Jinge Bells Jingle Bells...!

Joululoma täällä on mennyt ihan mukavasti.
Aamupäivä sukulaisten kanssa, lounas ja juoruntaa, ja loppupäivä ulkona kavereiden kanssa.

Tässä viime maanantaina (tai su tai ti..?) lähin ulos centro storicoon omien koulukavereiden kanssa; tavattiin siinä muutaman mun parhaan kaverin kanssa kahdeksan aikoihin piazzalla ja ensin bongattiin pari muuta kaveria istumasta arfikka tyylisessä bar/kahvilassa. Centro Storico on ihan mahtava paikka juuri sen takia, että lähestulkoon koko kaupungin nuoret kerääntyy sinne iltasin niin sieltä ihan pakosti löytää kavereita ja tuttuja joka ainoa ilta ja päivä. Lisäksi siellä on lähes viikottain jotain pieneiä erikoistapahtumia; luistelukenttä, musafestarit, pieniä muotikuvauksia tai vastaavia, mainostilaisuuksia, messuja, esityksiä tai ihan vain kovaa soitettavaa musiikkia keskustassa pyörijöille. Lähes joka kerta kun oon menny centro storicoon siellä on jotain ohjelmaa. Eikä voi unohtaa, että paikka on täynnä kahviloita, "baareja", locale'ja, pikku ravintoloita...
Afrikka-kahvilan jälkeen mentiin erääseen pienehköön locale'en, disco-bar-miniravintola tyyppiseen paikkaan, juhlistaa yhden kaverin, Marin, synttäreitä. Jotkut söi bruschettoja, toiset joi cocktaileja tai toiset kahvit, jotkut vähän tanssahteli musan mukana (pikkutanssilattialle ei päästy kun se alue oli sinä iltana varattu yksityisjuhlille...) Mutta kumminkin paikka oli hieno, oli musiikkia, oli valot, paikka oli tyylikäs, "Andò - fashion & food" julisti paikan nimikin.



Localen jälkeen vaihdettiin taas paikkaa, tällä kertaa suunnattiin Marin kotiin, missä oli jälkiruoka tarjoilu ja Mari sai viimein korkattua shamppanjansa,(Skumpan korkkaaminen on ihan pakollinen synttärisankarin tehtävä, en oo ollu vielä yhilläkään synttäreillä, missä ei korkattais skumppaa ja tarjoltais kaikille vieraille, oli synttärit kuin pienet tai suuret tahansa). Parasta oli, että itse sain tutustuttua tosi moniin uusiin ihmisiin ja tutustuttua paremmin vanhoihin kavereihin. Ja pärjään uusienkin ihmisten kanssa ihan pelkällä italialla!!! (tosin ei englannin puhuminen paljoa mitään auttais muutenkaan kun tosi harva puhuu sitä...) Oli tosi hauskaa sinä iltana, ensimmäisiä kertoja olin ihan oikeasti kunnolla mukana tässä italialaisten menossa, ei tarvinnu ihmetellä missä mennään, mihin mennään tai mistä muut puhuu, oli ihan kuin olisin Suomessa pyörinyt ympäriinsä hyvien kavereiden kanssa.





Muina päivinä ollaan pyöritty samaan tapaan centro storicolla koulukavereiden kanssa, pelattua korttia siskon ja sen kavereiden kanssa, bbq-partyt, suunniteltu Uutta Vuotta, syöty ulkona... Suunnitelmissa on vielä suunnata Napoliin(wuhuu!), mennä luistelemaan ja, yksi parhaimmista, odottaa tammikuun suuraleja!

Natale! Xmas! Joulu!

Joulu ilman lunta, pimeää aikaa, joulukinkkua, laatikoita ja ikuista joululahjasählinkiä.
Italialainen joulu - lyhyesti - on SUURI. ja SYÖMISTÄ. ja paljon, PALJON SUKULAISIA. Joulua vietetään täällä kolme päivää. Ensimmäinen päivä, 24.12, alkaa Barin keskustasta ja centro storicosta, minne koko kaupunki ryntää ostelemaan viimehetken lahjoja, käymään kahvilla ja focaccia-lounaalla, tapaamaan kaikkia kavereita ja vaihtamaan pikkulahjoja heidän kanssaan. Useamman tunnin jälkeen palataan kotiin ja suunnataan jättimäisiin sukujuhliin syömään 5 kierrosta ruokaa illallisella ja klo 00.00 avataan lahjat (kaaos). Keskellä yötä lähdetään taas tapaamaan kavereita ja kotiin palataan aamulla.
Muina päivinä toistuu suurinpiirtein samarumba, jättimäinen lounas sukulaisilla, pikkulahjojen vaihtoa, illalla kaverit.
Mutta ei nyt enempää tekstiä. Annetaan kuvien puhua puolestaan... :)

Schoooool's OuT!!!

...forever!
no ei nyt sentää iha, 15 päiväks vaan :)
tänään oli siis viimeinen päivä kouluu ja on muutenkin ollu tosi kiva päivä, taas vaihteeks on tullu tehtyy kaikkee hauskaa!
Aamulla ihan normaalisti mentiin kouluun, mut oli pelkästään sellasia "ei tehdä mitään" tunteja. Vikoilla tunneilla oli "autogestioneja", tunteja, missä siis oppilaat itse saavat opettaa/esitellä mitä sitten ikinä haluavatkaan (tosin vain ja ainoastaan vararehtorin hyväksynnällä). Mua pyydettiin tekemään esitelmä Suomen koulusysteemistä ja niin tein; ei ollu ehkä niin hyvä idea loppujen lopuksi, nyt italialaiset koulukaverit pitää niitten koulua vielä pahempana pakkolaitoksena kuin aiemmin. Kaikki oli iha ihastuneita suomen lukion kurssisysteemin, lounaaseen, ja kaikki ihmetteli "Saatteko mennä sisään ja ulos koulun ovista miten haluatte?!" "Voitteko nukkua vaikka klo 10n jos ei ole aamulla tunteja?!" "Onko siellä projektorit joka luokassa?!" jne jne...
Muilla "normaali" tunneilla syötiin nyyttärityyliin, juteltiin ja käytiin moikkaamassa kavereita toisissa luokissa (riehuttiin järjettömsti mun luokan tapauksessa).
Koulun jälkeen suuntasin tavalliseen tapaan kotiin syömään lounaan hostsisarusten ja hostmaman kanssa (pasta al sugo e pomodorini, formaggio quadri foglio, lisää kirsikkatomaatteja ja focaccia), ja sen jälkeen oli vuorossa -ihan hetken mielejohteesta- kampaaja! Oli muuten ensimmäinen kerta italialaisessa kampaamossa ja on aika erilainen kuin Suomen. Ensimmäistä kertaa vaikutti siltä, että tällä kertaa tehokkuuteen panostettiin enemmän Italiassa. Suomessa kampaajalla voi rentoutua ja juoruta kampaajansa kanssa, ottaa rauhallisesti, lukea lehtiä, juoda kahvia.. Täällä kampaamo toimii kuin liukuhihna; ensin hiukset pesi melko nopsaan ensimmäinen tyttö ja lähetti siitä istumaan tuolille peilin eteen, missä seuraava kampaaja leikkasi hiukset - ja vielä nopeempaa. Välillä kampaaja pyys seisomaan, että vois leikata paremmin ja kun oli finito mun hiusten kanssa (ehkä n. 10 minuuttia), lähti kampaaja seuraavaa asiakasta kohti ja sama rumba viuhovien saksien kanssa. Mun kohdalle puolestaan tuli uus kampaaja föönaamaan ja harjaamaan hiukset ja ihan viimeseksi neljäs lakan yms viimeistelytuotteiden kanssa, joskin mulle ei muuta laitettu paitsi vähän lakkaa kun en oikein tarvinnut. Koko hommaan kului ehkä puolituntia jos nyt sitäkään ja maksoi ruhtinaalliset 25euroa.

Kotiin palattuani oli hetki aika rentoutua ja sitten salille! (Ja muuten, tyhmin idea ikinä mennä sopivasti ennen salia kampaajalle, tosin puolustaudun sillä, etten tosiaankaan tehnyt mitään isoa muutosta hiuksille, siistimistä pikemminkin, eikä mulle myöskään tehty mitään kampausta.) Salista on jotenkin tullu yks mun lempparimestoista täällä, ja käyn siellä lähes päivittän tunnin tai parin ajan. Ehkä osaks sen takii et asun kirjaimellisesti sen yläkerrassa, eli ei vois sanoo että olisi vaikea mennä sinne, on hyvää musiikkia ja myös ihmiset on tosi mukavia siellä. Ohjaajat ja muut salilaiset tulee aina neuvomaan, juttelee ja vitsailee, ei ole mitään suomalaisten "kuulokkeet korvissa, raadan ihan yksin itsekeseni" meininkiä.

Illalla lähettiin ulos koulukavereiden kanssa. Mentiin centro storicoon (tosin mä olin yli puoltuntia myöhässä, ja kaverit odotti yhessä tietyssä kahvilassa, joten hortoilin ylimääräset 15 minuuttia yrittäen kuunnella kavereiden ohjeita kännykästä, kunnes ne tuli hakee mut). Muutama tunti sitten juoruttiin siellä kavhilassa (espressino chiaro!) ja käveltiin ympäriinsä centro storicossa, törmättiin moniin kavereihin, mä tutustuin uusiin ihmisiin ja kaikki oli ihan oikeasti superiloisia ja -energisiä koulujen lopun ansioista. Jo klo 11 kotiin sillä kertaa.
Ja kotona odotti ihan mukava yllätys!
En tiedä mistä ajatus oli lähtenyt, mut kotiin tullessani bongasin vanhemman hostveljen Maurin mittaamassa jauhoja taikinaa varten. Oli päättänyt tehdä creppejä, italialaisia lettuja. Kokkailtiin siinä sitten jälkiruoat, minä wannabe-kokkina paistoin letut -ja heitin ilmaan!- ja Mauri (joka ei ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään lettujen tapastakaan) päätti täyttää ja viimeistellä crepit nuoremman veljen Lucan huudellessa tilauksia (nutella-banaani ja nutella-kookos) toiselta puolelta taloa omasta huonestaan. Oli ihan rento ja hauska loppuilta mussuttaa kotitekosia creppejä ja katsoa futismatsia ihan vaan kotona vaihteeksi.

... ja niistä lakoista ja pojista!

Taas vähän kysymkyskiin vastauksia, sekä alkuun pieni juttu mun tänpäiväisestä koulupäivästä:

Tänään aamulla heräsin tavalliseen tapaan kouluun ja tavalliseen tapaan olin vähän myöhässä aikataulusta. Puoliksi juoksin koululle ja saapuessani paikalle näin kaikki meidän tuhannen oppilaan koulun oppilaat aukiolla koulun edessä pyörimässä kokeisiin tarkoitetut jättisanakirjat, reput ja kuvislaukut käsissä. Hetken ajattelin, että olin jollain ihmeen kaupalla ehtinyt kouluun aikasemmin kun koskaan, niin aikaisin ettei ovia oltu vielä avattu.
No, ei ihan niinkään.
Pian näin kavereitani etsiskellessä muutaman oppilaan ripustavan jättilakanaa koulun parvekkeelta alas, mihin oli sprayatty punaisin kirjaimin "Scacchi Occupato!" eli, "Scacchi vallattu!"... Vihdoin löydettyäni kaverini, ne selittivät, että kyseessä oli "occupazione"; vajaat 10 oppilasta olivat lakko-mielenosoitus mielessä tulleet normaalia aikasemmin kouluun, lukinneet ovet sisäpuolelta, niin etteivät edes opettajat päässeet sisään. Eikä kukaan muu siis tiennyt tästä, kuin ne vajaat 10 oppilasta. Nyt valloittajaoppilaat olivat kietoneet paksut huivit, pipot ja huput kasvojensa peitoksi ja ripustivat muitakin mielenosoituslakanoita ikkunoista ulos, huutelivat megafonilla iskulauseita alapuolella oppilaiden hurratessa ja laulaessa lauluja "Scacchi é occupato, un giorno..." Muutamat oppilaat olisivat halunneet päästä sisään ja osallistua mielenosotukseen sieltä käsin, mutta lukittujen ovein lisäksi koulun sisäänkäynnillä vahtiva 2 metriä pitkä jyrä ei päästänyt ketään sisään, eikä kukaan viittinyt väittää vastaan. Yksi poika tosin pääsi sisälle kouluun; kiipesi seinää pitkin toisen kerroksen avoimesta ikkunasta sisään väkijoukon hurratessa. No, mitäs me muut siinä sitten. Puolen tunnin koulun edessä pyörimisen jälkeen suunnatiin kavereiden kanssa bar'iin aamiaiselle, eikä ollut koulua missään vaiheessa sinä päivänä. Monilla kavereilla meni kokeita ja läksykuulustelujakin ohi.

