Schoooool's OuT!!!

...forever!
no ei nyt sentää iha, 15 päiväks vaan :)
tänään oli siis viimeinen päivä kouluu ja on muutenkin ollu tosi kiva päivä, taas vaihteeks on tullu tehtyy kaikkee hauskaa!
Aamulla ihan normaalisti mentiin kouluun, mut oli pelkästään sellasia "ei tehdä mitään" tunteja. Vikoilla tunneilla oli "autogestioneja", tunteja, missä siis oppilaat itse saavat opettaa/esitellä mitä sitten ikinä haluavatkaan (tosin vain ja ainoastaan vararehtorin hyväksynnällä). Mua pyydettiin tekemään esitelmä Suomen koulusysteemistä ja niin tein; ei ollu ehkä niin hyvä idea loppujen lopuksi, nyt italialaiset koulukaverit pitää niitten koulua vielä pahempana pakkolaitoksena kuin aiemmin. Kaikki oli iha ihastuneita suomen lukion kurssisysteemin, lounaaseen, ja kaikki ihmetteli "Saatteko mennä sisään ja ulos koulun ovista miten haluatte?!" "Voitteko nukkua vaikka klo 10n jos ei ole aamulla tunteja?!" "Onko siellä projektorit joka luokassa?!" jne jne...
Muilla "normaali" tunneilla syötiin nyyttärityyliin, juteltiin ja käytiin moikkaamassa kavereita toisissa luokissa (riehuttiin järjettömsti mun luokan tapauksessa).
Koulun jälkeen suuntasin tavalliseen tapaan kotiin syömään lounaan hostsisarusten ja hostmaman kanssa (pasta al sugo e pomodorini, formaggio quadri foglio, lisää kirsikkatomaatteja ja focaccia), ja sen jälkeen oli vuorossa -ihan hetken mielejohteesta- kampaaja! Oli muuten ensimmäinen kerta italialaisessa kampaamossa ja on aika erilainen kuin Suomen. Ensimmäistä kertaa vaikutti siltä, että tällä kertaa tehokkuuteen panostettiin enemmän Italiassa. Suomessa kampaajalla voi rentoutua ja juoruta kampaajansa kanssa, ottaa rauhallisesti, lukea lehtiä, juoda kahvia.. Täällä kampaamo toimii kuin liukuhihna; ensin hiukset pesi melko nopsaan ensimmäinen tyttö ja lähetti siitä istumaan tuolille peilin eteen, missä seuraava kampaaja leikkasi hiukset - ja vielä nopeempaa. Välillä kampaaja pyys seisomaan, että vois leikata paremmin ja kun oli finito mun hiusten kanssa (ehkä n. 10 minuuttia), lähti kampaaja seuraavaa asiakasta kohti ja sama rumba viuhovien saksien kanssa. Mun kohdalle puolestaan tuli uus kampaaja föönaamaan ja harjaamaan hiukset ja ihan viimeseksi neljäs lakan yms viimeistelytuotteiden kanssa, joskin mulle ei muuta laitettu paitsi vähän lakkaa kun en oikein tarvinnut. Koko hommaan kului ehkä puolituntia jos nyt sitäkään ja maksoi ruhtinaalliset 25euroa.

Kotiin palattuani oli hetki aika rentoutua ja sitten salille! (Ja muuten, tyhmin idea ikinä mennä sopivasti ennen salia kampaajalle, tosin puolustaudun sillä, etten tosiaankaan tehnyt mitään isoa muutosta hiuksille, siistimistä pikemminkin, eikä mulle myöskään tehty mitään kampausta.) Salista on jotenkin tullu yks mun lempparimestoista täällä, ja käyn siellä lähes päivittän tunnin tai parin ajan. Ehkä osaks sen takii et asun kirjaimellisesti sen yläkerrassa, eli ei vois sanoo että olisi vaikea mennä sinne, on hyvää musiikkia ja myös ihmiset on tosi mukavia siellä. Ohjaajat ja muut salilaiset tulee aina neuvomaan, juttelee ja vitsailee, ei ole mitään suomalaisten "kuulokkeet korvissa, raadan ihan yksin itsekeseni" meininkiä.

Illalla lähettiin ulos koulukavereiden kanssa. Mentiin centro storicoon (tosin mä olin yli puoltuntia myöhässä, ja kaverit odotti yhessä tietyssä kahvilassa, joten hortoilin ylimääräset 15 minuuttia yrittäen kuunnella kavereiden ohjeita kännykästä, kunnes ne tuli hakee mut). Muutama tunti sitten juoruttiin siellä kavhilassa (espressino chiaro!) ja käveltiin ympäriinsä centro storicossa, törmättiin moniin kavereihin, mä tutustuin uusiin ihmisiin ja kaikki oli ihan oikeasti superiloisia ja -energisiä koulujen lopun ansioista. Jo klo 11 kotiin sillä kertaa.
Ja kotona odotti ihan mukava yllätys!
En tiedä mistä ajatus oli lähtenyt, mut kotiin tullessani bongasin vanhemman hostveljen Maurin mittaamassa jauhoja taikinaa varten. Oli päättänyt tehdä creppejä, italialaisia lettuja. Kokkailtiin siinä sitten jälkiruoat, minä wannabe-kokkina paistoin letut -ja heitin ilmaan!- ja Mauri (joka ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään lettujen tapastakaan) päätti täyttää ja viimeistellä crepit nuoremman veljen Lucan huudellessa tilauksia (nutella-banaani ja nutella-kookos) toiselta puolelta taloa omasta huonestaan. Oli ihan rento ja hauska loppuilta mussuttaa kotitekosia creppejä ja katsoa futismatsia ihan vaan kotona vaihteeksi.