Jinge Bells Jingle Bells...!

Joululoma täällä on mennyt ihan mukavasti.
Aamupäivä sukulaisten kanssa, lounas ja juoruntaa, ja loppupäivä ulkona kavereiden kanssa.

Tässä viime maanantaina (tai su tai ti..?) lähin ulos centro storicoon omien koulukavereiden kanssa; tavattiin siinä muutaman mun parhaan kaverin kanssa kahdeksan aikoihin piazzalla ja ensin bongattiin pari muuta kaveria istumasta arfikka tyylisessä bar/kahvilassa. Centro Storico on ihan mahtava paikka juuri sen takia, että lähestulkoon koko kaupungin nuoret kerääntyy sinne iltasin niin sieltä ihan pakosti löytää kavereita ja tuttuja joka ainoa ilta ja päivä. Lisäksi siellä on lähes viikottain jotain pieneiä erikoistapahtumia; luistelukenttä, musafestarit, pieniä muotikuvauksia tai vastaavia, mainostilaisuuksia, messuja, esityksiä tai ihan vain kovaa soitettavaa musiikkia keskustassa pyörijöille. Lähes joka kerta kun oon menny centro storicoon siellä on jotain ohjelmaa. Eikä voi unohtaa, että paikka on täynnä kahviloita, "baareja", locale'ja, pikku ravintoloita...
Afrikka-kahvilan jälkeen mentiin erääseen pienehköön locale'en, disco-bar-miniravintola tyyppiseen paikkaan, juhlistaa yhden kaverin, Marin, synttäreitä. Jotkut söi bruschettoja, toiset joi cocktaileja tai toiset kahvit, jotkut vähän tanssahteli musan mukana (pikkutanssilattialle ei päästy kun se alue oli sinä iltana varattu yksityisjuhlille...) Mutta kumminkin paikka oli hieno, oli musiikkia, oli valot, paikka oli tyylikäs, "Andò - fashion & food" julisti paikan nimikin.



Localen jälkeen vaihdettiin taas paikkaa, tällä kertaa suunnattiin Marin kotiin, missä oli jälkiruoka tarjoilu ja Mari sai viimein korkattua shamppanjansa,(Skumpan korkkaaminen on ihan pakollinen synttärisankarin tehtävä, en oo ollu vielä yhilläkään synttäreillä, missä ei korkattais skumppaa ja tarjoltais kaikille vieraille, oli synttärit kuin pienet tai suuret tahansa). Parasta oli, että itse sain tutustuttua tosi moniin uusiin ihmisiin ja tutustuttua paremmin vanhoihin kavereihin. Ja pärjään uusienkin ihmisten kanssa ihan pelkällä italialla!!! (tosin ei englannin puhuminen paljoa mitään auttais muutenkaan kun tosi harva puhuu sitä...) Oli tosi hauskaa sinä iltana, ensimmäisiä kertoja olin ihan oikeasti kunnolla mukana tässä italialaisten menossa, ei tarvinnu ihmetellä missä mennään, mihin mennään tai mistä muut puhuu, oli ihan kuin olisin Suomessa pyörinyt ympäriinsä hyvien kavereiden kanssa.





Muina päivinä ollaan pyöritty samaan tapaan centro storicolla koulukavereiden kanssa, pelattua korttia siskon ja sen kavereiden kanssa, bbq-partyt, suunniteltu Uutta Vuotta, syöty ulkona... Suunnitelmissa on vielä suunnata Napoliin(wuhuu!), mennä luistelemaan ja, yksi parhaimmista, odottaa tammikuun suuraleja!

Natale! Xmas! Joulu!

Joulu ilman lunta, pimeää aikaa, joulukinkkua, laatikoita ja ikuista joululahjasählinkiä.
Italialainen joulu - lyhyesti - on SUURI. ja SYÖMISTÄ. ja paljon, PALJON SUKULAISIA. Joulua vietetään täällä kolme päivää. Ensimmäinen päivä, 24.12, alkaa Barin keskustasta ja centro storicosta, minne koko kaupunki ryntää ostelemaan viimehetken lahjoja, käymään kahvilla ja focaccia-lounaalla, tapaamaan kaikkia kavereita ja vaihtamaan pikkulahjoja heidän kanssaan. Useamman tunnin jälkeen palataan kotiin ja suunnataan jättimäisiin sukujuhliin syömään 5 kierrosta ruokaa illallisella ja klo 00.00 avataan lahjat (kaaos). Keskellä yötä lähdetään taas tapaamaan kavereita ja kotiin palataan aamulla.
Muina päivinä toistuu suurinpiirtein samarumba, jättimäinen lounas sukulaisilla, pikkulahjojen vaihtoa, illalla kaverit.
Mutta ei nyt enempää tekstiä. Annetaan kuvien puhua puolestaan... :)

Schoooool's OuT!!!