Sitten italianot.
Oikeastaan kirjotinkin jo yhden jutun nyt ylipäätän italialailista, postauksen nimeltä "People". Mutta kumminkin, tässä vähän lyhyemmin ja vain pojista:

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että italialaiset pojat ovat tosi kohteliaita ja avoimia, mutta aina välillä järjestävät kunnon kaaoksen. Ihan aluksi vaikka "puhumisesta"; Monesti sanotaan, että italialaiset puhuu paljon ja kovaa, mutta etenkin juuri italialaiset pojat. On vaikea saada yhtäkään sanaa väliin jos pojat on päässy vauhtiin ja vaan puhua pälpättää ja huutaa toistensa päälle. Jos liikutaan porukassa ihan hyvin saattaa ollaa niin, että pojat riehuu ja huutelee toisilleen, tyttöjen pyöritellessä silmiään ja nauraessa jätkille, istuen ja puhuen ihan rauhallisesti keskenään cappuccinon ääressä.
Mutta silloin kun nää italianot ei riehu keskenään, käyttäytyvät tosi erilailla tyttöjä kohtaan. On ihan peruskäyttäytymistä juosta tyttöjen perässä auttamassa kantamaan tavarat, avaamassa ovet, hakemassa sun takin, hakee sut poikkeuksetta autolla kotioven edestä ja varmistaa, että pääset turvallisesti takaisin kotiin, huolehtimassa ettei meidän tarvitsisi vaivautua tekemään paljoa mitään. Pojat myös yrittää maksaa tytöille kaiken. Monesti esim. sulle tarjotaan bar'issa kahvit yms, ellet itte väkipakolla revi laskua ittelles (laskun maksaminen on iänikuinen tappelun aihe, ja mikäli tulee mahdollisuus, pojat hiipii sun selän takan maksaa laskun tai sujauttaa sun rahat takasin sun taskuun tai laukkuun).
Italianot osaa myös olla hurmaavia ja alkaa flirttailee tosi helposti (yllätys, yllätys). Esim silmäniskeminen on enemmänkin tapa kuin mitään muuta. Myös saat useasti kuulla kuinka "kauniit silmät on" (kaikista yleisin), tai muuta kehumista sun ulkonäöstä, naurusta tms. Mutkin on esim parikin kertaa pysäytetty ihan vaan koulussakin, ja sitten sanottu "You have so beautiful eyes" (ja lähes aina englanniksi, niin että kai musta paistaa päälle, että oon ulkomaalanen). Ja vielä sellaiset, joita en ole aiemmin edes nähnyt! Omilta poikakavereilta ja tutuilta tällasta kuulee vielä helpommin.
Kumminkin, mikään noista ei välttämättä tarkoita yhtään mitään, osa vain jätkien käyttäytymistä. Oikeastaan, lähes joka-ainoa italialainen seurustelee jo valmiiks. Sinkkuja on täällä aniharvassa! Ja tästä päästäänkin siihen, että tyttöystävien kohtelu nousee taivaisiin. Italialaiset pojat tekevät kirjaimellisesti kaiken tyttöystäviensä eteen mm. odottavat kärsivällisesti vaikka yli tunnin sun kotiovella autossa kun olette lähdössä ulos, mutta itse laittaudut vielä. Ja mikäli italialaisen pojan tyttöystävä sattuu haluamaan jotakin, tehdä jotain, ostaa jotain, mennä jonnekin erikoiseen paikkaan, niin se varmasti myös tapahtuu. Oikeasti, ei varmaankaan ole paljoa mitään mitä pojat eivät tekisi.
Otetaan nyt vaikka mun 16-vuotias hostveli. Ajoi kolarin mopolla ja katkas jalkansa (italian liikenteest sais kyll ihan oman postauksen..), ja lääkäri määräs, että veliparka ei saa poistua minkään takia kotoota, ei mitään painoa jalalle, veli saa periaatteessa vain istua sohvalla. No, siltä sohvalta se ei ole poistunut nyt kahteen viikkoon, paitsi kerran pukeutu viimesen päälle ja vaati päästä katsomaan sen tyttöystävän lenttismatsin ja niinhän se teki... :)
Ja vielä yksi mainitsemisen arvoisista asioista italialaista pojista: tyyli ja pukeutuminen. Ihan lyhyesti, Calvin Klein, D&G, Armani, Tommy Hilfiger, Hugo Boss, Louis Vuitton, Burberry, muodin mukaiset värit ja parempi ja huolitellumpi pukeutuminen kuin esimerkiksi mulla.

Italian Nightlife!

...ja vàhàn muutakin.

Multa pyydettiin vàhàn lisàinformaatiota italian yòelàmàstà, ja myòs kielestà, ja oon aika varma monia muitakin kiinnostaa tietàà, joten tààltà tulee! :)

Ensin nopeasti italian kielestà (sillà se on nopeampi ja lyhyempi selittàà), niin olen oppinut melko hyvin italian kieltà jo, tuskin tarvitsisin englantia enàà ollenkaan. En kuitenkaan puhu ihan niin sujuvasti kuin toivoisin jo osaavani, ja sanasto on se mikà eniten tuottaa ongelmia, mutta onnistun sitten useimmiten selittàà tai kàyttàà synonyymia tms ilman englantia. Myòs sellaiset vaikeimmat italian kieliopit (gongiuntivo enimmàkseen, sellainen verbien ihan oma muotonsa, mità ei ole sen paremmin englannissa kuin suomessa olemassakaan) ei ole vielà hallussa. Mutta ymmàrràn làhestulkoon kaiken muiden puhuessa ja itsekin tulen ihan ymmàrretyksi, ja monet sanovat, ettà puhun tosi hyvin ja sellaiset ihmiset jotka olen viimeksi tavannut 1-2kk sitten, sanovat ettà mun italia on parantanu ihan àlyttòmàsti, ettà puhun paljon paremmin ja enemmàn. Mutta kyllà sità oppimista riittàà vielà ja reilusti, ei oo epàilystàkààn ettenkò puhuisi englantia PALJON paremmin.

Sitten... Yòelàmà. Italia tarjoaa tosi hienot mahdollisuudet kunnon yòelàmààn! Tietenkin, brasseissa ja latino-amerikassa olisi vielà enemmàn, mutta ei Italia nyt niin "kuiva" mesta ole kuin muut sanoivat Suomessa. Tosin, mikàli olet làhdòssà vaihtoon italiaan ihan hostperheeseen asumaan, niin on sitten vàhàn eri asia antavatko sun hostvanhemmat sun mennà mihinkin paikkoihin ja juhliin... Mutta jos ei mietità perheen rajoituksia, niin tàssà siten mità tààltà Italiasta lòytyy lauantai-iltaisin, (perjantaina harvemmin tehdàn yhtààn mitààn erikoista, sillà la-aamuna on koulua..)

Useimmiten tààllà Italiassa mennààn tanssimaan "discotecaan", mikà vastaa nyt ihan Suomen klubia, ei tarkoita sellaista pientà salia discopallolla jne. Suurimmista discotecoista lòytyy muutamakin eri alue, mistà lòytyy tanssilattia omine dj:neen, baari alue, ja sohvia ja pòytià ympàriinsà seunustoilta. Tàllaisia alueita on yleensà ainakin muutama eri muusiikkityyleineen. Pienimmissà taas on vain yksi tàllainen alue, mutta yhtenà iltana discotecossa voi olla (tosin yleensà vain erikoisjuhlissa, esim. Halloween) jopa tuhansia ihmisià. Kesàisin discotecat monesti jàrjestetààn ulko-klubeilla meren rannalla, ei niinkààn sisàllà rakennuksissa. Tàllòin tilat muistuttavat enemmànkin ààrimmàisen hienoa terassia, valkoisine purjekatoksineen, palmuineen, rantoineen ja heinàsateenvarjoineen, mutta missà kuitenkin on tàysillà soitettavaa musiikkia, vàrikkààt valot, strobot, savukoneet, kaikki.



Kaikista tàrkein discotecoissa on kuitenkin ajoitus. Lauantai-yö jaetaan AINA kahteen osaan; ensimmàinen ilta on klo 9-12, ja on kaikista nuorimmille tarkoitettu "limudisco", en ole vielà tavannut ketààn, joka kàvisi ensimmàisessà illassa; toinen ilta alkaa klo 1 yòllà ja kestàà klo 6 aamulla, ja tàhàn toiseen iltaan menevàt kaikki 16-vuotiaat tai vanhemmat. Riippuu vàhàn paikasta, ettà minkà ikàisià missàkin on (suurinpiirtein), mutta ihan hyvin 17-vuotiaat voivat juhlia samassa paikassa reilusti yli 20vuotiaiden kanssa, (tààllà iàllà ei ole mitààn merkitystà, kaikki porukat joissa oon liikkunu sisarusten tai ihan vaan koulukavereiden kanssa, niin nuorimmat on 15v vanhimmat 25v). Toisen illan jälkeen, klo 6-7 aamulla, kaveriporukat suunnistaa johonkin bar'iin (eli kahvilaan) aamiaiselle ja vasta sen jälkeen palataan kotiin nukkumaan. Tanssimaan mennään melko useasti loppujen lopuksi, ihan 17-vuotiaatkin (tai ainakin ne onnekkaat, jotka saavat luvan). Esim mun koulukavereista suurin osa menee suunnilleen joka toinen viikonloppu, kaikkina erikoispäivinä ja -vapaina, muutama kaveri ihan joka ainoa lauantai.
Yksi italialaisen discotecan mainitsemisen arvoisista asioista on muuten musiikki; en oo Suomessa hirveen monesti kuullut samantyyppistä musiikkia mitä täällä soitetaan, jotain ihmeellistä etelän tanssi-house-remix-musaa. Yolandan "Speak No Americano", saa vähän käsitystä ja tässä on yksi suosituimmista biiseistä täällä:




Ihan kunnon klubidiskojen lisäksi on myös "discoravintoloita", mitä en ole itse ainakaan vielä bongannut Suomesta. Discoravintolat on aika iso juttu, mikäli haluaa päästä sinne sisälle, pitää tehdä pöytävaraus monta päivää aiemmin. Discoravintoloissa on tarkoituksena ensin syödä, enemmän tai vähemmän, ja sitten nousta pöydille saakka tanssimaan, dj:eiden laittaessa kunnon musiikit ja valot päälle. Lisäksi ihmisiä tullaan hakemaan "yleisön" seasta lavalle ja/tai baaritiskille erilaisia pikkukilpailuja ja -tehtäviä varten. Discoravintoloilla on (ainakin mitä mä olen huomannut) aina oma tyylinsä ja teemansa, joissakin on aina rock/halloween teema, toisissa on 50-luvun lentokone teema, en tiiä mistä ne on sellasenkin keksinyt. Näistä ravintoloista löytää lisäksi myös kaikkia erikoisruokia ja -juomia, mitä ei muualta saa. Ajoitus on discoravintoloissa sama kuin discotecoissa; klo 12 saattaa päästä jo syömään ja klo 1.00-2.00 musiikki ja strobot yms laitetaan päälle ja meno jatkuu aamuun saakka!



