia






Nyt sitten kevyempi asu, vaikka illaksi: kaikista yleisin yhdistelmä Italiassa, legginsit, paita ja korkkarit, (Italialaiset käyttää vaikka lyhyttä t-paitaa legginsien kanssa, ihan kuin ne legginsit olisi farkut, mutta itse kyllä laitan jotakin pidempää) ja päälle laitettava neule/takki on sitten pidempää versiota. Tässä kietaistava/vyöllä sidottava/vapaana ohut päällinen, väreinä luonnonvalkoinen (ei hirveän suosittu täällä, mutta kelpaa mulle), musta ja vanha kunnon beige.

Printtipaita: H&M
Päällyspaita: Stradivarius
Kengät (love them!): Primadonna






Pientä juhlapukeutumista; sinistä, mustaa, mustaa, sinistä, mustaa, hopeaa. Itselläni La Muragli'n polvenylisaappaat, legginsit, Zaran pikkumusta, sininen ohut päällinen jostain pikkukaupasta Corso Cavour'lta, jonka nimeä en muista, sekä tummansininen-kulta huivi ihan vain markkinakojuilta.



Ja sitten vaihteeksi tämmöinen pieni päiväkirja kirjoitelma viime sunnuntaista, oli täysin tavallinen päivä, ei mitään erikoisia suunnitelmia, niin saatte vähän käsitystä millaista normaalielämä, tai normaalisunnuntai, näyttää täällä päin:

Aamupäivä sujui normaaliakin normaalimmalla tavalla. Siivottiin ja järjesteltiin vähän, opiskeltiin jonkin verran, dataamalla, tai ihan vaan kattelemalla futismatsia...
Lounas, noin klo 2, vietettiin yhdessä hostäidin siskon perheen kanssa, joten meitä oli yhteensä 6 nuorta ja 4 aikuista.
Ja Menu. I primi: lasagne. I secondi: porsaan lihaa sienillä tai sitruunalla, lisukkeena salaattia ja pikkumustekalaa. Ensimmäisiksi jälkiruuiksi pöytään tuotiin hedelmiä (mandariineja, appelsiineja, banaaneja ja kiivejä), muutamia eri juustoja (parmesaania, stracciatellaa, ja jokin muu). Toisina jälkiruokina pöytään katettiin suklaakonvehteja, karkkeja, pikkuisia dolci-leivoksia, ja ihan viimeisenä kahvit.
Ja siinä menikin sitten loppu aika ihan vain pöydän ääressä jutustellen tai katsoen fudismatsi telkusta.
Viiden aikoihin lähdettiin sitten jopa ulos talosta. Tällä kertaa käytiin katsomassa B1-sarjan lenttismatsia hostveli Maurin, hostisän, ja Maurin kahden kaverin, Alessandron ja Frabrizian kanssa. Ei ollut Luca veljen oma matsi tällä kertaa, mutta hostisä ja veli halusivat nähdä pelaajien tasoa, sillä niitä vastaan Luca pelaa tässä jossain vaiheessa. Matsi ei tällä kertaa kestänyt pitkään (toinen joukkue voitti 3-0) ja jossain vaiheessa klo 7 jälkeen oltiin jo kotona. Ei hirveän pitkään siellä ehditty oleskella kun lähdettiin taas ulos, Maurin, Alessandron ja Fabrizian kaa. Ensin Mauri ja Ale halus syödä yhdessä kreikkalaisessa gyros- fast food paikassa, ja sitten -yllätys!- käytiin nopeasti kahvilassa, mutta tällä kertaa jäätelöllä, ei kahvilla. Kahvilan jälkeen ajettiin yhden toisen kaverin, Cristinan, luokse, ja siellä oli yksi rennoimmista illoista tähän saakka! Saatiin mukaan vielä 3 muuta kaveria, ja ihan vain pelattiin wii'llä lähes koko ilta (en oo ikinä ollu niin hyvä keilauksessa..!) Puolet ajasta leikittiin ttas Cristinan koirien kanssa, toinen 1v pieni karvaturri, ja toinen vasta 40päivää vanha mustaruskea silkkiturrkinen pentu! (Pahoittelen, roduista en tiedä kun ne italiankieliset nimitykset menee multa ihan ohi..) Oli joku säälittävin ja ihanin otus ikinä! Oli ihan mielettömän pieni, pelkäsin koko ajan et tallaan sen päälle tai jotain... Pennun nimi oli Palu ja se mahtu istumaan mun kämmennelle, käperty saappaiden päälle, ei ylettyny edes takajaloilla seisoessa lähellekään sohvan reunaa ja yritti syödä mun upouutta paitaa, mutta sitten ponnari taas ei kelvannu. Outoo oli sitten kun Cristinan yritti laittaa sen sivummalle toiseen huoneeseen yöks, niin siitä pienestä koirasta lähti ihan järjetön meteli... muuten en kuullut sen inahtavankaan silloin kun liikkui seurassa. Mutta oli suloinen!