...forever!
no ei nyt sentää iha, 15 päiväks vaan :)
tänään oli siis viimeinen päivä kouluu ja on muutenkin ollu tosi kiva päivä, taas vaihteeks on tullu tehtyy kaikkee hauskaa!
Aamulla ihan normaalisti mentiin kouluun, mut oli pelkästään sellasia "ei tehdä mitään" tunteja. Vikoilla tunneilla oli "autogestioneja", tunteja, missä siis oppilaat itse saavat opettaa/esitellä mitä sitten ikinä haluavatkaan (tosin vain ja ainoastaan vararehtorin hyväksynnällä). Mua pyydettiin tekemään esitelmä Suomen koulusysteemistä ja niin tein; ei ollu ehkä niin hyvä idea loppujen lopuksi, nyt italialaiset koulukaverit pitää niitten koulua vielä pahempana pakkolaitoksena kuin aiemmin. Kaikki oli iha ihastuneita suomen lukion kurssisysteemin, lounaaseen, ja kaikki ihmetteli "Saatteko mennä sisään ja ulos koulun ovista miten haluatte?!" "Voitteko nukkua vaikka klo 10n jos ei ole aamulla tunteja?!" "Onko siellä projektorit joka luokassa?!" jne jne...
Muilla "normaali" tunneilla syötiin nyyttärityyliin, juteltiin ja käytiin moikkaamassa kavereita toisissa luokissa (riehuttiin järjettömsti mun luokan tapauksessa).
Koulun jälkeen suuntasin tavalliseen tapaan kotiin syömään lounaan hostsisarusten ja hostmaman kanssa (pasta al sugo e pomodorini, formaggio quadri foglio, lisää kirsikkatomaatteja ja focaccia), ja sen jälkeen oli vuorossa -ihan hetken mielejohteesta- kampaaja! Oli muuten ensimmäinen kerta italialaisessa kampaamossa ja on aika erilainen kuin Suomen. Ensimmäistä kertaa vaikutti siltä, että tällä kertaa tehokkuuteen panostettiin enemmän Italiassa. Suomessa kampaajalla voi rentoutua ja juoruta kampaajansa kanssa, ottaa rauhallisesti, lukea lehtiä, juoda kahvia.. Täällä kampaamo toimii kuin liukuhihna; ensin hiukset pesi melko nopsaan ensimmäinen tyttö ja lähetti siitä istumaan tuolille peilin eteen, missä seuraava kampaaja leikkasi hiukset - ja vielä nopeempaa. Välillä kampaaja pyys seisomaan, että vois leikata paremmin ja kun oli finito mun hiusten kanssa (ehkä n. 10 minuuttia), lähti kampaaja seuraavaa asiakasta kohti ja sama rumba viuhovien saksien kanssa. Mun kohdalle puolestaan tuli uus kampaaja föönaamaan ja harjaamaan hiukset ja ihan viimeseksi neljäs lakan yms viimeistelytuotteiden kanssa, joskin mulle ei muuta laitettu paitsi vähän lakkaa kun en oikein tarvinnut. Koko hommaan kului ehkä puolituntia jos nyt sitäkään ja maksoi ruhtinaalliset 25euroa.

Kotiin palattuani oli hetki aika rentoutua ja sitten salille! (Ja muuten, tyhmin idea ikinä mennä sopivasti ennen salia kampaajalle, tosin puolustaudun sillä, etten tosiaankaan tehnyt mitään isoa muutosta hiuksille, siistimistä pikemminkin, eikä mulle myöskään tehty mitään kampausta.) Salista on jotenkin tullu yks mun lempparimestoista täällä, ja käyn siellä lähes päivittän tunnin tai parin ajan. Ehkä osaks sen takii et asun kirjaimellisesti sen yläkerrassa, eli ei vois sanoo että olisi vaikea mennä sinne, on hyvää musiikkia ja myös ihmiset on tosi mukavia siellä. Ohjaajat ja muut salilaiset tulee aina neuvomaan, juttelee ja vitsailee, ei ole mitään suomalaisten "kuulokkeet korvissa, raadan ihan yksin itsekeseni" meininkiä.