Harvemmin täällä on sellaisia "suomalaisia" kotikemuja, (tähän mennessä itse olen ollut yhdissä pienissä yllätyssynttäreillä), mikä on vähän harmi. Mutta vain vähän. Melko usein, ihan vain keskellä viikkoakin, on kavereiden synttäreitä ja etenkin 18vuotis synttärit on iso juttu. 18vuotis synttäreitä varten vuokrataan mistä ikinä haluakaan tanssi- ja syömistilat, usein hotellista, missä sitten juhlitaan kutsuvieraiden kanssa myöhään yöhön saakka. Muina synttäreinä synttärisankari tarjoaa vähintään shamppanjat, ehkä jotain pientä syötävää ja saatetaan bar-etkojen jälkeen suunnistaa tanssimaan, tai jonain kertoina jopa pitää pienet "kotikemut", mutta tosi harvoin.



Lauantaisin mennään aina ihan kunnolla ulos kotoota laittautuneina korkokenkiin ja tunikoihin, jos ei tanssimaan, niin sitten ihan vain syömään kunnolla isolla porukalla. Aikasintaan klo 10.30 suunnistetaan pöytävarauksella (useimmiten pizzeriaan) ravintolaan, missä tilataan kaikki kymmenistä eri antipastoista toisiin primeihin, aperitiveista jälkiruokiin. Omien ruokien hinnoista on turha murehtia; lasku jaetaan aina tasan kaikille, ei sen perusteella mitä kukin söi. Parin tunnin syöminkien jälkeen on vuorossa n. klo 2 aamulla bar jälleen. Siellä syödään jälkiruoat (vaikka toiseen kertaan) ja kahvit ja sitten kukin omalla ajallaan, silloin kun jaksaa, palaa kotiin.

ps. yks pizzerian antipastoista, johon itte en kyllä koskenutkaan.

Kaikille kokkaajille!

Italialainen ruoka on parhaimipia maailmassa, siità nyt ei pààse yli eikà ympàri. Ja kaiken lisàksi ruoat on yllàttàvàn helppo valmistaa, oikeastaan reseptit on ààrimmàisen helppoja. Eikä ruoanlaitto ole mitààn turhantarkkaa, etenkààn mitat ja mààràt voi pààttà iha oman maun mukaan. Varmaan se salaisuus piilekin juuri yksinkertaisuudessa ja tietenkin tuoreissa ja hyvissà raaka-aineissa.
No, pààtin nyt laittaa tànne muutamat mun lemppariruokien reseptit, niin tekin siellà Suomessa pààsette kokeilemaan!



La Pasta alla Crudaiola
Runsaanpuoleinen ààrimmàisen helppo kesàsesongin pastaruoka lounaaksi (il primo)

4lle
320g pastaa (penne tai orecchiette)
200g kirsikkatomaatteja
reilusti ricotta marzoticaa ja basilikaa
lisàksi suolaa ja oliiviòljyà

1, Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja sekoita yhteen basilikan, òljyn ja suolan kanssa, ja jàtà maustumaan
2, Keità pasta (unohda spaghetti ja kokeile jotain muuta lajia, crudaiolaan kàytetààn useimmiten penne- tai orecchiettepastaa)
3, Pastan ollessa valmis, sekoita mukaan tomaatit, vesi kuuluu olla tässä vaiheessa kaadettu pois, sillà tomaatteja ei keitetà millààn tavalla, ja lopuksi ricotta-juusto, ihan oman maun mukaan (tosin sità kuuluu laittaa reilusti, paljon enemmàn kuin esim. parmesaania muissa pastoissa).

La Pasta Tranese
Crudaiolan kanssa melko samantyyppinen pasta, mutta kevyempi, myòs helppo valmistaa (il primo)

4lle
320g pastaa (penneà, raidaton, raidallinen ja eri kokoja)
250g kirsikkatomaatteja
reilusti oliiviòljyà
oreganoa
suolaa
1, Làmmità uuni 150asteeseen.
2, Puolita kirsikkatomaatit ja laita ne vuokaan òljyn ja oreganon kanssa, òljyà saa olla ihan REILUSTI, vuoan pohja saa oikein lainehtia. Laita vuoka uuniin n. 10 minuutiksi, tai riippuen siità, miten kypsiksi ja pehmeiksi tomaatit itse haluatkaan
3, Anna tomaattien maustua ja jààhtyà puolisen tuntia, lisàà ne keitetyn pastan joukkoon (pastoja voi yhdistellàkin, tàssà tapauksessa yleensà pennen eri muotoja, àlàkà unohda suolaa keittàmisvaiheessa, kun sità ei tàllà kertaa sekoiteta tomaatteihin). Sekoita pasta ja tomaatit hellàsti yhteen hellalla, niin ettà tomaatit taas hieman làmpenevàt, mutta varo rikkomasta niità.
4, Ruokapòydàssà lisàà parmesaania oman maun mukaan mikàli haluat.




Focaccia
Etelà-italialainen suurherkku, josta on monen monia versioita, mut tàssà on se kaikista tavallisin ja perinteisin:

Yksi kokonainen pizzankokoinen focaccia:
Focacciaan kàytetààn usein tàsmàlleen samaa taikinaa kuin muihin leipiin ja pizzoihin, ehkà hieman enemmàn hiivaa jos haluaa oikein muhkean focaccian, siispà:
Pizzataikina
2 isoa tomaattia
vihreità oliiveja
oreganoa
suolaa
oliiviòljyà

1, Làmmità uuni 200asteeseen.
2, Valele pyòreà vuoka oliiviòljyllà ja aseta reilusti kohotettu pizzataikina siihen.
3, Viipaloi pààlle tomaatit, lisàà oliivit sellaisenaan ja ripottele päälle oreganoa ja suolaa. Tàkeintà focaccian teossa on, ettà sen pààlle EI tule minkàànlaista sosetta, vain vàhàn oliiviòljyà. (ja myòskààn itse taikinaan EI ole tarkoitus sekoittaa ties mità tomaattia ja basilikaa, mità usein tehdààn).
4, Anna paistua uunissa n. 20 minuuttia. Focaccian tultua uunista ja vàhàn jààhdyttyà pààlle voi lisàksi laittaa vielà prosciutto crudoa, josta parhaiten tunnettu laji on "Parman kinkku".

Le Pizzelle
Aito napolilainen herkku, minipizzan tyyppinen leipà, mutta pari pizzelleà salaatin kanssa riittàà kyllà ihan hyvin koko illallseksi

8 pizzelleà
ihan normaalia pizzataikinaa 2 pizzan verran (jauhoja, hiivaa, vettà, òljyà)
1 prk tomaattisosetta
1 rkl tomaattipureeta
reilusti oliiviòljyà
mozzarellaa oman maun mukaan

1. Valmistettuasi pizzataikinan (sen reseptin lòytàà vaikka mistà), pyòrità siità kàmmenen kokosia n. sentin paksuisia "leipià".
2. Kuumenna pannulla sentin korkuinen kerros òljyà ja friteeraa pizzellet siinà nopean nopeasti, taikinan tarvitsee vain hieman kovettua, ei tarvitse ruskistua paljoakaan.
3. Làmmità kattilassa tomaattisose, -puree ja hieman öljyä ja sekoita tasaiseki seokseksi.
4. Laita jokaisen pizzellen pààlle muutama ruokalusikallinen tomaattikastiketta, sekà pala mozzarellaa. Vàhintààn tomaattikastikkeen kuuluu olla sen verran làmmintà, ettà mozzarella hieman sulaa.

(hieman vielä viimeistelyvaiheessa olevia pizzellejä)


Il Pollo con Scamorza
Yksi monista tavoista tehdä suussasulava kanafile illalliselle, riittä ihan hyvin pelkän salaatin kera, sillä on vähän normaaliakanafilettä raskaampi (il secondo)

4lle
4 kanafilettä
2dl tomaattikastiketta (sama kuin pizzelleissä)
1 scamorza-juusto viipaloituna
korppujauhoja
öljyä

1. Laita uuni lämpenemään 180asteeseen
2. Pyörittele kanafileet korppujauhoissa, niin että ne peittyvät joka puolelta
3. Friteeraa kanapalat kevyesti öljyssä pannulla
4. Valmista tomaattisose
5. Ota tarpeeksi iso uuninkestävä vuoka, kaada pohjalle hieman tomaattisosetta -vain hieman!-, asettele seuraavaksi fileet vieretysten vuoalle, laita n. 2 rkl tomaattisosetta jokaisen päälle ja päällimmäiseksi paksuhko viipale scamorzaa.
4. Laita uuniin n. 20minuutiksi, tai kunnes ovat valmiita, max 30min.

Pizzojen reseptejà en ainakaan tàllà kertaa laita, sillà niità on LUKEMATON mààrà. Myòskin, koska aidon italialaisen pizzan tekemiseen tarvitsee sen ihan oikean pizzauunin, tiilirakenteisen takkauunin.

Lisàksi italialaiseen pòytààn kuuluu poikkeuksetta ympàriinsà asetellut vaalean leivàt palat, muutamia eri salamin ja kinkun lajeja, mozzarellaa, parmesaania, ja muita juustoja, kasviksina parsakaali, salaatti, kirsikkatomaatit, oliivit sekà jàlkiruoaksi hedelmià, usein mandariinejà ja eri meloneita, välillä myös suupalamakeisia ja juomaksi punaviini ja/tai vesi.



Buon Appetito!!!

Oreganoa ja muita keittiöhommia

Jos olette sattuneet lukea tätä blogia ihan alusta alkaen, niin tiedätte, että olen pari kertaa maininnut haaveilevani chef-urasta ja että tosiaan pidän kokkaamisesta. Suunnitelmana olikin oppia täällä Italiassa kaikkea uutta ja hienoa ruoanlaitosta ja tuoda Suomeen, ainakin omaan kotiin, kunnon italialaista ruokaa.
No, musta tuntuu, että kohta hostperhe ei päästä mua enää lähellekään koko keittiötä! :)

Ensinnäkään en näköjään oikein hallitse sellaisia pieniä juttuja, esim oreganon silppuamista.
Aitoa kunnon vahvaa oreganoa ei osteta purkissa, vaan kasvatetaan omalla terassilla, kuivatetaan oksat ja lopulta käsin murustetaan lehdet ja kukkaset pienenpieniksi murusiksi.
Tänään hostäiti ajatteli, että mähän voisin hoitaa murustamisen. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensin hostäiti juoksi parikin kertaa näyttämässä, että miten murustaminen pitäisi tehdä sillä olin äärimmäisen hidas ja lisäksi mun murusseoksessa sojotti enemmänkin pieniä oksanpalasia. Toiseksi varmaankin puolet murusista päätyi kaikkialle muualle kuin siihen kippoon mihin niiden piti. Hostveli Luca yritti tehdä saman pöydän ääressä läksyjä, mutta ensin suurin osa aikaa meni mulle vinoilemiseen mun murustamistaidoista ja lopulta Luca lähti kokonaan evakkoon ravistellen oreganoa sekä kemiankirjojen päältä että omista hiuksistaan. Vielä enemmän oreganosilppua lenteli lattialle, penkille ja mun omaan syliin, itse haisen vieläkin oreganolta. Kun lopulta olin suurinpiirtein valmis, hostäiti joutui siivoamaan koko keittiön...