ps. se näyttää paljon isommalt tossa kuin oli

Capodanno ja Befana

Capodanno, eli UUSI VUOSI 2011!!! AUGURI PASSATI A TUTTI!
Voin kuvitella, että monilla on tässä Uuden Vuoden aikana ollut paljon muutakin tekemistä kuin pyöriä netissä lukemassa blogia, ja niinpä itsekin olen vähän myöhässä tässä kirjoittelussa.. :)
Mutta nopea katsaus näihin suurjuhliin ja viimeisiin (nyyh!) lomapäiviin:

Uusi Vuosi meni meillä paremmin kun hyvin! Oli vähän erilainen UV kuin yleensä, ei jälkeäkään sukulaisista, muttei myöskään jätti Uuden Vuoden juhlista.
Mitä me tehtiin; Vuokrattiin villa, loma-asunto, hostsisko Francin ja sen kavereiden kesken ihan vaan meidän käyttöön ja siellä tuli vietettyä sitten 2 yötä ja 3 päivää. Villa sijaitsi Martina Francassa, tunnin päässä täältä Barista, oli hian hieno, saatin oma makkarikin Francin kaa. Martina Francaan lähettiin sitten 31.12.2010 iltapäivällä järjettömien ruokaostoksien, parin tunnin koulukavereiden kanssa keskustassa pyörimisen, törkeän kiireen ja pakkaamisen jälkeen.
Ihan lyhyesti: oli hienoa! Syömistä oli enemmän kuin liikaa; joka ilta ja lounas aikaan oli vähintään 3 kierroksen syömingit (antipastit, primit, secondot, dolcet, hedelmät, kahvit, kaikkea muuta siitä väliltä). Yksi kavereista oli raahannut mukanaan oikeat jättikajaritk dj:n musamiksaus laitteineen ja pienet discovalotkin, niin ei ollut pulaa musiikista tai kunnon juhlatunnelmastakaan. Keskiyöllä ammuttiin raketteja ja korkattiin shamppanja.
Voisi sanoa, että ne kolme päivää meni vähän suomalaisen mökkielämän tyyliin tosin ilman saunaa; pelattiin korttia, grillattiin, kokkailtiin, suihku jääkylmällä vedellä (kuuman veden kanssa oli jotain ihmesählinkiä), juoruttiin, aamulla herääminen kun joku tuli hakkaa kattiloita korvan juureen, leikittiin piilosta ulkona, voisi kuvitella että on vähän ja enemmänkin pikkulasten juttu, mutta oli oikeasti yksi hauskimmista tunneista ja kaikkea muuta.
2.1.2011 illalla takaisin kotiin (reilusti myöhässä, kun onnistuttiin eksyä ja siten tehtiin pieni sightseen kierros Etelä-Italian maadseudulla ja vuorilla...)

Mökkielämän, tai no oikeastaan Villa-elämän, jälkeen nukkumarytmi on ollut vähän omiaan, mutta useimmiten olen onnistunut heräämään viimeistään kattamaan lounaspöydän täällä kotona. Päivisin pyöritään ihan vain kotona tai mini shopping-kierroksilla hostperheen kanssa, (tosin nuorempaa veljeä Lucaa ei paljoa näy: pääsi vihdoin eroon jalkakipsistään ja saa liikkua nyt muaallakin kuin kotona, eli on 24/7 joko kavereidensa luona tai sitten autotallilla sähläämässä jotain mopojensa kanssa).
Iltasin suunnataan ulos joko siskon kaveriporukan kanssa ihan vaan johonkin bar'iin kahville/syömään tai sitten omien kavereiden kanssa centro storicoon locale'en tai jonkun kaverin kotiin hengaamaan.

Ja sitten, 6.1.2011 La Befana. Befana on siis italialainen noita-akka, joka tuo kaikille yön aikana, ei lahjoja, vaan suklaasukan. Tai ainakin kaikille kilteille. Jotkut huonosti käyttäyteen lapset saavat sukkiinsa sipuleita... Meille Befana oli tuonut yön aikana jokaiselle oman jättisukkansa - ja täynnä suklaata! Omasta sukasta löytyi kaikkea Lindors suklaasta, twix- ja kit kat -patukoihin ja niin edelleen kurkkupastelleihin. No, löytyi sieltä myös yksi kurtistunut peruna ja porkkanakin, niinkuin Francilta ja Lucaltakin. Oletan, että noilla vihanneksilla on jotain tekemistä kotiintuloaikojen kanssa... Hostmama sen sijaan oli saanut lahjakortin teatteriin kaiken suklaan lisäksi.
Lisäksi, 6.1.2011 ei ole äärimmäisen hieno päivä vain Befanan takia, vaan myös sen takia, että Louis Vuittonin, Guccin, Sisleyn, Douglas'n ja kaikkien muiden merkkien ja kauppojen suuralet alkavat tänään! Tarkoittaa siis, että pääsen eroon mun lopuistakin kesätyörahoista.. :D