Illalla lähettiin ulos koulukavereiden kanssa. Mentiin centro storicoon (tosin mä olin yli puoltuntia myöhässä, ja kaverit odotti yhessä tietyssä kahvilassa, joten hortoilin ylimääräset 15 minuuttia yrittäen kuunnella kavereiden ohjeita kännykästä, kunnes ne tuli hakee mut). Muutama tunti sitten juoruttiin siellä kavhilassa (espressino chiaro!) ja käveltiin ympäriinsä centro storicossa, törmättiin moniin kavereihin, mä tutustuin uusiin ihmisiin ja kaikki oli ihan oikeasti superiloisia ja -energisiä koulujen lopun ansioista. Jo klo 11 kotiin sillä kertaa.
Ja kotona odotti ihan mukava yllätys!
En tiedä mistä ajatus oli lähtenyt, mut kotiin tullessani bongasin vanhemman hostveljen Maurin mittaamassa jauhoja taikinaa varten. Oli päättänyt tehdä creppejä, italialaisia lettuja. Kokkailtiin siinä sitten jälkiruoat, minä wannabe-kokkina paistoin letut -ja heitin ilmaan!- ja Mauri (joka ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään lettujen tapastakaan) päätti täyttää ja viimeistellä crepit nuoremman veljen Lucan huudellessa tilauksia (nutella-banaani ja nutella-kookos) toiselta puolelta taloa omasta huonestaan. Oli ihan rento ja hauska loppuilta mussuttaa kotitekosia creppejä ja katsoa futismatsia ihan vaan kotona vaihteeksi.

... ja niistä lakoista ja pojista!

Taas vähän kysymkyskiin vastauksia, sekä alkuun pieni juttu mun tänpäiväisestä koulupäivästä:

Tänään aamulla heräsin tavalliseen tapaan kouluun ja tavalliseen tapaan olin vähän myöhässä aikataulusta. Puoliksi juoksin koululle ja saapuessani paikalle näin kaikki meidän tuhannen oppilaan koulun oppilaat aukiolla koulun edessä pyörimässä kokeisiin tarkoitetut jättisanakirjat, reput ja kuvislaukut käsissä. Hetken ajattelin, että olin jollain ihmeen kaupalla ehtinyt kouluun aikasemmin kun koskaan, niin aikaisin ettei ovia oltu vielä avattu.
No, ei ihan niinkään.
Pian näin kavereitani etsiskellessä muutaman oppilaan ripustavan jättilakanaa koulun parvekkeelta alas, mihin oli sprayatty punaisin kirjaimin "Scacchi Occupato!" eli, "Scacchi vallattu!"... Vihdoin löydettyäni kaverini, ne selittivät, että kyseessä oli "occupazione"; vajaat 10 oppilasta olivat lakko-mielenosoitus mielessä tulleet normaalia aikasemmin kouluun, lukinneet ovet sisäpuolelta, niin etteivät edes opettajat päässeet sisään. Eikä kukaan muu siis tiennyt tästä, kuin ne vajaat 10 oppilasta. Nyt valloittajaoppilaat olivat kietoneet paksut huivit, pipot ja huput kasvojensa peitoksi ja ripustivat muitakin mielenosoituslakanoita ikkunoista ulos, huutelivat megafonilla iskulauseita alapuolella oppilaiden hurratessa ja laulaessa lauluja "Scacchi é occupato, un giorno..." Muutamat oppilaat olisivat halunneet päästä sisään ja osallistua mielenosotukseen sieltä käsin, mutta lukittujen ovein lisäksi koulun sisäänkäynnillä vahtiva 2 metriä pitkä jyrä ei päästänyt ketään sisään, eikä kukaan viittinyt väittää vastaan. Yksi poika tosin pääsi sisälle kouluun; kiipesi seinää pitkin toisen kerroksen avoimesta ikkunasta sisään väkijoukon hurratessa. No, mitäs me muut siinä sitten. Puolen tunnin koulun edessä pyörimisen jälkeen suunnatiin kavereiden kanssa bar'iin aamiaiselle, eikä ollut koulua missään vaiheessa sinä päivänä. Monilla kavereilla meni kokeita ja läksykuulustelujakin ohi.