Sama juttu kävi parmesaanin kanssa. Mun yksinkertainen homma oli raastaa parmesaani valmiiksi (multa menee siihen 15minuuttia, muilla vajaa 2), ja niinpä heti lounaalla multa kysyttiin että "Sä taisit raastaa parmesaanin tänään, Anni?". Uskomatonta, että parmesaaninkin raastamisen voi tehdä niin pahasti väärin, että kaikki huomaa ja tietää heti! Sillä kertaa kumminkin mun teos tais olla mm täynnä isojakin lohkareita ja olin raastanut puolet parmesaanin "kuoresta".

Ja mitä näin suomalaiselle pitäisi olla varma juttu, on perunoiden keittäminen. Tosin ei selvästikään mulle.
Yhtenä päivänä, kukaan ei ollut kotona (harvinaista), ja hostisä oli lähdössä myös ulos, siispä sain luottotehtävän; piti laittaa perunat kiehumaan puolen tunnin päästä illallista varten, ja samalla sain tarkkaakin tarkemmat ohjeet ajoittamisesta ja hellankäytöstä yms. No, onnistuin sentään (pienen sählingin jälkeen) sytyttämään kaasuhellan ja laittamaan perunat kiehumaan ihan oikeaoppisesti. Eri juttu oli sitten ottaa ne pois; Unohdin.

Piiiiitkän ajan päästä hostveli Luca soitti summeria ja menin vastaamaan sisäpuhelimeen keittiöön. Hetken ihmettelin, että mikä siellä sihisi kunnes näin kattilan hellalla. Kaikki vesi oli haihtunut kattilasta, ja perunat olivat vähän normaalia ryppysempiä.. Ihme kyllä, ennen Lucan saapumista ulko-ovelta meidän kotiovelle tuuletettua pahimmat käryt pois ja kaadettua vettä perunoiden päälle jne, jottei tilanne vaikuttaisi täyskaaokselta. Ja vaikka hostäiti kotiin palatessaan sanoi, ettei haitannut, että ihan hyvin ne perunat voitaisiin vielä käyttää, niin sinä iltana ei syöty perunoita...

Lisäksi on ollut muutamia muita pikkujuttuja, mm näiden ihmekahvinkeittimen, mokkapalojen ja paahdettavien leipien kanssa.
Lyhyesti, en usko että mun hostperhe ottaa mua ihan tosissaan kun sanon olevani hyvä kokki... :)

Strike!

Lakkoja, lakkoja, lakkoja... Yksi parhaimmista jutuista italialaisessa koulussa.
Tàssà viime keskiviikkona oli jàlleen yksi lakko ja tàllà kertaa pààsin ihan kunnolla mukaan, tosin osittain vahingossa.
Keskiviikkona ei siis ollut ollenkaan koulua missààn, oli ainakin koko Puglian laajunen lakko. Tosin se ei tarkottanut sità, ettà olisin voinut nukkua pitkààn... Kuten yleensà tàllasina poikkeuspàivinà, heràsin jo kahdeksalta ja yhdeksàksi suuntasin bar'iin, "Stradibari" (tms), aamiaiselle koulukavereitten Ritan, Feden, Francescan, Vittorion, Cosimon ja monien monien muiden kanssa. Perusaamiaisen (cornettino ja espressino caldo mulle, muille briocheja ja ties mità erikoiskahveja)jàlkeen làhdettiin ihan vain kàvellen kiertelemààn kaupungilla.
Oli viimeisià làmpimià pàivià, niin ettà ulkona pàrjàsi ihan hyvin aurinkolaseilla, ilman takkia tai swetariakaan ja hyvà niin, koska ulkona olikin porukkaa... "Tòrmàttiin" nimittàin koululaisten lakkokulkueseen ja siellà oli TòRKEESTI ihmisià. Me pààttetiin hivuttautua ihan eturiveihin ja jouduttiin kàvelemààn vajaan kilometrin verran pààstàksemme sinne... Kaikkialla nàkyi julisteita, sellasia plakaatteja iskulauseineen, kylttejà, lippuja, ilmapalloja, kaikkea muuta sàlàà, ja ihan tòrkeà meteli ja carabinierit ja poliziat pyòri joka kulmalla.
Parhain meno oli ihan etummaisissa riveissà. Lakkoparaatia johti pakettiauto, joka ajoi hitaasti eteenpàin kaikki ovet apposenauki; sisàllà oli jàttikajarit ja "juontajat", ja porukkaa seisoi jopa pakettiauton pààllà mikki kàdessà kannustamassa lakkoilijoita ja toiset ottamassa kuvia ammattikameroilla ja toiset lakon "vetàjàt" roikkuivat avoimista ovista kylttejà heiluttaen ja vàlillà hyppàsivàt kadulle tanssimaan kaikkien muiden sekaan hyvàn biisin kajahtaessa kajareista. Kaikkialla oli kova huuto meneillààn ja ympàrillà pyòri kaikenmaailman lehdistòà jàttikameroineen ja juontajineen, varmaan màkin pààdyin uutisiin kun satuttiin olemaan siinà eturivissà, ja uloimpana oli joka suunnassa poliiseja ohjaamassa liikennettà, valvomassa lakkoilijoita ja tyhjentemàssà tietà pakettiauton tieltà. Pariin kertaan nàin ihan agenttien nàkòsià valvojia mustine pukuineen ja kuulokkeineen puhumassa radiopuhelimiin ja juoksemassa ympàriinsà.
Ja tàllaisia lakkoja on siis suunnilleen jokatoinen viikko.
Meidàn porukka jàtti paraatin tullessamme Centro Storicon kohdalle ja pienen kiertelyn jàlkeen pààdyttiin -yllàtys, yllàtys- taas bar'iin. En kàsità miten nàà pystyy juomaan kahvia ja syòmààn pikkuherkkuja aina parin tunnin vàlein ja silti olla tòrkeen laihoja... Kuitenkin, itse en ottanut mitààn.
Joskus lounaan aikoihin làhdettiin Feden kanssa kàvelemààn kotiin pàin muiden jààdessà vielà Centroon, tosin meidàn kotimatka kesti reilusti yli tunnin, vaikka mentiin lopulta bussilla, sillà jàmàhdettiin jokatoiseen kauppaan ihan vain katsomaan vaatteita. Lòysinkin yhden uuden kaupan, "Sradivarious" (tms) ja ne myy maailman ihanimpia talvisesongin vaatteita, kaikkia erilaisia saappaita, villiksià, "cardigan"eita, tunikoita.. Mitààn sen tyylisià vaatteita ei hirveesti này Suomen kaupoissa!
Sellanen oli siis se "koulupàivà". Iltapàivàllà nòin vielà vaihtareita, kàvin salilla ja ihan viimeisinà kàytiin syòmàssà sisko Francescan ja sen luokkalaisten kaa kiinalaisessa. (Ja siis, italialaisessa "kiinalaisessa" on suurimmaksi osaksi pastaa ja jàlkiruuaksi nutellaherkkuja. Harvemmin otetaan riisià ja kanakin saatetaan ihan hyvin skipata, sillà "i primi" pastoissa on ihan tarpeeks syòmistà).
Alla Prossima!

Mitä mä teinkään Suomessa?

Etelä-Italia on täpötäynnä elämää! Menoa riittää joka päivälle, en voi sanoa, että olisi hirveän montaa tylsää hetkeä ollut tähän mennessä. Nyt kun ajattelen, en millään ymmärrä miten oon viettänyt mun päivät Suomessa?

Lyhyesti viikkoaikataulu ma-pe: ensin -yllätys, yllätys- joka päivä koulua, jonka jälkeen useimmiten suoraan kotiin (12-14) syömään lounas. Lounaan jälkeen on "siesta", muutaman tunnin ajan täysi hiljaisuus, ei saa eism imuroida tai katsoa televisiota liian kovalla, on melkeinpä ihan oikea laki täällä. Useimmat kaupatkin on kiinni tällöin.
Mun siesta yleensä menee nukkumalla, dataamalla (heheh), mutta tiistaisin ja torstaisin on AFS:n järjestämät italiantunnit 15-17, joten siellä meneekin sitten puolet siestasta. Käyn salilla 4-5 kertaa viikossa, et siihen menee sitten pari tuntia aina illasta, 8-9 aikoihin illalla syödään kotona illallinen kaikki yhdesssä (ainakin useimmiten, tosin veljet ja muutkin vähän tulee ja menee treenejen ja muitten mukaan) ja kaiken näiden pysyvien ohjelmien väliin useimmiten mahtuu muutama tapaaminen vaihtareiden ja kahvilareissu luokkakavereiden kanssa.
Iltaisin vielä, ihan viimesenä yhdeksän jälkeen mennään ulos lähes joka päivä, minä joko siskon tai veljien kanssa, ja palataan (kotiintuloaika) klo 12. Suunnilleen. :)
Ollaan saatu siskon kanssa jo ekstranimet "le due cenerentole", kaksi tuhkimoa, sillä useimmiten tullaan kotiin 11.59 (ja sisko on lisäks kunnon siivoushullu)...


Viikonloppu:
Kaikista parhaimpia aikoja on kyllä yhä viikonloput. Tässä on esimerkiksi viimeviikonlopun ohjelma:¨
Klo 9.00
Lauantai aamuna koulu alkoi vasta klo 10, sillä italian opettaja ei ollut paikalla. Siispä mentiin luokkakavereiden kanssa aamiaiselle yhteen mun koulun keskuudesssa supersuosittuun bar'iin, (cornettino ja cappuccino<3) ja juoruttiin siellä tunnin ajan. Italialaiset ei hirveesti piittaa pitkään aamulla nukkumisesta, vaan mieluummin herää aikasin aamulla ehtiäkseen aamukahville bar'iin tuttujen kanssa.
Sinä päivänä oloi ruhtinaalliset 2 tuntia koulua, jonka jälkeen suunnistettiin tavalliseen tapaan taas samaiseen bar'iin (juuri siihen supersuosittuun, johon koko Scacchi ryntää lauantaisin koulun jälkeen), tosin itse en ottanut mitään.
Klo 13.30
Suurempi lounas kotona, lauantaisin koko perhe syö yhdessä vähintään kolmen ruokalajin lounaan ja pöydässä istutaan normaalia pitempään.
Klo 15.00
Lähdin Barin keskustaan shoppaamaan synttäreinä saaduilla lahjakorteilla (pikkumusta!) muiden Bari-vaihtareiden ja muutamien meidän yhteisten kavereiden kanssa. Käytiin myös (TAAS) bar'ssa kahvilla, tosin itse jätin taas väliin, pikkumusta ja pari villistä riitti sen päivän ostoksiksi.
Klo 18.00
Takaisin kotiin ja useimmiten tällä välin kävisin salilla, mutta ajattelin viettää jonkin aikaa kotona, etenkin kun lauantain on siivouspäivä, siispä imuroin ja puunasin kaikki puuhuonekalut jollain pölyvahalla Francin ja mun yhteisestä huoneesta, (tosin siivoushullu sisko ei ihan kelpuuttanu ainakaan mun imuroimista, vaan seuraavana päivänä, sunnuntaina, tyhjensi huoneen liikkuvista huonekaluista, lakaisi, imuroi ja pesi lattian pesuaineella ja vedellä kahdesti, ja tää rumba tehdään siis joka ainoa lauantai, eikä edes oo kuin osa huoneen siivouksesta).
Klo 19.30
Alkoi mun valmistautuminen illan pizzeria reissua varten ja
Klo 20.45
Syötiin kunnon antipastit, pizzat ja jälkkärit luokkakaverien kanssa mun synttäreiden kunniaks (viikon myöhässä, oikeet synttärit olisi ollut Roomassa). Samalla katsottiin ravintolan jättiscreeniltä Inter vs. Bercia fudismatsi, joka sitten loppui 1-1..
klo 23.00
hostisà tuli hakemaan pizzeriasta kotiin ja ulko-ovella tòrmàttiin ulos làhtevin Maurizioon (hostveli), Francescaan, Frabriziaan ja Alessandroon (kavereita). Joku tuli kysyneeksi, ettà haluisinki làhteà niiden mukaan "discoravintolaan", joten siità làhdettiin taas matkaan. Ja kuten Frabrizia selitti, discoravintolassa syòdààn, juodaan jos halutaan, ja tanssitaan pòydillà ja tuoleilla. Ja niin oli! Ihan tòrkeàn hauskaa, tilattavissa oli erikoisruokia, jàttitarjottimia antipastoja, kahen metrin olutpylvàità hanoineen, cocktaileja, ihan vaan limuja koristeltuina, ja lisàksi kaikki discovalot, dj:t, savukoneet, tàysillà soitettavaa musiikkia, ja pààruokien jàlkeen ihmiset nousi tuoleille, pòydille ja baaritiskille tanssimaan ja pitàmààn hauskaa! Ja parasta on, ettei kukaan edes yrità tanssia "hienosti", kaikki sekoilevat, pyòrivàt ja nàyttàvàt juuri niin "tyhmiltà" ja hauskoilta kuin haluaa!
Klo 4.00 aamulla oltiin kotona..