Sitten italianot.
Oikeastaan kirjotinkin jo yhden jutun nyt ylipäätän italialailista, postauksen nimeltä "People". Mutta kumminkin, tässä vähän lyhyemmin ja vain pojista:

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että italialaiset pojat ovat tosi kohteliaita ja avoimia, mutta aina välillä järjestävät kunnon kaaoksen. Ihan aluksi vaikka "puhumisesta"; Monesti sanotaan, että italialaiset puhuu paljon ja kovaa, mutta etenkin juuri italialaiset pojat. On vaikea saada yhtäkään sanaa väliin jos pojat on päässy vauhtiin ja vaan puhua pälpättää ja huutaa toistensa päälle. Jos liikutaan porukassa ihan hyvin saattaa ollaa niin, että pojat riehuu ja huutelee toisilleen, tyttöjen pyöritellessä silmiään ja nauraessa jätkille, istuen ja puhuen ihan rauhallisesti keskenään cappuccinon ääressä.
Mutta silloin kun nää italianot ei riehu keskenään, käyttäytyvät tosi erilailla tyttöjä kohtaan. On ihan peruskäyttäytymistä juosta tyttöjen perässä auttamassa kantamaan tavarat, avaamassa ovet, hakemassa sun takin, hakee sut poikkeuksetta autolla kotioven edestä ja varmistaa, että pääset turvallisesti takaisin kotiin, huolehtimassa ettei meidän tarvitsisi vaivautua tekemään paljoa mitään. Pojat myös yrittää maksaa tytöille kaiken. Monesti esim. sulle tarjotaan bar'issa kahvit yms, ellet itte väkipakolla revi laskua ittelles (laskun maksaminen on iänikuinen tappelun aihe, ja mikäli tulee mahdollisuus, pojat hiipii sun selän takan maksaa laskun tai sujauttaa sun rahat takasin sun taskuun tai laukkuun).
Italianot osaa myös olla hurmaavia ja alkaa flirttailee tosi helposti (yllätys, yllätys). Esim silmäniskeminen on enemmänkin tapa kuin mitään muuta. Myös saat useasti kuulla kuinka "kauniit silmät on" (kaikista yleisin), tai muuta kehumista sun ulkonäöstä, naurusta tms. Mutkin on esim parikin kertaa pysäytetty ihan vaan koulussakin, ja sitten sanottu "You have so beautiful eyes" (ja lähes aina englanniksi, niin että kai musta paistaa päälle, että oon ulkomaalanen). Ja vielä sellaiset, joita en ole aiemmin edes nähnyt! Omilta poikakavereilta ja tutuilta tällasta kuulee vielä helpommin.
Kumminkin, mikään noista ei välttämättä tarkoita yhtään mitään, osa vain jätkien käyttäytymistä. Oikeastaan, lähes joka-ainoa italialainen seurustelee jo valmiiks. Sinkkuja on täällä aniharvassa! Ja tästä päästäänkin siihen, että tyttöystävien kohtelu nousee taivaisiin. Italialaiset pojat tekevät kirjaimellisesti kaiken tyttöystäviensä eteen mm. odottavat kärsivällisesti vaikka yli tunnin sun kotiovella autossa kun olette lähdössä ulos, mutta itse laittaudut vielä. Ja mikäli italialaisen pojan tyttöystävä sattuu haluamaan jotakin, tehdä jotain, ostaa jotain, mennä jonnekin erikoiseen paikkaan, niin se varmasti myös tapahtuu. Oikeasti, ei varmaankaan ole paljoa mitään mitä pojat eivät tekisi.
Otetaan nyt vaikka mun 16-vuotias hostveli. Ajoi kolarin mopolla ja katkas jalkansa (italian liikenteest sais kyll ihan oman postauksen..), ja lääkäri määräs, että veliparka ei saa poistua minkään takia kotoota, ei mitään painoa jalalle, veli saa periaatteessa vain istua sohvalla. No, siltä sohvalta se ei ole poistunut nyt kahteen viikkoon, paitsi kerran pukeutu viimesen päälle ja vaati päästä katsomaan sen tyttöystävän lenttismatsin ja niinhän se teki... :)
Ja vielä yksi mainitsemisen arvoisista asioista italialaista pojista: tyyli ja pukeutuminen. Ihan lyhyesti, Calvin Klein, D&G, Armani, Tommy Hilfiger, Hugo Boss, Louis Vuitton, Burberry, muodin mukaiset värit ja parempi ja huolitellumpi pukeutuminen kuin esimerkiksi mulla.

Italian Nightlife!

...ja vàhàn muutakin.

Multa pyydettiin vàhàn lisàinformaatiota italian yòelàmàstà, ja myòs kielestà, ja oon aika varma monia muitakin kiinnostaa tietàà, joten tààltà tulee! :)

Ensin nopeasti italian kielestà (sillà se on nopeampi ja lyhyempi selittàà), niin olen oppinut melko hyvin italian kieltà jo, tuskin tarvitsisin englantia enàà ollenkaan. En kuitenkaan puhu ihan niin sujuvasti kuin toivoisin jo osaavani, ja sanasto on se mikà eniten tuottaa ongelmia, mutta onnistun sitten useimmiten selittàà tai kàyttàà synonyymia tms ilman englantia. Myòs sellaiset vaikeimmat italian kieliopit (gongiuntivo enimmàkseen, sellainen verbien ihan oma muotonsa, mità ei ole sen paremmin englannissa kuin suomessa olemassakaan) ei ole vielà hallussa. Mutta ymmàrràn làhestulkoon kaiken muiden puhuessa ja itsekin tulen ihan ymmàrretyksi, ja monet sanovat, ettà puhun tosi hyvin ja sellaiset ihmiset jotka olen viimeksi tavannut 1-2kk sitten, sanovat ettà mun italia on parantanu ihan àlyttòmàsti, ettà puhun paljon paremmin ja enemmàn. Mutta kyllà sità oppimista riittàà vielà ja reilusti, ei oo epàilystàkààn ettenkò puhuisi englantia PALJON paremmin.

Sitten... Yòelàmà. Italia tarjoaa tosi hienot mahdollisuudet kunnon yòelàmààn! Tietenkin, brasseissa ja latino-amerikassa olisi vielà enemmàn, mutta ei Italia nyt niin "kuiva" mesta ole kuin muut sanoivat Suomessa. Tosin, mikàli olet làhdòssà vaihtoon italiaan ihan hostperheeseen asumaan, niin on sitten vàhàn eri asia antavatko sun hostvanhemmat sun mennà mihinkin paikkoihin ja juhliin... Mutta jos ei mietità perheen rajoituksia, niin tàssà siten mità tààltà Italiasta lòytyy lauantai-iltaisin, (perjantaina harvemmin tehdàn yhtààn mitààn erikoista, sillà la-aamuna on koulua..)

Useimmiten tààllà Italiassa mennààn tanssimaan "discotecaan", mikà vastaa nyt ihan Suomen klubia, ei tarkoita sellaista pientà salia discopallolla jne. Suurimmista discotecoista lòytyy muutamakin eri alue, mistà lòytyy tanssilattia omine dj:neen, baari alue, ja sohvia ja pòytià ympàriinsà seunustoilta. Tàllaisia alueita on yleensà ainakin muutama eri muusiikkityyleineen. Pienimmissà taas on vain yksi tàllainen alue, mutta yhtenà iltana discotecossa voi olla (tosin yleensà vain erikoisjuhlissa, esim. Halloween) jopa tuhansia ihmisià. Kesàisin discotecat monesti jàrjestetààn ulko-klubeilla meren rannalla, ei niinkààn sisàllà rakennuksissa. Tàllòin tilat muistuttavat enemmànkin ààrimmàisen hienoa terassia, valkoisine purjekatoksineen, palmuineen, rantoineen ja heinàsateenvarjoineen, mutta missà kuitenkin on tàysillà soitettavaa musiikkia, vàrikkààt valot, strobot, savukoneet, kaikki.