Sunnuntai
klo 11.00
herätys ja aamiainen, jonka jälkeen (ihme kyllä) oli aika panostaa vähän kouluun, piti kääntää italiasta ranskaan Les Miserablésin juoni, (jesh) ja kirjoittaa tiivistelmä italiankielisen kirjan seuraavasta kappaleesta, ja lisäksi vielä lukea se kappale (vielä enemmän jesh...)
Klo 14.00
lounas koko perhe yhdessä
Klo 15.00
hostveli Lucan matsiin puolentunnin matkan päähän, Lucan joukkue pelas tosi hyvin, vaikka toisen joukkueen pelaajat oli vanhempia ja niiden fanit ihan hulluja. Pelattiin kaikki 5 erää, ja viimeisellä Lucan joukkue hävisi 3 pisteellä... Niille, jotka ei osaa lenttiksen sääntöjä, niin toi tarkoittaa, että oli äärimmäisen tiukka peli!
Klo 19.00
jälkeen oltiin kotona ja
Klo 20.00
lähdettiin näiden isoäidin yllätyssynttäreille, paikalla oli kaikki 25 serkkua, ja hostäidin 11 sisarusta perheineen. Ruokaa oli siis paljon, paljon ja paljon ja kaikista parasta ihan yleensäkin juhlissa on, ettei italialaiset edes peittele sitä, että kaikki rakastavat ruokaa ja tykkäävät syömisesta. Juhlien suunnilleen kaikki 50 ihmistä oli kerääntynyt ruokapöydän ympärille, lastasivat lautaset täyteen eikä liikkunut siitä sitten enää minnekään (paitsi osa lähti katsomaan tv:stä fudismatsia).
klo 22.30
Francin kaveri tuli hakemaan meidàt autolla isoàidin luota (toisesta kaupungisa) ja làhdettiin yhteisen kaverin synttàreille (jàlleen toiseen kaupunkiin).
Klo 1.30
suunnilleen kotiin nukkumaan!

Pitàà nyt sitten jostain keksià jotain tekemistà joka illaks kun palaan Suomeen! :)

La città dell'amore - Roma!

Kyllä, sitä ollaan nyt käyty Roomassakin!
Barin vaihto-oppilaille tuli mahdollisuus päästä viikonloppu matkalle Rooman, tuskin tarvii sanoa, että kaikki osallistuivat!
Matka ei ollut kuin kaksi päivää (mikä on ihan liian vähän Rooman näkemiseen), mutta hauskaa oli silti! Ehdittiin käydä niin Colosseumilla, Vatikaanissa, Espanjalaisille portailla jne...



Saavuttiin linja-autolla Roomaan aikaisin aamulla, ja suunnattiin suoraan Trevin lähteelle. Ajatuksena oli, että niin aikaisin (klo 6.00...), siellä ei olisi mitään massaturistiryysää. Ihme kyllä, aukiolla oli kumminkin jonkin verran porukkaa, enimmäkseen roomalaisia istuskelemassa, mutta ei sentään mitään tungosta. Ja kuvien ottamisen lisäksi tietenkin heitin kolikonkin lähteseen!

Seuraavaksi vuorossa oli (klo 7.00) Sikstuksen kappeli. Ihan hienoa oli, että kappeli kumminkin aukesi klo 9.00, mutta jälleen ajatuksena oli olla paikalla ennen turistimassaa ja päästä ensimmäisenä sisään. Vielä hienompaa oli, ettemme edes olleet ensimmäiset! Yhdeksään mennessä jono oli suunnilleen sata metriä pitkä, ja me oltiin siinä 15 metrin kohdilla.
Sikstuksen kappeli oli JÄTTIMÄINEN! Siellä oli koko Vatikaanin museo, 100metriä käytävät vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat toinen toistensa perään, aina tuli uusi sali uusine patsaineen ja saleineen. Itse Sikstuksen kappeli oli sitten melko pieni loppujen lopuksi (ainakin verrattuna muihin saleihin), ja se kaikista kuuluisin Michelangelon maalaus "Aadamin luominen" oli yksi monistä kymmenistä pienehköistä maalauksista katossa; oikeasti multa meni muutama minuutti löytää se sieltä... Eikä siellä sitten tietenkään saanut ottaa valokuvia salamavalojen takia!
Kappelista lähdettiin sitten kohti Vatikaania ja San Pietron aukiota (klo 12, kappelin jono jatkui aina Vatikaaniin saakka, eli varmaankin 1km...), missä sattumalta nähtiin ja kuultiin Paavin puhe ihan ilmielävänä!
Lounaan jälkeen (4 eri kierrosta, antipasti, primi, secondi, tutti...) mentiin - yksi parhaimmista - Colosseumille!!!


Colosseum ja Forum Romano ovat ehdottomasti yksi parhaimmista paikoista! Sisälle Colosseumille ei tällä kertaa menty, mutta oli se ihan tarpeeks hieno jo ulkopuolelta. Vietettiin varmaan tunti pelkästään ottaen kuvia, ja lisäksi siellä pyöri gladiaattoreita ympäriinsä, matkamuistokojuja, hevoskärryjä, kaikki ne antiikkiset rakennelmat siinä lähistöllä, etenkin Forumissa ja paljon ihmisiä!
Colosseumin jälkeen ihan vain käveltiin ympäri Roomaa (matkajärjestäjät raahas meitä kaikkiin kirkkoihin, me vaihtarit taas raahattiin toiset kauppoihin, aukioille kahvittelemaan/syömään ja lähteille ottamaan kuvia).



Seuraavana päivänä suurin osa ajasta meni Vatikaanissa. Tällä kertaa mentiin ihan kirkkoon sisälle (jälleen ihan liiankin aikasin, mutta vältettiinpä 200n metrin jonot) ja myös hautaholveihin. Ja jos joku ei tiedä, niin San Pietron kirkko on VALTAVA ja kokonaan kullattu, täynnä marmoria ja maalauksia. En nyt tunne sen historiaa tai arkkitehtuuria mitenkään hyvin, mutta tosi hieno oli silti. Tunti ja varmaankin enemmänkin meni (mun ehdotuksesta!) kupoliiin kapuamiseen! 551 porrasta, loppua kohden kaarevat seinät ja varmaan jopa alle puolenmetrin levyiset portaat.. Mut sen arvoista se oli! Huipulta näki koko Rooman, Colosseumit, Pantheonin, Venetsian aukiot, Vatikaanin, kaikki! Lisäks siellä oli mukava raikas tuulahdus kaiken sen kapuamisen jälkeen.. :)




Piazza di Spangna. Ehkä toiseksi parhain paikka (ellei paras) heti Colosseumin jälkeen! Piazza di Spangalla ei siis ole pelkästään Espanjalaiset Portaat, huipulla kirkko ja aukiolla yksi Rooman kuuluisimmista lähteistä. Hyvinä päivinä, etenkin kesäisin, portaiden huipulta löytyy taitelijoita, jotka maalavat esim sun muotokuvan. Joulun lähestyessä aukiolle tuodaan jättimäiset joulukuuset ja -koristeet. Kaiken kulttuurin lisäksi sieltä löytyy MYÖS Rooman hienoin Shopping Street Valentinon, Guccin, Pradan, Fendin ja kaikkien muiden merkkien kaupat. Piazza di Spangan läheisyydestä löydät parhaimmat kahvilat, ravintolat, gelateriat, kaikki mitä vapaa-ajan kaupunkikierroksella tarvitsee, sekä myös Pantheon, marketplace ja muuta löytyy lähistöltä. Lyhyesti sanottuna Piazza di Spagna ja sen ympäristö on unelmapaikka viettää koko päivä tai useempikin kaupunkilomalla!

Rooma on siis upea kaupunki! Ainoat asiat, jotka jarrutivat meidän matkaa, oli sää (satoi ja viimeisinä Rooman tunteina satoi kunnolla kaatamlla ja alkoi ukkostaa..) sekä aika. Kuten sanoin, 2 päivää ei MITENKÄÄN riitä Rooman kokemiseen :)

People!

Italialaiset ihmiset on yllä ihania! Lyhyesti sanottuna kaikki ihmiset täällä ovat tosi sosiaalisia, puhuvat paljon, ottavat muut huomioon ja ovat tosi rentoja ja avuliata. Kauhean monet täällä kyllä ei puhu englantia melkein ollenkaan, vaan selittävät kaiken suoraan vaan italiaksi, mutta nyt jo ymmärrän lähes kaiken, etenkin jos puhutaan hitaasti. Itse yritän aina myös puhua italiaa, mikä tekee kaikki italialaiset ihan ikionnellisiksi! Jos sanon/vastaan jotain vähänkin erikoisempaa tai hauskaa italiaksi, ensin italiaisen kaverin suu aukee hämmästyksest, sit alkaa melkein hurraa siin ja hymyilee ja pälättää jotain supernopeeta italiaa, halaa mua tms ja sitten alkaa huutelee kaikille muille italialaisilla kavereille että: "Parla italiano, è bravissima! Dove hai imparato? Mado, che bella, bravissima! Avete sentito quando lei.."

Tänään tapasin ensimmäistä kertaa Francescan koulukavereita. Jostain syystä Francescan koko koulun oppilailla oli vain yksi tunti, ja mun koululla oli puolestaan taas lakko, eli itse en mennyt kouluun ollenkaan vaan nukuin jopa yhdeksään.. Sinänsä harmi, sillä näköjään lakkopäivinä oppilaiden on tapana mennä aamukahville yhdessä ja tänäänkin olin saanut kavereilta kutsun mennä mukaan klo 8.30, mutta minäpä olin nukkumassa.. Joten siis mentiin myöhemmin 10-11 aikoihin sen sijaan kävelylle ja kahvilla Centro Storicoon Francescan ja muiden kavereiden kanssa, tosin siellä sitten kumminkin törmäsin omiin kavereihin pikasesti :)

Ja takasin näihin ihmisiin..
Poskisuukot vaihdetaan aina kun tavataan ja lähdetään, ja jämähdetään helposti juttelee tosi pitkäksikin aikaa keskenään. Käsieleet on myös tärkeitä, (itsekin oon oppinu jo muutamia) niin tärkeitä, että esim. auton kuskikin huitoo käsillään ympäriinsä mieluummin kuin pitää ratista kiinni... Myös nää ns. koskettelee toisiaan tosi paljon, etenkin jos italialainen tarkoittaa sanansa enimmäkseen yhdelle ihmiselle, eikä välttämättä koko porukalle, niin italianen ottaa kiinni toisen olkapäästä yms. Myös kosketellaan poskia, hiuksia, halaillaan ihan kunnolla, kävellään käsikynkkää, "otetaan kiinni vyötäröstä" (en osaa selittää sitä paremminkaan), jopa pojat saattaa ns "ottaa kiinni vyötäröstä" toisiaan, ei siinä edes mun mielestä mitään outoa ole, mutta hajoan silti aina kun ajattelen et jotkut mun suomalaiset kaveripojat tekis samanlailla...
Italialaisilla pojilla on siis uskomaton itsetunto; saattaa ihan pokkana kysyä sua ulos heti ensimmäisenä asiana, eikä oo moksiskaan tai edes yllättyny jos kieltäydyt. Nää riehuu, puhuu ja tekee ylipäätään kaikkee muutakin ihan pokkana. En oo vielä kertaakaan nähnyt italianoa vaivaantuneena/hiljasena/vihasena/hämääntyneenä tai mitään muutakaan. Poikien tapoihin kuuluu myös flirttailu (oli niillä oma tyttöystävä tai ei), esim lähes poikkeuksetta pojat iskee silmää kun moikataan kadulla/koulussa/kahvilassa, ihan hyvin saattaa puhua yhteen muuttamisesta, ne kehuu kuinka kauniit silmät sulla on, saattaa kotiovelle, hakee sulle kaiken mitä tarvitset, jottei sun tarvi nousta ylös kahvilan pöydästä ja kantaa sun laukut ties minkä kaiken muun lisäks. Ja kumminkaan mikään noista ei välttämättä tarkota yhtään mitään! Kaikki tollaset pikkuasiat pikemminkin kuuluu vaan tapoihin.