Kaikista tàrkein discotecoissa on kuitenkin ajoitus. Lauantai-yö jaetaan AINA kahteen osaan; ensimmàinen ilta on klo 9-12, ja on kaikista nuorimmille tarkoitettu "limudisco", en ole vielà tavannut ketààn, joka kàvisi ensimmàisessà illassa; toinen ilta alkaa klo 1 yòllà ja kestàà klo 6 aamulla, ja tàhàn toiseen iltaan menevàt kaikki 16-vuotiaat tai vanhemmat. Riippuu vàhàn paikasta, ettà minkà ikàisià missàkin on (suurinpiirtein), mutta ihan hyvin 17-vuotiaat voivat juhlia samassa paikassa reilusti yli 20vuotiaiden kanssa, (tààllà iàllà ei ole mitààn merkitystà, kaikki porukat joissa oon liikkunu sisarusten tai ihan vaan koulukavereiden kanssa, niin nuorimmat on 15v vanhimmat 25v). Toisen illan jälkeen, klo 6-7 aamulla, kaveriporukat suunnistaa johonkin bar'iin (eli kahvilaan) aamiaiselle ja vasta sen jälkeen palataan kotiin nukkumaan. Tanssimaan mennään melko useasti loppujen lopuksi, ihan 17-vuotiaatkin (tai ainakin ne onnekkaat, jotka saavat luvan). Esim mun koulukavereista suurin osa menee suunnilleen joka toinen viikonloppu, kaikkina erikoispäivinä ja -vapaina, muutama kaveri ihan joka ainoa lauantai.
Yksi italialaisen discotecan mainitsemisen arvoisista asioista on muuten musiikki; en oo Suomessa hirveen monesti kuullut samantyyppistä musiikkia mitä täällä soitetaan, jotain ihmeellistä etelän tanssi-house-remix-musaa. Yolandan "Speak No Americano", saa vähän käsitystä ja tässä on yksi suosituimmista biiseistä täällä:




Ihan kunnon klubidiskojen lisäksi on myös "discoravintoloita", mitä en ole itse ainakaan vielä bongannut Suomesta. Discoravintolat on aika iso juttu, mikäli haluaa päästä sinne sisälle, pitää tehdä pöytävaraus monta päivää aiemmin. Discoravintoloissa on tarkoituksena ensin syödä, enemmän tai vähemmän, ja sitten nousta pöydille saakka tanssimaan, dj:eiden laittaessa kunnon musiikit ja valot päälle. Lisäksi ihmisiä tullaan hakemaan "yleisön" seasta lavalle ja/tai baaritiskille erilaisia pikkukilpailuja ja -tehtäviä varten. Discoravintoloilla on (ainakin mitä mä olen huomannut) aina oma tyylinsä ja teemansa, joissakin on aina rock/halloween teema, toisissa on 50-luvun lentokone teema, en tiiä mistä ne on sellasenkin keksinyt. Näistä ravintoloista löytää lisäksi myös kaikkia erikoisruokia ja -juomia, mitä ei muualta saa. Ajoitus on discoravintoloissa sama kuin discotecoissa; klo 12 saattaa päästä jo syömään ja klo 1.00-2.00 musiikki ja strobot yms laitetaan päälle ja meno jatkuu aamuun saakka!



Harvemmin täällä on sellaisia "suomalaisia" kotikemuja, (tähän mennessä itse olen ollut yhdissä pienissä yllätyssynttäreillä), mikä on vähän harmi. Mutta vain vähän. Melko usein, ihan vain keskellä viikkoakin, on kavereiden synttäreitä ja etenkin 18vuotis synttärit on iso juttu. 18vuotis synttäreitä varten vuokrataan mistä ikinä haluakaan tanssi- ja syömistilat, usein hotellista, missä sitten juhlitaan kutsuvieraiden kanssa myöhään yöhön saakka. Muina synttäreinä synttärisankari tarjoaa vähintään shamppanjat, ehkä jotain pientä syötävää ja saatetaan bar-etkojen jälkeen suunnistaa tanssimaan, tai jonain kertoina jopa pitää pienet "kotikemut", mutta tosi harvoin.