Kaikilla italialialaisilla on myös ihana tapa kunnolla huolehtia ja hostata toisiaan: illalla kun ollaan kävelemässä keskustassa, jos edes yhdelle tulee himo vaikka jonkin tietyn kahvilan nutellacreppiin, niin lähetään koko porukalla suoraan kävelemään sinne, vaikka olisi päinvastaisessa suunnassa ja vähän kauempanakin. Jos jonkun täytyy lähteä pois vaikka autolla, kaveri saatetaan koko porukalla auton luokse. Jos ollaan kylässä kaverin luona, "host" juoksee ympäriinsä taloa hakemassa lisäpurkkeja nutellaa, leipää, keksejä, hedelmiä, normaalia vettä, frizzante vettä, kokista, kaikille sitä mistä itse tykkää (useimmiten kaikki kaverit osaa ulkoota mistä kukin tykkää). Jos satut haluamaan nutellaleivän, niin se nutella levitetään leivälle sun puolesta, saat sen ihan valmiina lautasella juoman kanssa.

Weekend :D

Lauantainahan on koulua aamulla, mutta loppuu jo klo 12, onneksi! Koulun jälkeen mennään koulukavereiden kanssa bar'iin istumaan, ja viime lauantaina Frederica vei mut yhteen bar'iin, minnä näköjään koko koulu kerääntyy aina lauantaisin... Frederica esitteli mut suunnilleen 50lle uudelle ihmiselle, joista muistan suunnilleen kahden nimet. Mutta oli kyllä hauskaa, kaikki keräänty mun ympärille aina uudestaan ja uudestaan, ja kyseli kaikkea Suomesta, mitä tykkään Italiasta, miten olin päätyny tänne vuodeksi (tosi harva tuntee täällä vaihtosysteemin..), mun perheestä, ja sain kutsun lähteä ulos niiden kanssa illalla!
Istuttiin bar'ssa suunnilleen tunti, ihmisiä tuli ja meni, kävi moikkaamassa, juotiin kahvit (espressino freddo rulez!), jonka jälkeen kaikki lähdettiin kotiin syömään lounas. Lounas syödään lauantaisin aina yhdessä koko perheen kanssa, eikä mun perhe ole poikkeus siinä asiassa. Meillä on useimmiten 3-4 eri luokalajia lauantaisin, ja lisäksi vanhat kunnon parmankinkut, salamit, juustot ja leivät pitkin pöytää. Lounaan jälkeen (lauantaisin) on siivouspäivä ja etenkin mun perhe on ihan HULLUNA siivoukseen! Kaikki lattiat ensin imuroidaan ja lakaistaan, sitten pestään kahdesti kostella pesuainerätillä.. Kaikki puupinnat kiillotetaan vahalla, kaikki likaset vaatteet pestään kerralla, lakanat vaihdetaan..
Jossain vaiheessa kaikki on lopulta hoidettu, ja tehdään vähän mitä huvittaa, katsotaan tv:tä, käydään salilla, nukutaan...
Illala suunnilleen yhdeksältä alkaa taas elämä :)
Kahdeksalta laittaudutaan valmiiksi, viime lauantaina ihan vain ravintolaa varten, (korkkarit on AINA välttämätön asia lauantaisin, samoin normaalia hienommat vaatteet) ja Francin kaverit tulivat hakemaan suunnilleen puoli yhdeksältä. Tällä kertaa meitä oli 12 kaverusta kolmella autolla. Autoissa mietittiin puhelimitse muiden kavereiden kanssa mitä tehtäisiin ja lopulta päädyttiin normaalia hienompaan pizzeriaan, "I Quatro Gatti". Parkkipaikkaa etsittiin puolituntia (toiset kaverit 50 minuuttia), pizzeriaan jonotettiin 1,5 tuntia ja itse pizzoja sitten vielä toinen tunti, mutta onneks oli mukavasti antipastoja.. oli pizzaleipää, leipää, oliiveja, kinkkuja, juustoja, salaatteja, vihanneksia, paistettuina ja tuoreina... Kaikista pizzoista mun lemppari on pizza ricotan, mozzarellan, pikkutomaattien ja basilikan kaa, sekä margherita parmankinkulla <3
Pizzerian jälkeen oli jälkiruoan vuoro Millenium Caféssa (on yksinkertaisesti paras kahvila/bar täällä, vaikka onkin aina tupaten täynnä ja pelkkää kahvia saa odottaa yli puolituntia). Mutta juteltiin, hengattiin, sain kutsun salsaan, syötiin..kaikkea hauskaa ja kotiin myöhään yöllä :)

Koko yön läpi kestävä ravintolareissu on aika perus lauantai. Ei myöskään ole minkäänlaista kiirettä, joten voidaan ihan hyvin ajella tai kävellä ympäriinsä tunnin miettien että minne sitä mentäisiin syömään.
Välillä taas italialainen lauantai on mennä diskoon/klubille tanssimaan. On kaksi "vuoroa", ensin iltavuoro noin 21.00-1.00 nuoremmille ja sitten yövuoro 1.00-6.00 "vanhemmille nuorille".
Aina vähän väliä on myös synttäreitä ja etenkin 18v synttärin ovat aina isot juhlat. 18v synttärit pidetään vuokratussa paikassa, merenrantaterassilla, kattohuoneistossa, klubitiloissa... näissä juhlissa on aina ilmaiset ruuat ja vapaa baari, sekä tanssilattia dj:eineen ja valoineen ja juhlat kestävät 2-3 yöllä.

Siis kaiken kaikkiaan, KOSKAAN ei ole tylsää lauantaita, aina on varmasti tekemistä! :D

Il Tempo Libero!

Ciao tutti!
Melkein kuukausi takana Italiassa! Ihan liian nopeesti menee aika...
Mitään ihmeellisimpiä asioita ei oo tapahtunut, mutta edelliset 2 päivää on ollut ihan hauskoja. Tänään, perjantaina, ei menty ollenkaan kouluun mun hostveli Lucan kanssa, sillä meidän koulussa on tänään lakko. (Lakkoilut ja muut mielenosoitukset on ihan yleisiä täällä koulujenkin kanssa) Mutta mun sisko parka joutui kyllä heräämään tavalliseen tapaan vähän seittemän jälkeen... Eilen taas, meidän luokka pääsi 2 tunti tavallista aikasemmin pois koulusta, koska opettajat ei ollu paikalla.
Myöhemmin tänään mun pitää kuitenkin mennä AFS, Interculturan, järjestämällä italiantunnille. Ne tunnit on tosi kivoja, siellä näkee kaikki muut vaihtarit ja ope on tosi rento, useimmiten ope vaan "haastattelee" meitä italiaks, yrittää saada meidät puhumaan mahdollisimman paljon. Itse olen edistyneempien ryhmässä kolmen muun vaihtarin kanssa, eli me ollaan onneksi hypätty suoraan "Buongiorno, come va?" juttujen yli... Ensimmäistä kertaa oon saanut muuten ihan oikeen läksyn koulusta; italian ope (siis koulun, ei Interculturan tuntien) antoi mulle kirjan luettavaks. Harmi vaan, että se kirja on vähän vaikeempi, kuin muut mun lukemat. Oon lukenut ensimmäisen kappaleen 4 kertaa, enkä vieläkään tiedä mitä siinä on tarkalleen tapahtunut...
Puhutun italian ymmärtäminen kuitenkin sujuu jo paremminn! Aina kun mennään ulos kavereitten kanssa, useimmiten sisko Francin, sen parhaan kaveri Giorgian ja parin muun kanssa, niin ymmärrään lähes kaiken, ainakin tiedän aina mistä puhutaan yms. On hauska kuunnella miten kaverit aika usein päätyy nahistelee jostain kieliopista, kun ne joko yrittää opettaa mulle italiaa tai sitten itse mongertaa englantia.
Toissailtana käytiin kanssa katsomassa yksi leffa, (mun ensimmäinen kerta Italiassa) ja -yllätys, yllätys- leffa oli dupattu italiaks, eikä mitään tekstejä. Leffa oli "L'Ultima Dominatora dell'Aria" 3D, (pari kempoa harrastavaa kaveria halus nähä sen martial art juttujen takia), ja mä ymmärsin koko tarinan! Mitä nyt jotkut pikkujutut meni ohi, mutta muute!
Muina iltoina ollaan aika useasti käyty ihan vaan kiertelemässä Centro Storico'lla, joka on tupaten täyteen porukkaa kaikkina iltoina, ja juotu kahvit, ehkä syöty cornetot yms. Se on ihan rentoa ja hauskaa vaan pyöriä ja suuremmat suunnitelmat on sitten lauantai-iltoja varten.
Vihdoin oon päässy kanssa kiinni urheiluun! Sain vihdoinkin hommattua itselleni salikortin pari viikkoa tuloni jälkeen, niin ei ole ainakaan vielä cornetot päässyt tekemään pahojaan... Mulla on kans nyt salituntien lisäksi ihan oma saliohjelma, ja aina kun meen vaikka juoksemaan, yksi salin omistajista tulee neuvomaan mitä tehdä yms. Se on loppujen lopuks ihan mukavaa, että ne vetäjät oikeasti ohjeistaa siellä ihan kaikkia asiakkaita ja opettaa tarkasti miten kaikki treenaukset pitää tehdä "oikeaoppisesti", ja kyselee miten menee, mitä ollaan tehty, yms. Ajattelin myös mennä sunnuntaisin yhille salsatunneille, ja kokeilla vielä uudestaan kempoa. Mutta jotain muutakin aion vielä tehdä tän vuoden aikana kun salia kumminkin!
Kotona taas saan urheiluopetusta veljiltä. Etenkin isoveli Maurizio jaksaa sepostaa kaikista Italian futisjoukkueista ja lentopallosta ja ties mistä. Aika usein täällä meillä on Maurizion järkkäämät kisakatsomot muutamille kaverille ja perheelle, tai sitten Mauri menee katsomaan matsit ulos kavereitten kanssa. Jokatapauksessa en usko, että veli on missanut yhtäkään futis- tai lenttismatsia. Myös käydään katsomassa parikin kertaa viikossa, toisen veljen, Lucan, lenttismatseja ja kavereitten (ja Maurin) futista.
Muuten, kaikki myös tietää täällä Suomesta (harvemmin mitään muuta) Kimi Räikkösen ja Mika Häkkisen. Ja ollaankin ehitty jo "tappelee" Maurin kaa siitä, että kummat on tärkeempiä: suomalaiset formulakuskit vai niiden ajamat italialaiset ferrarit?