Lauantaisin mennään aina ihan kunnolla ulos kotoota laittautuneina korkokenkiin ja tunikoihin, jos ei tanssimaan, niin sitten ihan vain syömään kunnolla isolla porukalla. Aikasintaan klo 10.30 suunnistetaan pöytävarauksella (useimmiten pizzeriaan) ravintolaan, missä tilataan kaikki kymmenistä eri antipastoista toisiin primeihin, aperitiveista jälkiruokiin. Omien ruokien hinnoista on turha murehtia; lasku jaetaan aina tasan kaikille, ei sen perusteella mitä kukin söi. Parin tunnin syöminkien jälkeen on vuorossa n. klo 2 aamulla bar jälleen. Siellä syödään jälkiruoat (vaikka toiseen kertaan) ja kahvit ja sitten kukin omalla ajallaan, silloin kun jaksaa, palaa kotiin.

ps. yks pizzerian antipastoista, johon itte en kyllä koskenutkaan.

Kaikille kokkaajille!

Italialainen ruoka on parhaimipia maailmassa, siità nyt ei pààse yli eikà ympàri. Ja kaiken lisàksi ruoat on yllàttàvàn helppo valmistaa, oikeastaan reseptit on ààrimmàisen helppoja. Eikä ruoanlaitto ole mitààn turhantarkkaa, etenkààn mitat ja mààràt voi pààttà iha oman maun mukaan. Varmaan se salaisuus piilekin juuri yksinkertaisuudessa ja tietenkin tuoreissa ja hyvissà raaka-aineissa.
No, pààtin nyt laittaa tànne muutamat mun lemppariruokien reseptit, niin tekin siellà Suomessa pààsette kokeilemaan!



La Pasta alla Crudaiola
Runsaanpuoleinen ààrimmàisen helppo kesàsesongin pastaruoka lounaaksi (il primo)

4lle
320g pastaa (penne tai orecchiette)
200g kirsikkatomaatteja
reilusti ricotta marzoticaa ja basilikaa
lisàksi suolaa ja oliiviòljyà

1, Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja sekoita yhteen basilikan, òljyn ja suolan kanssa, ja jàtà maustumaan
2, Keità pasta (unohda spaghetti ja kokeile jotain muuta lajia, crudaiolaan kàytetààn useimmiten penne- tai orecchiettepastaa)
3, Pastan ollessa valmis, sekoita mukaan tomaatit, vesi kuuluu olla tässä vaiheessa kaadettu pois, sillà tomaatteja ei keitetà millààn tavalla, ja lopuksi ricotta-juusto, ihan oman maun mukaan (tosin sità kuuluu laittaa reilusti, paljon enemmàn kuin esim. parmesaania muissa pastoissa).

La Pasta Tranese
Crudaiolan kanssa melko samantyyppinen pasta, mutta kevyempi, myòs helppo valmistaa (il primo)

4lle
320g pastaa (penneà, raidaton, raidallinen ja eri kokoja)
250g kirsikkatomaatteja
reilusti oliiviòljyà
oreganoa
suolaa
1, Làmmità uuni 150asteeseen.
2, Puolita kirsikkatomaatit ja laita ne vuokaan òljyn ja oreganon kanssa, òljyà saa olla ihan REILUSTI, vuoan pohja saa oikein lainehtia. Laita vuoka uuniin n. 10 minuutiksi, tai riippuen siità, miten kypsiksi ja pehmeiksi tomaatit itse haluatkaan
3, Anna tomaattien maustua ja jààhtyà puolisen tuntia, lisàà ne keitetyn pastan joukkoon (pastoja voi yhdistellàkin, tàssà tapauksessa yleensà pennen eri muotoja, àlàkà unohda suolaa keittàmisvaiheessa, kun sità ei tàllà kertaa sekoiteta tomaatteihin). Sekoita pasta ja tomaatit hellàsti yhteen hellalla, niin ettà tomaatit taas hieman làmpenevàt, mutta varo rikkomasta niità.
4, Ruokapòydàssà lisàà parmesaania oman maun mukaan mikàli haluat.