Jo 2 viikkoa...!

APUA! Tààllà sità ollaan jo oltu melkein 2 viikkoa! Tosi upeat 2 viikkoset on kyllà ollut vaikka kieliongelmia riittàà.

Normaalipàivà siis on seuraavanlainen:
Koulu alkaa aina tasan klo 8.00, ja yleensà herààn sitten seittemàltà. Oon useimmiten ensimmàinen ylhààllà, koska mulla jotenkin kestàà kaikkia muita kauemmin valmistautuminen aamulla... :D syòn aamiaista pisimpààn, pesen hampaat, mità kukaan muu ei tee aamusin ja jotain muuta vielä. Hostàiti nousee kans aikasin: laittaa aina ihan poikkeuksetta aamiaisen valmiiks, keittàà kahvit ja paahtaa nutellaleivàt ja kaikki. Vàhàn tyhmà olo kun ei itte tee oikee mitààn, mutta oikeasti on aina válillá vaikea pààstà mukaan tekee ruokaa, siivoomaan yms.
Kouluun meen samaa matkaa Lucan kaa, ja yleensà saan juosta sen peràssà kun veli loikkii tuhattasataa sen kaksmetrisillà jaloilla.. Koulu sitten on vàhàn omiaan. Làhes kaikki aineet on jollain tavalla historiaa tai kirjallisuutta. Esim ranskan tunneilla luetaan Voltairea, englannin tunneilla Robinson Crusoeta ja filosofiassa kàydààn jotain keskiajan tieteellisià vallankumouksia ja erilaisia suuntauksia. Matematiikka ja fysiikka on tààllà tosi helppoa, tai ainakin olisi, mutta jotenkin tààllà kaikki tehdààn vaikeimman kautta. Esim matikassa piirretààn ihan tavallsia koordinaatistoja ja yhtàlòità, joita itse olen kàynyt jo 9-luokalla, mutta nàà kàyttàà ihan ihmeellisià, pitkià ja monimutkasia tapoja laskee, niin ettà joka laskuun menee vàhintààn yks sivu ja tòrkeesti aikaa.
Tunnit kestàà 50 minuuttia ja koulu loppuu 12.10 joka pàivà (paitsi lauantaisin jo 11) mutta náá ajat on vain nàin aluksi. Koko koulusysteemi on kuulemma aina ekat viikot ihan sekasin ja lukujàrjestys vaihtuu 2 pàivàn vàlein...
Koulun jàlkeen mennààn suoraan kotiin (paitsi lauantaisin voidaan jààdà tunniksi pariksi pyòrimààn kaupungille kavereiden kanssa), ja silloin syòdààn miltei heti lounas. Lounaan jàlkeen taas vuorossa on tàà nàitten "siesta", kaikki vaan nukkuu, kaikki kaupat on kiinni aina noin klo 16.00 saakka. Joskus mà kattelen tv:tà (tai luen Harry Potteria italiaks, 10ssà minuutissa jopa 2 sivua..) sillà aikaa, tai sitten nukun kans :)
Iltàpàivàllà, siinà neljàn aikaa, elàmà alkaa taas uudestaan! Useimmiten kàydààn joko salilla, harrastuksissa esim sisko kempossa, kàvin itsekin kokeilemassa kerran, ja veli motocrossissa yms mopojutuissa, ja joku kerta meen kattoo sitàki. Aina vàlillà on myòs veljen lenttismatseja, joita kàydààn kattoo. mun tapauksessa on ollu jo useempia AFS tapaamisia ja italian tunteja iltapàivisin.
Illalla, 8-9 aikoihin syòdààn illallinen useimmiten kotona koko perhe yhdessà, tosin tàssà perheessà illallinen ei mitààn tunteja kestà, kuten kaikissa AFS tapaamisessa on toitettu. Tààllà mennààn làhes poikkeuksetta ulos kavereiden kanssa heti illallisen jálkeen, useimmiten vaikka istumaan bar'iin, eli kahvilaan, juomaan vaikka espressino freddot, kiertelemààn kaupungilla tai sitten pelaamaan/katsomaan futista tai lenttistà. Kotiin palataan noin 12, vaikka aika vaihtelee tosi paljon.. Tàssà vaiheessa kumminkin ne iltapàivàunet on tosi paljon hyòdyksi!


Muita pikku juttuja:
IKEA on tààllà iso juttu! Kàytiin jo toisena mun Bari pàivànà Ikeassa hostvanhempien kanssa, enkà oo koskaan nàhnyt niin paljon porukkaa Suomen Ikeassa kun nyt tààllà. Ja nàà italialaiset mittas mittanauhoilla kaiken, jopa tyòpòytien laatikoiden sisustat! Hassuu oli myòs, ku lòysin sieltà oman huoneen Pariisi-taulun, muutamii samoja telineità ja muita tavaroita kun kotona Suomessa. Palattuani Bari-kotiin, huomasin ettà mun perheellà on aika paljonkin tavaroita Ikeasta.. :)

Tààllà on tòrkeen halpaa! Oon kàyttàny vajaa 30e, ja oon ostanu kahet kengàt, 2 paitaa, 5 erilaista erikoiskahvia, 3 vesipulloa, 3 cornettoa ja pari meikkijuttuu.

Pojat laittautuu tààl melkei enemmàn kun tytòt. Ihan vaan koulussakin pojat on pukeutunu tosi hyvin ties mihin Armani paitoihin, CK kelloihin ja Burberry vòihin, ja munki veljet tulee kyselee et kummat kengàt laittais, tai onks tumman- vai vaaleensininen paita parempi. Ihan hauskaa :')

Salilla ollaan liiankin ystàvàllisii. Tyòntekijàt ja tuntivetàjàt ja kaikki muut tuntee jo mut nimeltà, tietàà mistà tuun, ja tietàà mità haluun treenata. Joten kun menin ekaa kertaa sinne salille, ajattelin mennà vàhàn juoksee omissa oloissa, yks niistà saliohjaajista oli suunnitellu mulle jo valmiiks oman ohjelman. Ohjaaja kerto mità mun piti sinà pàivànà tehà, mità laitteita kàyttàà yms, ja tuli ilmottaa kun olin tehny tarpeeks, ettà kannattaa làhtee himaaan, korkeintaan vàhàn vennytellà.

Siinà taas kaikki ja vàhà liikaaki tàltà kertaa.
CIAO!!!

Täällä ollaan!!!

Noniin, nyt on mennyt jo viikko Italiassa! Lyhyesti sanottuna: täällä oon upeaa! Sori, että kesti vähän aikaa kirjottaa, mutta hostperheen modeemi oli mennyt rikki (kuulemma ensimmäinen kerta koskaan) ja nyt saatiin uusi, eli tulossa on pitkä teksti!
Mutta siis, aika paljon on jo tapahtunut: perjantaista sunnutaihin oli AFSn järjestämä orientaatioleiri, mutta ei siellä mitään uutta ollut. Samaa opastusta miten selvitä italian kielen kanssa, miten italialaiset perheet käyttäytyy, miten koulu jne... Mutta hauskaa oli tavata muita samalle alueelle tulevia vaihareita ja tänne Bariin tuli vain yksi poika floridasta mun lisäksi. Muut lähimmät vaihtarit ovat noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Myös leiri oli viimeinen mahollisuus puhua suomea ihan oikeasti muitten suomalaisten kanssa!
Sunnuntaina sitten tultiin bussilla (6h ajomatka) Bariin,ja koko mun perhe oli mua vastassa; hostisä ja -äiti, veljet Luca ja Maurizio ja sisko Francesca. Pitää sanoa että oli yks jännittävimmistä hetkistä koskaan!
Perhe on oikeasti tosi ihana, Francesca tulkkaa kaiken mitä en ymmärrä (tosin jo nyt ymmärrän ja puhun PALJON enemmän ku pari päivää sitten), myös Luca ja hostäiti puhuu vähän englantia, mutta muutoin pitää pärjäillä mun tosi hienolla italialla =) Isoveli myös ymmärtää jos puhun ranskaa ja Maurizio vastaa sitten italiaksi. Toimii aika hyvin. Muutenkin nää on tosi hauskoja, etenkin veljet jaksaa virnuilla ihan koko ajan!
Koulu menee myös jotenkuten. Ranskan ja englannin tunneilla ymmärrän kaiken, mutta muuten vain vähän. Tosin yhellä historian tunnilla olin ihan perillä siitä miten opettaja selosti lakien ja oikeuksien läpiviemistä parlamenttiin ja muuta, ylpein hetki tähän mennessä! Kaikki tunnit on muuten jollain tavalla historiaa tai kirjallisuutta. Ainoastaan matikan ja kemian tunnilla on pysytty vain ja ainoastaan laskemisessa sun muuta. Matikka on muuten tähän mennessä ollut tosi helppoa, on yläasteen ja vähän lukion ekojen kurssien juttuja. On ollut kaksi testiä ja oon saanut tehtyä niistä ainakin puolet vaikka osa tehtävistä on sanallisia ja italiaksi. Luokkakaverit on myös tosi kivoja! Vähän outoo on kun kaikki vieläkin kerääntyy aina kun on mahollista mun ympärille ja kyselee ties mitä, ja hurraavat jos sanon edes yhden sanan italiaks. Ollaan myös ajateltu mennä sunnutai-iltana ulos kaikki yhdessä, ihan vaan hengailemaan (sitä nää tekee joka AINOA ilta, mennään kavereitten kaa vaa ulos vaikka istumaan puistoon tai käymään kahvilla ja jutellaan tai kävellään ympäri vanhaa kaupunkia ja katotaan futismatseja ulkona). Parhaiten oon tutustunu yhteen Sofiaan, joka puhuu englantia tosi hyvin ja tulkkaa opettajan juttuja, mutta nyt vähintään kirjoitellaan italiaks ja yritän myös puhua. Se on tosi körsivällinen mun kanssa, ja haluu opettaa mulle italiaa, mennään varmaan lauantain koulun jälkeen jonnekin kahville ja sellasta.
Oon käyny pari kertaa "hengailemassa" siskon kaa, kerran ihan vaan ulkona ja maanantaina oli Francescan kaveri Danielan 18v synttärit. Täällä 18v synttärit on TOSI iso juttu. Danielaa varten oli vuokrattu sellanen rantahotellin "terassi", minne olis mahtunu pariki sataa tyyppiä ja siellä oli djeit, tanssilattia, törkeesti ruokaa ja kaikki pukeutunu kunnolla hienoihin partyvaatteisiin ja yli 10 centin korkoihin.. Vähän niinku MTV näkee sweet sixteen juhlia. Lahjasysteemi on myös erilainen. Juhlissa Danielan parhaimmat kaverit antoivat vaan kortin, mutta itse lahjaa varten synttärisankari tekee "tilin" johonkin kauppaan tai vaikka useampiin ja kaikki voivat tallettaa sinne rahaa. Sitten ehkä kuukaus myöhemmin syttärisankari voi mennä kauppaan ja ostaa rahoilla iha mitä vaan. Esim mun sisko Francesca teki tilin Louis Vuittonin kauppaan ja aikoo nyt ostaa 900euron laukun sieltä. Ihan mukavaa vai mitä? Mä ainakin teen samanlailla ku on mun 18v synttäri =)
Kävin myös yks ilta ulkona veljien kanssa, käytiin eka "bar"ssa, (ei ole suomlaisittain baari/klubi vaan ihan vain normaali kahvila) ja sitten pikku pizzeriassa. En ole koskaan nähnyt sellaisia pizzoja sen paremmin suomessa kuin italiassa. Ne näyttivät oikeasti hyviltä (ja se on paljon sanottu multa, ku en itte paljoakaan pidä pizzoista), paksu pohja joka tehtiin siinä meidän silmien edessä, juustoa, jotai mausteita ja tomaattisoseen kanssa uuniin, ja sitten päälle laitettiin esim tuoreita kirsikkatomaatteja, basilikaa, juustonpalasia, salamia, kinkkua, tai mitä sitten halusikaan. Tapasin silloin vielä lisää ihmisiä, muistan hyvällä tuurilla ehkä 5 tyypin nimet.
Ruoka on täällä muutenkin tosi hyvää - yllätys, yllätys - ollaan syöty suurimmaksi osaki eriliasia pastoja, esim uunitomaattien ja herkkusienien kanssa. Pöydässä on aina myös juustoja ja kinkkuja tai salamia ja jälkiruuaksi hedelmiä. Ja hedelmätkin on niin paljon parempia täällä kun suomessa! Päivässä syödaan kunnolla vaan 2 kertaa, ensin koulun jälkeen noin kahelta ja sitten illalla joskus 8-9 aikoihin. Mun perhe syö kans aamiaisen, ei kai oo ihan normaalia italiassa, mutta aamiainen onkin vähän epämääränen. Kaikki syövät kun sattuvat heräämään eri aikoihin ja aamiaiseksi on erilaisia keksejä ja korppuja nutellan tai marmeladin kaa. Mut hostvanhemmat oli ehtiny ostaa täysjyvä muroja ja kylmää tuoretta maitoa (joita kukaan muu ei edes maista) ihan vaan mua varten nii syön niitä. Mutta välillä täällä on aamiaiseksi eräänlaisia croissantteja ja ne on TÖRKEEN hyviä! Ne haetaan suoraan leipomosta, ja niissä voi olla nutellaa, valkosuklaata tai vaikka kermaa sisällä.
Pääsen muuten myös tanssii salsaa yhtien tyttöjen kaa, jotka tapasin Lucan kautta! Jee!!! Olis tosi hienoo oppii tanssii ihan kunnolla =)tähän mennessä oon ollu vaa salilla pari kertaa ja juossu portaat ylös kotona ja koulussa hissin sijasta.
No siin tais olla suurin osa tiivistettynä :)
Mutta lisää tulee kohta!
HEIPPA!!!

Enää...

12 päivää jäljellä! Lähtö pe 10.9. AIKAISIN aamulla! mukaan max 30kg ja käsimatkatavarat. APUA!

Melkein jo Italiassa - melkein...

Ciao di nuovo! Tutti è bene - molto bene! -, ho ricevuto informazioni e i foto dalla mia famiglia italiana e sembra stupendo, eccellente! ..ma torna alla finlandese.. devo praticare il mia italiana ancora prima di storie più lunghe...
Siis hei taas kaikille, tossa äsken yritin kirjoittaa italiaksi, että olen nyt saanut hostperhe infot kaikkine tietoineen ja kuvineen - jei!! - ja että perhe ja kaikki vaikuttaa todella kivalta! (mutta jos joku italiaa osaava bongaa virheitä, niin ei mikään yllätys siis..)
Aika paljon noita samoja juttuja olin jo kuullut fb:n kautta hostsiskolta, mutta oli kiva kuulla vanhempienkin puolelta perheestä. Perheeseen siis (kertausta) kuuluu 2 urheilufani veljeä, toinen ihan lenttisammattilainen, ja yksi vaihdosta just takasin tullut sisko. Kaikki käy eri lukiota, jopa minä sitten kun pääsen sinne Bariin. Vanhemmat vaikuttaa rennoilta, ammateiltaan hostisä on professori ja hostäiti insinööritutkija. Koulua tulee olemaan maanantaista lauantaihin, mutta me lapset saadaan käydä ulkona jopa keskellä viikkoa jos sattuu olemaan jotkut juhlat, mutta muutoin hostsisarukset käyvät useimmiten lauantaisin ja sunnuntaisin ulkona kavereiden kanssa, baareissa, leffoissa, mitä sitten keksiikään.
Viikonloppusin käydään myös tottakai katsomassa hostveljen matseja -non vedo l'ora! - ja muutenkin perhe vaikuttaa tositositosi sporttiselta - tai ainakin musta, kun itse olen ihan tavallinen rantsulla makoileva pulliainen, joka käy urheilemassa pari kertaa viikossa joogassa ja ehkä jopa 2 kertaa lenkillä... Tähän väliin voin muuten sanoo tiedoks kaikille niille, jotka ajattelee mennä tai on jo kahvilassa töissä, varokaa! Älkää syökö niitä kaikkia herkkuja mitä sieltä saisitte, nimimerkillä +4kg/kesä...
Italiasta ei oikein oo enempää mitään erikoista, haluun kuitenkin jättää kaikki parhaimmat palat ihan sinne paikan päälle ja kun osaan kertoo vähän paremmin! Sillon saan laitettuu kaikkia kuviakin!
Ja kesä alkaa muuten olla jo lopuillaan, en tajuu mihin koko kesä meni, lukiolaisilla ainakin on suunnilleen kolme viikkoa lomaa jäljellä. Tai ainakain kaikilla paitsi mulla! Loma jatkuu vielä 10.9. saakka, jolloin lähtö Italiaan, ajattelin ohittaa ton ekan kuukauden koulussa kokonaan ja viettää ekstrapitkäkesäloma :) anteeks mun vahingonilo, mutta pitäkää hauskaa kirjahankintojen ja kurssivalintojen kanssa te lukion (ja amisten yläasteiden ja töiden) raskaat raatajat!

Etelää kohti!

Nyt alkoi tapahtumaan! Sain vihdoinki kuulla jotain mun hostperheestä! :D
Eksotiikka on luvassa ens vuodeks, lähden siis Etelä-Italiaan, aurinkoon, palmujen keskelle, turkoosin meren rannalle Bariin! En tiedä paljoakaan Barista, mutta se on satamakaupunki saappaan korossa, sieltä lähtee kuulemma kaikki Italian risteilyt ympäri Välimerta. Kaupunki on yksi Etelä-Italian suurimpia, yli 300 000 asukasta, ja alueella näkyy jonkin verran kreikkalaista vaikutusta.
Mun koulu on varmaan "Liceo Scacchi", Liceo Scientifico, eli se on luonnontieteellislukio, painotetaan matikkaa, fyssaa ja sellast (tulee hauskaa opiskella noita italiaks, haha...) Vain "varmaan" sen takia että koulutiedot tuli italiaks, ja mun kielitaidolla en ihan kaikkea 100% ymmärrä...
Sitten, kaikista tärkein, mun hostperhe! Ne asuu melkein Barin keskustassa, 10 minuutin kävelymatka. Perheessä on 5 henkee, vanhemmat ja kolme sisarusta (upeeta!!!): yksi mua vuotta vanhempi hostsisko, ja kaks host veljee, joista toinen on täsmälleen mun ikänen (meillä on 1 päivä ikäeroo) ja toinen 21v. Myös näiltä löytyy kunnon italialainen jättisuku, yli 25 serkkuu muunmuassa!
Myös tää mun perhe vaikuttaa tosi sporttiselt (ei valittamista!), hostsisko harrastaa taistelulajeja, lenkkeilee ja käy salilla useempii kertoi viikossa, toinen veli on kunnon pro lenttispelaaja ja toinen taas futispelaaja. Virallisia papereita en oo vielä saanut, ainoastaan peruskoulutiedot, mutta hostsisko otti fb:n kautta yhteyttä vähän aikaa sitten, ja nyt myös hostveli! Haha, fb on ihan kätevä... :D
Nyt sitten enää venataan lisäinformaatiota AFS:ltä..!

Se leiri tuli ja meni

Eli siis tossa yks viikonloppu olin AFS:n järjestämällä orientaatioleirillä Porvoossa. Leiri oli vain sellainen lauantaista sunnuntaihin reissu ja pääosin siellä vain jutusteltiin (ja syötiin ihan törkeesti). Vaikka leirillä kerrattiin paljon samaa (kulttuurishokki, vastuu vaihto-oppilaana, odotuksista yms.) tuli siellä muutamia ihan uusiakin juttuja esille ja oli hauskaa! Yksi parhaimmista asioista oli, että tapasi niin monia muitakin vaihtoon ja nimenomaan Italiaan lahtijöitä, hauskaa myös oli, että lähes kaikki tunsivat tai tiesivät toisensa jollai tavalla, kaikilta löytyi yksi tai useampi yhteinen kaveri. Suomi on pieni paikka.
Mutta siis asiaan: osa, noin puolet, oli ja saanut tietää isäntäperheensä ja todella moni oli menossa Milanoon tai Milanon lähelle. Itse sitä kuunteli kateellisena sivusta kun muut ilakoivat... Meidät kaikki vaihtarit jaettiin vielä ryhmiin, ja meidän ryhmästä kaikki, 8 ihmistä, kaikki lähtivät Italiaan ja myös vetäjämme oli ollut siellä. Suurin osa meidän keskustelusta menikin sitten siihen millaista Italiassa on. Selvisi kaikkea hauskaa hiusten föönauksesta, ruoasta, opettajista, hot latino lovereista ja ties mistä. Tiesittekö, että italialaisten uutisissa kerrotaan aina horoskooppi ennustukset? Mulla ei ollut hajuakaan, että horoskoopit olisivat siellä jotenkin iso juttu.
No siinä se sitten oli oikeastaan, leiri oli enimmäkseen just jutustelua, kahden tunnin välein syömista ja illalla saunomista. Jos olette menossa itse vaihtoon, niin sittenpä näette :)

AFS tilaisuus

Tässä vähän aikaa sitten olin AFS tiedotustilaisuudessa (kuulostaa vähän tylsältä, mutta ei se ollut). Menin sinne parin kaverini kanssa, meitä lähtee viisi kaveria AFSn kautta vaihtoon, vielä samasta koulustakin. Yksi kavereistani lähtee vielä Italiaan, saa nähdä päädytäänkö kaiken lisäksi vielä samaan kaupunkiinkin...
Kumminkin, ihan hyödyllistä oli loppujen lopuksi istua pari tuntia AFSn tilaisuudessa, vaikka aika paljon siellä tuli esiin vanhaa ja tuttua asiaa (oma siskoni on ollut vaihtarina ja ollaan toimittu isäntäperheenä kolme kertaa, joten vaihto-oppilas touhu on tullut todella hyvin tutuksi). Oli kyllä hyvä saada tietää tarkemmin AFSn säännöistä, kaikista vakuutuksista ja muista virallisemmista ja pakollisista asioista, suuremmista ja pienemmistä, sillä itseltäni tuppaa jäädä niiden omatoiminen tiedustelu vähän vähemmälle...
Mutta parasta tilaisuudessa oli erään ex-vaihtarin ja vaihtarin äidin kertomat asiat ja tuntemukset vuodesta. Alkoi miltei harmittaa, etten ollut hakenut Chileen vaihtariksi kuullessani merileijonien tallustelevan kävelyteillä aamukävelyllä. Hauskoja juttuja kuultiin myös Sveitsin Badenin kylpyläkaupungista, missä eräs vaihtari oli päässyt lumilautailemaan ja tanssimaan salsaa koirien, lampaiden ja kanojen keskellä.
Olen myös tullut siihen tulokseen, ja vaikka useimmat vanhemmat näin kyllä toivoisivat, on turha kuvitella vaihtarin tuskastuvan vuoden aikana koti-ikävään! Itse en ole tavannut tai kuullut yhdestäkään koti-ikävästä potevaa vaihtaria(ja se on kyllä jotain, sillä olen melko aktiivinen vaihtaritoimija). Anteeksi tästä kaikki vanhemmat, mutta usein vaihtareilta niin on kova meno ja kiire, että oman lapsen vastausta saa odottaa sähköpostiinkin monia viikkoja, ja älkää loukkaantuko tai harmitelko jos sieltä tulee pyyntö saada lisää rahaa. :) Täysin normaalia!