Focaccia
Etelà-italialainen suurherkku, josta on monen monia versioita, mut tàssà on se kaikista tavallisin ja perinteisin:

Yksi kokonainen pizzankokoinen focaccia:
Focacciaan kàytetààn usein tàsmàlleen samaa taikinaa kuin muihin leipiin ja pizzoihin, ehkà hieman enemmàn hiivaa jos haluaa oikein muhkean focaccian, siispà:
Pizzataikina
2 isoa tomaattia
vihreità oliiveja
oreganoa
suolaa
oliiviòljyà

1, Làmmità uuni 200asteeseen.
2, Valele pyòreà vuoka oliiviòljyllà ja aseta reilusti kohotettu pizzataikina siihen.
3, Viipaloi pààlle tomaatit, lisàà oliivit sellaisenaan ja ripottele päälle oreganoa ja suolaa. Tàkeintà focaccian teossa on, ettà sen pààlle EI tule minkàànlaista sosetta, vain vàhàn oliiviòljyà. (ja myòskààn itse taikinaan EI ole tarkoitus sekoittaa ties mità tomaattia ja basilikaa, mità usein tehdààn).
4, Anna paistua uunissa n. 20 minuuttia. Focaccian tultua uunista ja vàhàn jààhdyttyà pààlle voi lisàksi laittaa vielà prosciutto crudoa, josta parhaiten tunnettu laji on "Parman kinkku".

Le Pizzelle
Aito napolilainen herkku, minipizzan tyyppinen leipà, mutta pari pizzelleà salaatin kanssa riittàà kyllà ihan hyvin koko illallseksi

8 pizzelleà
ihan normaalia pizzataikinaa 2 pizzan verran (jauhoja, hiivaa, vettà, òljyà)
1 prk tomaattisosetta
1 rkl tomaattipureeta
reilusti oliiviòljyà
mozzarellaa oman maun mukaan

1. Valmistettuasi pizzataikinan (sen reseptin lòytàà vaikka mistà), pyòrità siità kàmmenen kokosia n. sentin paksuisia "leipià".
2. Kuumenna pannulla sentin korkuinen kerros òljyà ja friteeraa pizzellet siinà nopean nopeasti, taikinan tarvitsee vain hieman kovettua, ei tarvitse ruskistua paljoakaan.
3. Làmmità kattilassa tomaattisose, -puree ja hieman öljyä ja sekoita tasaiseki seokseksi.
4. Laita jokaisen pizzellen pààlle muutama ruokalusikallinen tomaattikastiketta, sekà pala mozzarellaa. Vàhintààn tomaattikastikkeen kuuluu olla sen verran làmmintà, ettà mozzarella hieman sulaa.

(hieman vielä viimeistelyvaiheessa olevia pizzellejä)


Il Pollo con Scamorza
Yksi monista tavoista tehdä suussasulava kanafile illalliselle, riittä ihan hyvin pelkän salaatin kera, sillä on vähän normaaliakanafilettä raskaampi (il secondo)

4lle
4 kanafilettä
2dl tomaattikastiketta (sama kuin pizzelleissä)
1 scamorza-juusto viipaloituna
korppujauhoja
öljyä

1. Laita uuni lämpenemään 180asteeseen
2. Pyörittele kanafileet korppujauhoissa, niin että ne peittyvät joka puolelta
3. Friteeraa kanapalat kevyesti öljyssä pannulla
4. Valmista tomaattisose
5. Ota tarpeeksi iso uuninkestävä vuoka, kaada pohjalle hieman tomaattisosetta -vain hieman!-, asettele seuraavaksi fileet vieretysten vuoalle, laita n. 2 rkl tomaattisosetta jokaisen päälle ja päällimmäiseksi paksuhko viipale scamorzaa.
4. Laita uuniin n. 20minuutiksi, tai kunnes ovat valmiita, max 30min.

Pizzojen reseptejà en ainakaan tàllà kertaa laita, sillà niità on LUKEMATON mààrà. Myòskin, koska aidon italialaisen pizzan tekemiseen tarvitsee sen ihan oikean pizzauunin, tiilirakenteisen takkauunin.

Lisàksi italialaiseen pòytààn kuuluu poikkeuksetta ympàriinsà asetellut vaalean leivàt palat, muutamia eri salamin ja kinkun lajeja, mozzarellaa, parmesaania, ja muita juustoja, kasviksina parsakaali, salaatti, kirsikkatomaatit, oliivit sekà jàlkiruoaksi hedelmià, usein mandariinejà ja eri meloneita, välillä myös suupalamakeisia ja juomaksi punaviini ja/tai vesi.



Buon Appetito!!!